Äitienpäivää vietetään sunnuntaina. Kyseistä juhlapäivää on vietetty Suomessa jo vuodesta 1918, joten juhlalla on pitkät perinteet. Alunperin äitienpäivä sai alkunsa tietenkin Amerikasta, mistäpä muualtakaan. Ann Jarvis- niminen neito oli vuonna 1907 menettänyt äitinsä ja pyysi seurakuntansa papilta, että ryhdyttäisiin viettämään kaikkien äitien yleistä muistopäivää. Pappi järjesti Anna Jarviksen äidille muistojuhlan, mutta pian muutkin halusivat äitiään muistettavan ja samalla myös elossa olevat äidit saivat tästä oman päivänsä.
Siinä missä isänpäivää vietetään formuloita tai jääkiekkoa katsomalla, on äitien juhla jotenkin aidompi, lämpimämpi ja juhlallisempi. Johtuuko se sitten siitä, että sillä on pidemmät perinteet kuin isänpäivällä? Ehkä niinkin, mutta totuushan on, että äiti on se perheen sydän ja sillä siisti. Isäkin on tietenkin tärkeä, mutta äiti on varmasti se ”one and only”.
On ollut vuosien varrella hellyyttävää katsoa omia lapsia äitienpäiväaamuisin. Heille on ollut erityisen tärkeää, että kaikki menee äitienpäivänä juuri niin kuin pitääkin: Ensin äidille aamiainen vuoteeseen, valkovuokkojen ja onnittelulaulujen kera tietenkin. Sen jälkeen annetaan itsetehdyt äitienpäiväkortit ja lahjat joita on väsätty omin pienin kätösin suurella rakkaudella joko koulussa tai kotona.
Iltapäivällä on sitten aika käydä vielä halaamassa mummit ja mammat, jotka myös saavat osansa ansaitusti äitienpäivänä. Myös yhteinen lounas tai illallinen perheen kesken on tärkeä yhteinen traditio. Illalla äitin juhla jatkuu, sillä hän saa valita kanavan TV:stä ja isä voi vain toivoa, että äitiä kiinnostaa nimenomaan se Suomen jääkiekko-ottelu…
Äidit ovat ehdottomasti päivänsä ansainneet.
Hyvää Äitienpäivää!!
päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi