Jos Lahden kaupungin nykyinen palveluiden taso halutaan säilyttää vuonna 2017 ja toteuttaa suunnitteilla olevat investoinnit, painuu kaupungin budjetti 5,3 miljoonaa euroa tappiolle. Viiden miljoonan euron säästöt pitäisi toteuttaa maksuja korottamalla, palveluja leikkaamalla tai sitten karsia investointeja. Vaan mistä karsitaan, leikataan ja säästetään? Sitä nyt mietitään kaupungintalolla kiihkeästi. Jopa niin kiihkeästi, että kaupunkilaisten apu on tarpeen. Tähän on alkuvuodesta kehitetty oikein älypuhelinsovellus nimeltään Porukka. Sen voi ladata puhelimeensa ja sitten vain pistämään kaupungin taloutta kuntoon! Porukka-sovelluksesta löytyy kahdeksan eri kysymystä kaupungin taloudesta. Jokainen lahtelainen voi siis helposti antaa vinkkiä päättäjille, mistä voi nipistää ja mihin pitäisi sen sijaan panostaa.

Kysely perustuu pääosin vastakkainasetteluun. Kumpaa sinä korottaisit? Tulo- vai kiinteistöveroa? Entä säästäisitkö liikuntapaikoista vai talvikunnossapidosta? Leikataanko työllisyys- vai yrityspalveluista? Mielenkiintoista on myös kulttuuri- ja ympäristöpalveluiden vastakkainasettelu. Kummasta sinä leikkaisit? Lisäksi Porukka-sovellus kyselee asioita, joista sinä voisit maksaa enemmän, vaihtoehtoina mm. pysäköinti, joukkoliikenne, jätehuolto ja tontit. Ja totta kai, kun ajat ovat kovat, niin aukioloajoistakin pitäisi tinkiä, mutta minkä palveluiden? Kirjastot? Uimahallit? Museot? Terveyskioski?

Kaupungin tärkeimmäksi investoinniksi voi valita koulujen peruskorjauksen, Kisapuiston, Ranta-Kartanon asuinalueen tai Kivimaan uimahallin. Tärkein kysymys on sitten jätetty viimeiseksi: Miten sinä hoitaisit kaupungin taloutta? Aika laaja kysymys sinänsä, mutta eipä hätää, tähänkin on annettu neljä näppärää vaihtoehtoa, jotka ovat lainaraha, palveluiden leikkaaminen, veronkorotukset ja maksujen korotukset.

Lahtelaisten näkemys kaupungin talouden hoidosta on tärkeä päätöksentekijöille. Toivottavasti se ei kuitenkaan ole varsinaisesti päätöksentekoa ohjaava, sillä näin tärkeissä päätöksissä tulee ehdottomasti ja ensisijaisesti luottaa ammattitaitoiseen talousosaamiseen, eikä tuijottaa liikaa tälläisiin,ihan kivoihin, gallup-luonteisiin kyselyihin. Kahdeksan kysymystä taloudesta -kyselyn tarkoitus onkin ehkä enemmän avata ja herättää keskustelua ja siihen se onkin oiva väline, mutta päätöksentekoa ohjaava kysely se ei saa olla. Ja miksikä ei? Porukka-sovellusta käyttää kaiketi noin pari tuhatta ihmistä. Ihan kattava gallupiksi, mutta silti kyseessä on vain noin kaksi prosenttia Lahden väkiluvusta ja koska kysely nojaa nykyteknologiaan, rajaa se automaattisesti suuren osan senioriväestöstä ulos.

Kahdeksan kysymystä taloudesta ovat vastattavana 5. lokakuuta asti Porukka-sovelluksessa ja Lahden kaupungin verkkosivuilla. Pannaan Porukalla Lahden talous kuntoon!

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Olipa kerran maailma, jossa ei vielä tunnettu internet-nimistä ihmevekotinta. Ihmiset löysivät tarvitsemansa uutiset ja tietonsa lehdistä, kirjoista, televisiosta ja radiosta. Tietoja näihin antiikin aikaisiin tiedotusvälineisiin syöttivät ihmiset, joille oikean tiedon etsiminen oli ammatti. Kuten ammattilaisen kuuluukin tehdä, tekivät toimittajat tarkkaa työtä. Virheitä ei saanut tulla ja kun sitä internettiä ei ollut, piti kaikki tieto kaivaa ihan itse esille. Ei voitu luottaa toisen käden tietoihin tai huhupuheisiin. Kaikki faktat piti tarkastaa moneen kertaan ja tutkia asioita monesta eri näkökulmasta, ennen kuin juttu päätyi ihmisten luettavaksi. Huono puoli asiassa oli tietenkin se, että jos tiedottaminen oli täysin valtiojohtoista, saattoi käydä niin, että tiedotusvälineet valjastettiin yksinomaan valtionjohdon käyttöön jolloin objektiivisuus ja eri näkökulmien etsiminen katosi. Oli olemassa vain yksi totuus. Valtion totuus.

Onneksi meille annettiin internet. Hurraa! huusi kansa. Internet aiheutti sen, että valtiojohtoinen yhden totuuden uutisointi ei enää ollut mahdollista, kun kansalaiset pystyivät itse etsimään erilaisia näkökulmia uutisiin ja tapahtumiin. Faktojen tarkistaminenkin kävi paljon helpommin ja nopeammin. Enää meitä ei voi kusettaa ajatteli suuri yleisö innoissaan. Vaan väärässäpä olivat.

Ei niin paljon hyvää, etteikö jotain huonoakin. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että internetin avulla ollaan menty toiseen äärimmäisyyteen. Sen sijaan, että meillä olisi olemassa yksi totuus, löytyy netin syövereistä kymmeniä erilaisia totuuksia, joista jokainen voi valita sen, joka eniten miellyttää omaa arvomaailmaa. Ja siihen omaan illuusioon uskotaan sokeasti toteamalla muiden tietolähteet riittämättömiksi ja vääriksi. Oma kupla on syntynyt. Omassa kuplassa otetaan vastaan vain saman kuplan sisällä hyväksyttyjä, usein myös väritettyjä ”uutisia” ja kupla kasvaa kasvamistaan. Muiden kuplien tuottamia uutisia ja ajatuksia kritisoidaan ja ihmetellään. Miten joku voi ajatella noin? Netti on pullollaan kaikenlaista faktaa, mutta ikävä kyllä myös feikki-faktaa. Uutisia ja kuvia on tänä päivänä uskomattoman helppo väärentää ja muokata oman ajatusmaailmansa mukaiseksi.

Ikäväkseni olen huomannut muutoksen myös näiden antiikin aikaisten tiedotusvälineiden toimintatavoissa. mm. monien lehtien pääasiallinen tietolähde tuntuu olevan tänä päivänä facebook tai twitter. Asiat hutkitaan julkisesti, ennen kuin ne kunnolla tutkitaan. Tärkeintä on raflaavat otsikot ja nettiklikkausten määrä, ei niinkään faktat, jotka ennen määrittivät uutisen arvon. Jokaiseen otsikkoon on saatava liitettyä jonkinasteinen kohu.

Internetistä emme enää kuitenkaan eroon pääse, eikä ole tarviskaan. Oikein käytettynä netti on erittäin hyvä keksintö. Tietoa kyllä löytyy, jos on vain halua etsiä ja tutkia. Kunhan vain muistaa edes joskus tulla ulos sieltä omasta kuplastaan ja haastaa itsensä tutkimaan asioita hieman laajemmin. Lue siis jutusta muutakin, kuin vain se skandaalinhakuinen otsikko. Etsi tietoa eri lähteistä, vaikka ne olisivatkin täysin päinvastaisia kuin omasi. Muodosta uutisista sen jälkeen oma, tunnekuohuvapaa käsityksesi. Älä jää kuplasi mielipiteiden vangiksi. Ethän halua, että muut kertovat, mitä mieltä sinä olet? Näin toimimalla saisimme ehkä vähennettyä nykyistä vihapuheen määrää netissä?

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Olin keskiviikkona mukana Lahden ympäristötoimen järjestämässä paneelikeskustelussa, jossa ruodittiin tulevan eteläisen kehätien ympäristövaikutuksia. Paikalla allekirjoittaneen lisäksi olivat Lahden kunnallistekniikan johtaja Jorma Vaskelainen, Liikenneviraston projektipäällikkö Janne Wikström ja asukasaktiivi Erkki Rope.

Keskustelu sujui rauhallisissa tunnelmissa, sillä kuten Rope totesi:Olisi melkoinen temppu, jos joku vielä voisi tien rakentamisen estää. Niinpä keskustelussa keskityttiinkin juupas-eipäs-keskustelun sijaan tien mahdollisiin riskitekijöihin, joista esiin nousivat kaikille etelälahtelaisille tutut uhkat: pohjavesi, saasteet, melu ja kustannustason pysyminen nykyarviossa.

Wikström ja Vaskelainen myönsivät, että Launeen maasto on pohjavesien suhteen varsin haasteellinen ja monenlaisiin ongelmiin on varauduttu. Melusuojauksista Wikström totesi, ettei laissa vaaditun desibelirajan (55db) alle päästä aivan koko väylän pituudelta nykyisillä keinoilla. Kysymykseni tien aiheuttamasta saastekuormasta ja miten siihen reagoidaan, jäi ilman vastausta. Tien hintalapun Wikström lupasi pysyvän nykyisessään eli 275 miljoonassa eurossa, tapahtui mitä tahansa.

Keskustelun tiimellyksessä ehdotin, että tien suunnittelijoiden tulisi jalkautua Etelä-Lahteen ja vielä kerran käydä suunnitelmat läpi yleisötilaisuudessa. Vaikka kehätien tarvittavat tiedot löytyvät netistä, eivät kaikki niitä sieltä osaa etsiä. Yleisötilaisuudessa Launeen linjauksen vastustajilla olisi vielä viimeinen mahdollisuus vaikuttaa kehätien suunnitteluun. Suuret linjat on toki vedetty ja tie rakentuu varmuudella Launeelle, mutta pienet viilaukset mm. pohjavesi- ja melusuojauksiin sekä muut parannukset ovat vielä mahdollisia lupasi Wikström. Samalla voisivat asukkaat saada vastauksia suoraan asiantuntijoilta itseään askarruttaviin kysymyksiin kehätiestä. Eteläisestä kehätiestähän on olemassa kaikenlaista mutu-tietoa ja urbaanilegendaa, jota on vuosikymmenten aikainen, kiivaksikin kiihtynyt, tiekeskustelu synnnyttänyt. Eli viilausehdotuksia ja faktaa hyvässä yhteistyössä, miltä kuulostaisi?

Koska kaiken kaupunkilaisia koskevan keskustelun tulisi olla avointa ja läpinäkyvää sekä myös osallistavaa, voitaisiin samassa yleisötilaisuudessa keskustella myös siitä, mikä on Salinkallion koulun tai lähinnä itse rakennuksen tulevaisuus sen jälkeen kun Launeen monitoimitalo valmistuu vuonna 2020.
Paikalle pyydettäisiin tietenkin kaupungin vastaavat päättäjät vastailemaan asukkaiden kysymyksiin. Mitkä ovat kaupungin suunnitelmat/visiot rakennuksen suhteen? Puretaanko koulu ja tilalle kerrostaloja? Vai voisiko koulun tiloille löytyä muuta käyttöä ja mitä se voisi olla? Eikö koulu voisi jatkaa, varsinkin kun Hennalaan ollaan suunnittelemassa uutta asutusta liki 10 000 ihmiselle? Onko koulu korjauskelvoton?

Uskon, että tämänlaatuiselle keskustelutilaisuudelle olisi Etelä-Lahdessa tilausta. Tämä tällaisena pienen pienenä vinkkinä mm. Lahden kaupungin, Etelä-Lahden omakotiyhdistyksien ja kunnallispoliitikkojen suuntaan. Lupaan, että Omalähiö on mukana keskustelussa.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Puolustusvoimat jätti Hennalan varuskunta-alueen kasarmeineen tyhjäksi vuoden 2014 lopussa. Sen jälkeen alkoi kiivas suunnittelu alueen tulevaisuuden suhteen. Mitä tilalle? Kaiken kaikkiaan kaavoitettavaa ja suunniteltavaa tilaa riittää noin 80 hehtaaria eli saman verran kuin kokoa on Lahden keskustalla. Vuosi sitten turvapaikanhakijoiden ryntäys Suomeen muutti suunnitelmia, ainakin aluksi. Tuntui että kaikki suunnittelu Hennalan suhteen loppui, kun kasarmit täyttyivät turvapaikanhakijoista. Nyt vuosi invaasion jälkeen, alkaa taas pikkuhiljaa näyttämään siltä, että Hennalalla on muunkinlainen tulevaisuus kuin pelkästään pakolaisten majoitustilana.

Historiallisen kasarmiympäristön länsipuolelle on suunnitteilla omaleimainen asuinalue, joka on toteutettavissa vaiheittain. Kyseessä on 30 hehtaarin suuruinen rakentamaton harjoituskenttäalue, jossa allekirjoittanutkin ryynäsi rynnäkkökiväärin kanssa vuoden 1985 pakkasissa. Nyt sille alueelle on suunnitteilla lähinnä pientaloja. Hennalan kiinnostavuutta nostaa se tosiseikka, että matkaa torille on vain kaksi kilometriä ja alue on jo valmiiksi kiinteä osa kaupunkia palveluineen ja kauppoineen. Kaiken kaikkiaan Hennalan alueelle kaavaillaan asuntoja arviolta 6000-8000 asukkaalle. Vetovoimaa alueelle toisi myös Hennalan seisakkeen uudelleen avaaminen junaliikenteelle.

Alueelle on toki tulossa muutakin kuin asuntoja, mutta ainakin tällä hetkellä monet yritykset taitavat odotella turvapaikanhakijoiden lopullista lähtöä Hennalasta. No, poliisit ainakin uskaltavat satsata Hennalaan, sillä Hämeen poliisilaitoksen pääpoliisiasema suunnittelee muuttavansa vuodenvaihteessa 2017-2018 entiseen muonituskeskuksen rakennukseen. Sitä ennen talossa ja sen piha-alueella pitää tehdä kuitenkin perusteellisia muutos- ja saneeraustöitä. Lisäksi vanhoista Hennalan alueen yrityksistä Upseerikerholla ravintolatoiminta on jatkunut keskeytyksittä varuskunnan loppumisesta huolimatta.

Myös vanhoja 1900-luvun alussa rakennettuja alkuperäisiä Hennalan varuskuntarakennuksia on siirtynyt jo uuteen käyttöön. Lisää eloa ja lisäbuustia Hennalaan tuo varmuudella Apulanta-yhtyeen Apulandia-niminen bändin päämaja museoineen ja kahviloineen vanhassa sotilasmusiikkimuseossa. Vanhassa toimiupseerikerhon tiloissa, aivan Apulandian vieressä, toimii vuoden yrittäjäksi Lahdessa tänä vuonna valitun Timo Soinin Prescott-makeistukkuyritys Hennala Klubeineen. Jään mielenkiinnolla seuraamaan miten Hennalan muuttuminen varuskunta-alueesta asuinalueeksi kehittyy tästä eteenpäin. Mahdollisuudet ovat käytännössä rajattomat.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Matti Nykänen sen joskus sanoi: Lahti on mesta paikka. Olen Matin kanssa samaa mieltä. Mielestäni Lahti on Suomen paras paikka asua. Kaupunki on tarpeeksi iso tarjotakseen riittävät palvelut, mutta tarpeeksi pieni, ettei kulkeminen paikasta toiseen, vaikkapa pyörällä, tuota mitään ongelmia. Kaikki on riittävän lähellä ja kaikkea on tarjolla, niin kulttuurin kuin urheilunkin ystävälle.

Siihen nähden, että Lahti on oikeasti hieno kaupunki, on erityisen ikävää vuodesta toiseen lukea negatiivisia uutisia Lahden taloudesta. Viimeisin negatiivinen tieto kaupungintalolta kuultiin keskiviikkona, kun konsernipalvelujohtaja Mika Mäkinen esitteli valtuutetuille kaupungintalouden tilaa infotilaisuudessa. Lyhyestä virsi kaunis: Kaupungin talous on tässä vaiheessa vuotta vaivaiset 13 miljoonaa euroa pakkasen puolella. Merkittävin yksittäinen syy tähän on vähintään 8,5 miljoonalla eurolla ylittyvät sote-menot. Ja täytyy muistaa, että vuotta on vielä neljä kuukautta jäljellä, jonka aikana luku miinusmerkin perässä vain kasvaa ellei merkittäviä säästöjä saada aikaan.

Tämä taas tarkoittaa sitä, että budjetin teossa on pahasti epäonnistuttu. Sikäli outoa, ettei sote-menojen kasvuun oltu varauduttu, kun juuri sote-menot ovat toistuvasti kasvaneet vuodesta toiseen. Ja joka vuosi se on ollut yllätys, ainakin kaupungin talousarvion tehneille tahoille. Mäkinen toivoi tekeillä olevan hyvinvointikuntayhtymän parantavan tilannetta ja pienentävän sote-kustannuksia tulevaisuudessa. Tosin kukaan ei tällä hetkellä tiedä paljonko hyvinvointikuntayhtymän vaatimat muutostyöt lopulta maksavat ja kuka siinä hommassa toimii maksumiehenä.

Reippaasti pakkasen puolelle painunut talous vaatii varmuudella rajujakin säästötoimia loppuvuoden aikana. Tarkempia säästökeinoja Mäkinen ei osannut vielä keskiviikko-iltana linjata ja lopullisestihan tarvittavista säästötoimenpiteistä päättää valtuusto.

Tässä kohtaa tällainen tavallinen kaduntallaaja Lahdesta saattaisi alkaa miettimään sitä, mihin kaikkeen tässä kaupungissa on viime vuosina laitettu rahaa. Miksi rahat eivät tunnu sote-puolelle riittävän?

Toriparkki, matkakeskus, Aleksin muutostyöt ja eteläinen kehätie, jotka vievät yhteensä euroja liki 120 miljoonaa, saattavatkin tämän mietinnän tuloksena näyttäytyä tälle tavalliselle lahtelaiselle kaduntallaajalle rahojen tuhlaamisena turhiin asioihin. Sellaisiin asioihin, jotka eivät merkittävästi helpota lahtelaisten arkea tai lisää laatua lahtelaisten jokapäiväiseen elämään tässä kaupungissa.

Vielä kun lisätään ”yllätyksenä” tulleet kouluverkon ja päiväkotien uudelleenrakentamiset ja remontit, joihin saadaan upotettua arviolta 150 miljoonaa euroa kolmen vuoden sisällä, niin eipä ihme, että budjetti näyttää miinusta. Tähän liittyen tavallinen lahtelainen kaduntallaaja voisi samalla kyseenalaistaa kaupungin päättäjien ammattitaidon kilpailutuksen ja rakennusvalvonnan sektoreilla. Huonosti on rakennettu, mutta huonosti on valvottukin.

On selvä, että kaupunkia tulee kehittää, jotta se houkuttelisi uusia yrityksiä ja asukkaita, toisin sanoen uusia veronmaksajia. Samalla pitäisi kuitenkin pitää tyytyväisenä ne vanhatkin asukkaat. Ei ole helppoa ei. Ja kun ei ne rahatkaan kaikkeen näytä oikein riittävän. Loppupelissä kyse on siis pitkälti arvovalinnoista ja siitä mihin kaupungin varat suunnataan. Rakentamiseen vai lahtelaisten hyvinvointiin? Molempiin tulee toki panostaa, mutta painotusta näiden kahden välillä tulisi miettiä uudelleen, väittää tämä tavallinen lahtelainen kaduntallaaja.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi