Pääministeri Sanna Marin on monessa yhteydessä ilmoittanut, että haluaa ravistella pääministeri-instituutiota. En tiedä tarkoittiko hän ravistelulla tätä viimeisintä bilekohuaan, mutta kieltämättä mistään muusta ei ole puhuttukaan viimeiseen viikkoon, joten vaikuttaa siltä että ravisteltu on, ja kunnolla. On totta, että Marinin pääministerivuodet ovat olleet varmasti rankimmat sitten toisen maailmansodan. On ollut koronaa, Euroopassa soditaan ja Suomi on historiallisesti siirtymässä NATO-leiriin. Aika isoja ja vaikeita asioita. Tämän rinnalla Esko Ahon lamavuodet pääministerinä tuntuvat vähän kuin lastenleikiltä. Niinhän sitä sanotaan, että rankka työ vaatii rankat huvit. Mutta saako pääministeri juhlia ihan miten vain? Pitäisikö pääministerin osata ottaa viinaakin arvokkaasti? Ovatko pääministeri-instituution rajat kenties nyt muuttumassa lopullisesti?

Marinilla on kiihkeät kannattajansa ja kiihkeät vihamiehensä ja näiden välillä on mediassa palloteltu sitä, pitäisikö pääministerin nyt erota näiden kohujen seurauksena. Alkoholin täytteiset illat eivät ole todellakaan mikään uusi asia suomalaisessa politiikassa. Aina on juhlittu, tanssittu ja ryypätty. Tähän asti olemme kuulleet niistä pääosin vain huhuja tai lukeneet niistä jälkikäteen. Tänä päivänä sosiaalinen media tuo tapahtumat liki äänennopeudella esiin julkisuuteen revittäväksi. En ota kantaa siihen pitäisikö Marinin erota vai ei, se on kaiketi kuitenkin enemmän eduskunnan ja SDP:n arvioitavissa oleva asia. Löytyykö luottamusta vai ei? Näillä näkymin Marin ei ainakaan itse aio erota.

Kohun aikana olen itse pannut merkille muutaman asian, jotka ovat jääneet askarruttamaan. Ensinnäkin ihmetyttää pääministerin oma harkintakyky. Miten voi olla, ettei Marinin omat hälytyskellot soineet, kun videoita alettiin bileillassa kuvaamaan? Eikö olisi ollut järkevintä ilmoittaa, että bailataan vaan, mutta jätetään ne puhelimet taskuun? Eikö suojelupoliisi ole kouluttanut valtakunnan ykköspoliitikkojamme tällaisten tilanteiden varalle? Johan meille tavallisille kaduntallaajillekin on tullut selväksi, että se minkä nettiin laitat, se nettiin myös jää. Jo se, että jaat arveluttavan videon yhdelle ihmiselle Instagramissa on tietoturvauhka, saati sitten, että Marinin tanssivideota jaettiin ryhmässä, jossa oli peräti 92 jäsentä. Varsinkin nyt, kun Venäjän odotetaan aiheuttavan Suomessa kaikenlaista kyberuhkaa, voisi ajatella, että tässä pääministeri antoi ns. lättysyötön suoraan lapaan poliittisille vastustajilleen sekä myös Venäjälle. Samalla mietityttää pääministerin ystäväpiiri, joka tuntuu pääosin koostuvan somesuosiosta elävistä keskinkertaisista julkkistyrkyistä, jotka postaavat kaikki tekemisensä varmuudella someen.

Toinen huomion arvoisa seikka on se, että valtakunnan ykkösmediat, Yle, MTV, Helsingin Sanomat ym. lähtivät mukaan tähän kiimaiseen ajojahtiin, joka perustui yksityisissä tiloissa kuvattuun yksityiseen videoon. Normaalia toimintaa joillekin juoruista ja salakuvista elävälle juorulehdelle, mutta aika harvinaista laatumedioille. Kaiken huippuna, että yksi näistä roskalehdistä päästettiin vielä pääministerin tiedotustilaisuuteen, jossa lehden toimittaja kyllä osoitti oman ”tasonsa”.

Jään mielenkiinnolla odottelemaan seuraavia bilevideoita, sillä kuten Marin itsekin ilmoitti, niin Flow Festivaalin bilekuvia ja videoita ei vielä ole tullut vastaan. Luulenpa, että niitäkin vielä nähdään. Media ei päästä otteestaan, nyt kun kala on koukussa, vaan missä lopulta kulkevat pääministeri-instituution rajat?

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Näinä aikoina, kun media on täynnä negatiivisia uutisia, on hienoa, että meille tarjoillaan edes silloin tällöin jotain positiivista. Kunhan se positiivinen ei ole koronan pikatestin tulos. Eilen yleisurheilun EM-kisoissa saatiin todella harvinaista positiivista suomalaisherkkua, kun seiväshyppääjä Wilma Murto nappasi yllätys-kultaa. Meillä ei ole kisoissa mukana kovinkaan montaa potentiaalista mitalitoivoa ja kyllähän Murto oli yksi näistä, johon mitaliodotuksia oli kasattu. Sijoitukset maailmanvalioiden joukossa olivat lupaavia muutamasta edellisestä arvokisasta. Kuudes sija tämän kesän MM-kisoissa ja viides sija vuosi sitten olympialaisissa olivat nostaneet Murron Euroopan tasolla siihen kastiin, josta mitalistit seulotaan. Mitaliodotuksia siis oli, mutta odottiko kukaan että Murto huuhtoo kisoista kultaa? Tuskin kukaan.

Ja millä tavalla Murto oman kisansa hoitikaan. Todella harvoin olen nähnyt suomalaisen yleisurheilijan dominoivan näin täydellisesti kisaa ja nousevan uskomattomaan flow-tilaan, jossa Suomen ennätykset ja EM-kisojen ennätykset ovat paperia. Edellinen vastaava suoritus suomalaisessa yleisurheilussa taidettiin nähdä Lasse Virenin toimesta 70-luvulla ja silloinkin Munchenissa ja vieläpä samalla stadionilla. Kilpakumppaneista näki, kuinka heidän itsetuntonsa mureni hyppy hypyltä siinä vaiheessa, kun Murto kävi hyökkäykseen. Onhan meillä ollut aikaisemminkin mitalisteja ja onnistujia, mutta usein he ovat lähteneet kisoihin jo valmiiksi ennakkosuosikkina ja mahdollisina voittajaehdokkaina. Todella harvoin on nähty, että suomalainen urheilija ylittää itsensä näin komeasti juuri arvokisojen finaalissa. Juuri silloin kun mitaleista taistellaan. Paljon useammin saamme kisojen jälkeen katsella pettyneiden suomalaisurheilijoiden haastatteluita, kun mitalitoiveet ovatkin kaikonneet jo epäonnistumiseen karsinnoissa tai itse kisassa. Nyt ei tarvi selitellä.

Joku saattaa nyt ihmetellä, miksi olen niin innoissani kultamitalista jossain ”kälysissä” EM-kisoissa. Ensinnäkin kyseessä ovat yleisurheilun arvokisat, jossa maanosamme parhaat kisailevat parhaimmuudesta joka toinen vuosi. On hyvä tarkastella suomalaisten menestystä kyseisissä kisoissa hieman laajemmin, jotta ymmärtää Murron kultamitalin ainutlaatuisuuden. Edellisen suomalaismitalin, pronssin, EM-kisoista nappasi keihäänheittäjä Antti Ruuskanen 8 vuotta sitten. Edellinen kulta Suomeen tuli vuonna 2006. Silloin niitä tuli peräti kaksi kappaletta, kun kultaa saivat Jukka Keskitalo ja O-P Karjalainen. Edellinen naisurheilijan tuoma mitali on vuodelta 2002 ja edellinen naisurheilijan eli Sari Essayahin kulta on vuodelta 1994, joten eivät nämä mitalit, saati sitten kultamitalit mitenkään jokapäiväistä herkkua meille hulluille penkkiurheilijoille ole. Voisi jopa sanoa, että kyseessä on todella harvinainen herkku.

Vielä suurempi merkitys tämän kaltaisilla voitoilla on uskoomme kansakuntana ja siihen, että tästä pienestä pohjoisesta kansasta löytyy edelleen sisua, taitoa ja osaamista, eikä aina tarvi surkutella sitä kuinka huonoja olemme, emmekä pärjää enää missään. Tähän asti olemme olleet pitkälti jääkiekon varassa, kun kansallista itsetuntoa on nostettu, mutta Wilma Murto teki nyt sellaisen tempun, että sitä muistellaan vielä pitkään. Muuallakin kuin vain yleisurheilupiireissä.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Tällä viikolla alkavat koulut tarkoittavat sitä, että samalla ovenavauksella saapuu myös syksy. No, ei ehkä sään puolesta vielä, mutta kummasti koulujen aloitus kääntää ajatukset jo syksyn puolelle. Tällä hetkelläkin ulkona aurinko mollottaa täydeltä terältä ja lämpötila on lähellä hellerajaa, joten sään puolesta voitaisiin jatkaa kesämoodissa helposti vielä vähintään pari viikkoa. Vaan toisin on. Jostain syystä monet meistä pukeutuvat kalenterin mukaan, ei sään. Kouluun ja töihin on jo ajoissa ostettu uusia syysvaatteita, jotka on tietenkin laitettava päälle, kun sinne sorvin ääreen nyt palataan. Jos elokuun puolenvälin jälkeen pukeudut shortseihin ja sandaaleihin, sinua katsotaan hieman kummaksuen, eikö tuo tajua, että kesä meni jo?

Syksy tuo tullessaan tällä kertaa myös ongelmia. Tai ne ongelmathan alkoivat jo viime helmikuussa Venäjän hyökättyä Ukrainaan. Nyt pikkuhiljaa Venäjälle sodan vuoksi asetetut pakotteet alkavat näkyä myös meidän kukkaroissamme. Hinnat ovat nousussa kaikilla sektoreilla, mutta eniten taitaa huolestuttaa sähkön ja ruoan hintojen nousu. Mediassa on nähty jo melko hurjia arvioita siitä, kuinka korkealle ensi talvena voivat sähkön hinnat nousta ja mitä se merkitsee kullekin taloudelle, riippumatta siitä, asuuko kerrostalossa tai omakotitalossa. Pahimmillaan sähkön hinta voi nousta jopa nelin- tai viisinkertaiseksi. Parhaiten turvassa sähkön hintahyppäyksiltä ovat kiinteähintaisen sähkösopimuksen tehneet, sen sijaan pörssisähkön valinneet odottavat varmasti kauhuissaan tulevaa talvea.

Pari viime vuotta tuskailimme koronan kanssa ja saimme jatkuvasti päättäjiltä ohjeita siitä miten menetellä ja elää. Sama jatkuu, mutta aihe on eri. Tänä syksynä ja tulevana talvena tulemme saamaan paljon ohjeita siitä, miten säästää energiaa, niin ettei esimerkiksi sähköjä lähdettäisi katkomaan kotitalouksilta. Itse asiassa muutaman viikon päästä on käynnistymässä sähkönsäästön valistuskampanja kansalaisille.

Sähkön osalta varautumisjärjestelmä on moniportainen. Ihan ensimmäiseksi pyritään hankkimaan lisäresursseja, mutta jos ei sekään riitä, viimeinen varautumisen muoto tulevat olemaan kiertävät sähkökatkot kansalaisille. Tämä tarkoittaa sitä, että sähköt katkottaisiin kotitalouksilta esimerkiksi kahdeksi tunniksi kerrallaan niin, etteivät jääkaappi tai pakastin ehdi sulaa katkon aikana. Asiantuntijoiden mukaan on epätodennäköistä, että tähän joudutaan menemään, sillä ensin odotetaan kunnilta ja kaupungeilta isoja energiansäästötoimia. Sammutetaanko katuvaloja, tingitäänkö koulujen lämpötiloista, jätetäänkö latuja auraamatta tai lasketaanko uimahallin saunan lämpötilaa? Nämä ovat kysymyksiä, joita kunnat ja kaupungit joutuvat heti syksyn alkajaisiksi pohtimaan.

Vaikka lähitulevaisuus näyttääkin taas jälleen kerran varsin epävakaalta ja arvaamattomalta, ei kannata rypeä pelossa. Kyllä tästäkin selvitään. Itse ajattelin tuulettaa pääkoppaani katselemalla muutaman Uuno Turhapuro -leffan putkeen, ja kyllä, ihan sattuneesta syystä…

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Omalähiön kuukauden mittainen kesäloma humahti kuin hetkessä ohi. Onko siitä tosiaankin neljä viikkoa, kun kirjoittelin lomille lomps -päivityksiä someen? Tällä viikolla moni muukin on palannut töihin eli leikkisästi sorvin ääreen. Mielenkiintoista sikäli, sillä aika harva nykyään tekee työtään sorvin ääressä. En minä ainakaan, sillä työpäivät kuluvat tiukasti päätteen ja näppäimistön ääressä. Monet hieman nuoremmat eivät varmasti edes tiedä mikä sorvi on, mutta sen ääreen kuitenkin palataan. Jään mielenkiinnolla odottelemaan sitä, kun sorvin tilalle keksitään joku hieman nykyaikaisempi ilmaus. Siihen asti lyödään edelleen myös hanskat tiskiin ja heitetään kirves kaivoon. Ja tietenkin lopuksi viskataan lusikka nurkkaan.

Loma meni menojaan, mutta maailma ei sillä aikaa muuttunut yhtään. No, ei ainakaan parempaan suuntaan. Venäjä jatkaa edelleen hyökkäyssotaansa Ukrainassa, joka aiheuttaa meillä hinnannousua ja inflaatiota. Energiaa pitäisi alkaa säästämään ja se peevelin koronakin pyörii edelleen väestössä. Tuli itsekin käytyä se läpi heti loman aluksi. Niinpä, kukapa sitä työaikana sairastuisi? Lomalla on aina aikaa sairastaa.

Nato on ollut päivittäin esillä. Ratifioinnin etenemistä seurataan tarkasti ja tietenkin liki päivittäin kauhistellaan myös sillä skenaariolla, jos se Turkin Erdogan ei ratifioikaan sopimusta. Samoin jaksetaan uutisoida tarkasti minkälaista Naton sotalaitteistoa kulkee juuri nyt Suomenlahdella tai mitä Naton sotilaat sanoivat Suomen sotilaista yhteisharjoitusten jälkeen.

Sää on tietenkin loman ikiaikainen kestoaihe. Tänäkin kesänä meitä ovat kurittaneet tai hellineet mm. käristyskupoli, seksihelle, helle-inferno ja paahtopaiste. Jännää muuten, että ennen ihan tavalliset sääilmiöt ja sään vaihtelut on nykyään uutisoitava jotenkin superhyper-näyttävästi. Mikään tavallinen ei kelpaa. No, onhan siinä tietysti eroa kerrotaanko mediassa lakonisesti että helteet jatkuvat vaiko niin, että yllemme saapuu käristyskupoli. Kyllähän käristyskupoli myy paremmin kuin ihan tavallinen helle. Jäämme odottelemaan massamurhaajamyräkkää. Sellainen on varmasti syksyn tullen tulossa.

Jos mietitään mikä oli se tämän kesän kovin uutinen, se josta kesä 2022 muistetaan, niin voittajaksi saadaan mursun traagiset seikkailut Haminassa ja Kotkassa. Meillä oli käytettävissä mm. Mursu-live, josta pystyi seuraamaan mursun edesottamuksia suorana lähetyksenä ja media piti meidät tiukasti ajan tasalla siitä mitä mursu nyt tekee ja minne se on suuntaamassa. Mursun kuoltua sille järjestettiin tietenkin muistotilaisuus Kotkassa, jonne oli raahattu myös se kuuluisa mursun runtelema mattoteline. Jopa mursun ruumiinavauksen tulokset päätyivät uutiseksi. Ehdottomasti kovinta journalismia sitten Ruokolahden leijonan.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi