USA:n presidentinvaaleissa nähtiin sittenkin se yllätys, jonka vain harva osasi ennustaa, mutta moni pelätä. Kuka olisi uskonut vielä jokin aika sitten, että Donald ”Diili” Trump voisi kivuta maailman mahtavimman valtion päämieheksi? Varsinkin kun vastassa oli kovissa poliittisissa liemissä marinoitu Hillary Clinton.
Trump vaikutti kampanjansa aikana mahdollisimman epäsoveliaalta henkilöltä presidentin virkaan. Lausunnoissa ei tuntunut olevan minkäänlaista logiikkaa ja Trumpin harrastama röyhkeä loanheitto vastustajiaan kohtaan nousi tai pitäisikö sanoa että laski, aivan uudelle tasolle. Jokainen muistanee Trumpin ajatuksen muurin rakentamisesta USA:n ja Meksikon välille. Lisäksi useat naisia tai vähemmistöjä halventavat lausunnot Trumpin suusta ovat kiertäneet mediassa päivästä toiseen. Siinä sitä trumpismia pahimmillaan ja tietyllä tavalla myös parhaimmillaan. ”Any publicity is good publicity” hoettiin jenkkilässä jo ajat sitten ja se lienee Trumpinkin valinnan takana. Silti USA halusi valita kyseisen herran maansa johtajaksi. Miksi?
Kampanjan pääviesti ”Make America great again” kiteyttää Trumpin ja kannattajien ajatusmaailman yhteen lauseeseen. USA on maailman suurin taloudellinen, poliittinen ja sotilaallinen mahti, mutta silti suuri osa amerikkalaisista ei ole tyytyväisiä siihen, mihin suuntaan asiat ovat liittovaltiossa kulkeneet. Tuohon saumaan Trump iski.
Trumpin mukaan ensimmäiseksi on laitettava aina oman maan etu. Muiden maiden ongelmat ja ihmiset voivat odottaa. Kyse on siis samasta nationalismin uudesta noususta, jota olemme saaneet todistaa jo vuosia Venäjällä. Sielläkin Putin on käsittämättömän suosittu ja suorastaan ikoninen hahmo huolimatta siitä, että kansainvälisesti Putin on kovin arvaamaton ja pelätty tekijä maailmanpolitiikassa.
Putinin suosio perustuu tietenkin siihen, että hän on pyrkinyt laittamaan ensin oman maansa kansalaisten asiat kuntoon ja on siinä onnistunutkin paremmin kuin edeltäjänsä. Loppujen lopuksi monien mielestä on aivan sama kuka maata johtaa, kunhan vain töitä löytyy, kaupan hyllyt notkuvat ruokaa ja lapset pääsevät kouluun. Kyse on siis periaatteessa vain ihmisen perustarpeiden tyydyttämisestä.
Samasta nationalismin noususta oli kyse myös Brexit-äänestyksessä. Englannissa haluttiin irti kansainvälisistä velvoitteista, jotta saataisiin oma pesä kuntoon. Samaa laulua on Suomessa sekä monessa muussakin Euroopan maassa toitotettu jo parin viime vuoden aikana.
Olemme siirtymässä kovaa vauhtia takaisin tilanteeseen, jossa yksittäiset maat ja kansat haluavat toimia vain omien intresseidensä mukaisesti, muista maista piittaamatta. Yksi tähän johtaneista tapahtumista on ollut tietenkin turvapaikanhakijoiden hallitsematon invaasio Eurooppaan. Kansalaiset eivät tunne, että tilanne olisi kenenkään hanskassa. EU on osoittautunut liian kankeaksi instituutioksi hoitamaan asioita niin, että täysin erilaiset kansat keskenään olisivat tyytyväisiä tehtyihin päätöksiin. Siksi nationalismi on se suunta, johon monet nyt tarttuvat.
Pelkään, että Trumpin valinta käynnistää dominoefektin Euroopan puolella, sillä eri maiden nationalistit saavat tästä vain lisää vettä myllyynsä ja nostetta omaan asiaansa. Aika näyttää miten Trumpin valinta vaikuttaa maailmanpolitiikkaan, mutta tällä hetkellä minulla on erittäin epävarma olo tulevaisuuden suhteen. Jännitteet Euroopassa ovat tällä hetkellä jo kovassa nousussa ja mitä vain voi olla odotettavissa. Toivottavasti olen väärässä.
Päätomittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi