Lahden kaupunki on tehnyt katukiveysten putsaamisurakan kilpailutuksessa käsittämättömän virheen, josta aiheutuu miljoonien eurojen lisäkustannukset. Kaupunki kilpailutti pari vuotta sitten katujen hoitourakan, jonka yksi osa oli kiveysten hoito ja putsaus rikkaruohoista. Kilpailutukseen osallistunut urakoitsija YIT Road oli jostain syystä laittanut lomakkeeseen täysin käsittämättömän neliöhinnan, 1 000 euroa neliömetriltä. Viheralueiden vastaavasta urakasta maksetaan tavallisesti noin 20 -50 senttiä neliömetriltä, joten kyseessä on noin 5000-kertainen hinta. YIT Roadin tarjous meni kuitenkin kaupungilta läpi. Itse asiassa tarjouksen oli käynyt läpi kolme eri henkilöä ja kukaan heistä ei tätä virhettä ollut huomannut.

Todella hämmentävää ja tässä tapauksessa on pakko kyseenalaistaa hankintaosaston ammattitaito. Ja ihmetellä perään miten YIT:n tarjous on voinut voittaa kilpailutuksen, kun se on sisältänyt alunperin rikkakasvien kitkentää 35 miljoonan arvosta? Ettei vaan olisi niin, että jo etukäteen on päätetty, että YIT:n tarjous voittaa joka tapauksessa, joten oikeaa vertailua tarjousten välillä ei ole edes tehty?

Kun virhe vihdoin huomattiin, käytiin YIT:n kanssa kaikessa hiljaisuudessa neuvottelut, joiden tuloksena neliöhinta laski 100 euroon, joka sekin on 500-kertainen hinta normaaliin verrattuna! Ainakin näin maallikkoa ihmetyttää, ettei kauppaa voitu peruuttaa, sillä mikään kauppa ei voi perustua väärinymmärrykseen tai puutteellisiin tietoihin. Mikäli näin on ollut, tämän pitäisi oikeuttaa kaupan purkamiseen. No, kaupunkiympäristön virkamiehet olivat pohtineet tilannetta yhdessä lakimiesten kanssa. Ulkopuolelta hankittuja oikeudellisia palveluitakin käytettiin tässä noin 16 00 euron arvosta. Miksi tähänkin muuten ostettiin lakipalveluita ulkopuolelta? Eikö kaupungilla ole omat lakimiehet?

Iso moka on yksi asia, mutta toinen on se, ettei siitä kerrottu kaupunginjohdolle ennen kuin mokasta oli mennyt vuosi. Sen lisäksi, että kaupungin hankintaosastolla ollaan ilmeisen epäpäteviä käsittelemään kilpailutuksia, niin asian salaaminen pitäisi viimeistään olla irtisanomisen peruste. Irtisanomisten sijaan osastolla on luvattu katsoa peiliin.

Samaan hengenvetoon voi vain ihmetellä YIT:n yritysetiikkaa. Minkälaiset arvot on yrityksellä, joka on varmasti huomannut tarjouksessa olleen mokan, mutta tylysti rahastaa kaupungilta rahat. Vaikka asia sovittiinkin, niin silti hinta on vieläkin 500-kertainen. Normaalisti toimiva firma olisi ilmoittanut, että tässä on selkeästi tehty virhe ja neuvotteluissa olisi sovittu joku järkevä hinta. Nythän käytännössä käy niin, että me lahtelaiset maksamme tämän tapauksen seuraukset huononevina palveluina. Esimerkiksi vaikkapa niin, että katujen talvikunnossapidon taso huononee.

Kiitos Lahti ja YIT tästä yhteisestä suhmuroinnista, lahtelainen veronmaksaja kiittää.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Isännöintiliitto varoittaa, että jopa tuhansissa suomalaistaloyhtiöissä voi olla edessä hallittu alasajo. Monet erityisesti taantuvilla alueilla sijaitsevista taloyhtiöistä ovat pulassa. Kaikki eivät välttämättä saa tarvitsemaansa rahoitusta korjauksiin ja korjausvelkaa voi olla jo liikaa taloyhtiön selviämisen kannalta. Suurten korjausten sijaan näissä taloyhtiöissä olisikin ajankohtaisempaa ryhtyä suunnittelemaan taloyhtiön loppuaikoja.

Rahoitusvaikeuksia nähdään tällä hetkellä erityisesti muuttotappiopaikkakunnilla, joissa väestön vähentyessä asuntojen vakuusarvot eivät riitä tarpeellisten korjausten rahoittamiseen.Taloyhtiöillä on pankkirahoituksen lisäksi toki muitakin keinoja, joilla mahdollistetaan taloyhtiön peruskunnon ylläpitävät remontit. Voidaan käyttää osakkaiden omaa hanke- tai lainarahoitusta, minimoida urakka vain täysin välttämättömimpään osaan tai pilkkoa se pienempiin osiin. On mahdollista jopa kuukausittaisella vastikerahoituksella ns. kitkuttaa remonttia eteenpäin. Mutta jos mitään rahoitusta ei saada kasaan, johtaa tämä remontin tekemättä jättämiseen ja pitkällä tähtäimellä myös rakennuksen kunnon rapistumiseen ja pakkoalasajoon tai konkurssiin.

Samoja ongelmia on havaittavissa myös kasvukeskuksissa, myös meillä Lahdessa, koskien tiettyjä ei-niin-suosittuja -asuinalueita. Toki taloyhtiöillä on paljon haasteita nykyisessä markkinatilanteessa muutenkin jo pelkästään rahoituksen saannin näkökulmasta.

Mitään valmista mallia alasajoon ei ole olemassa, sillä ilmiö on suht uusi ja kokemuksia ei alasajosta ole. Käytännössä taloyhtiö hallittu alasajo tarkoittaa sitä, että edessä on talojen purkamisia, kiinteistöjen myymistä pilkkahintaan ja taloyhtiöiden konkursseja. Taloyhtiöissä pitäisi suunnitella, miten lopun aika hoidetaan. Se tarkoittaa sitä, ettei sinne tehdä esimerkiksi isoja investointeja, ei tehdä kauaskantoisia ja mittavia korjauksia, vaan lähinnä huolehditaan siitä, että taloyhtiö on terveellinen ja turvallinen asua loppuajan. Jollain tavalla taloyhtiön pitäisi pystyä ennakoimaan, kuinka pitkä loppuaika on ja missä se häämöttää.

Joka tapauksessa kyseessä on kymmenien tuhansien ihmisten ongelma, kun asunnon arvo valuu käsistä ja lopputulemana voi olla, että asuntoon aikoinaan laitetut rahat katoavat kuin tuhka tuuleen, kun purkutraktorit ajavat taloyhtiön pihaan. Se on varmuudella kova paikka, olemmehan tottuneet ajattelemaan, että asunnon ostaminen on varma sijoitus, jossa harvoin häviää.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Viime keväänä Lahdessa oli kova kiima myydä Lahti Energia tai ainakin osa siitä ja sillä pelastaa Lahden pahasti ontuva talous. Myynti kuitenkin torpattiin jälleen kerran ja edessä olivat toisenlaiset säästötalkoot. Se, mitä nämä säästötoimenpiteet ovat, on vielä toistaiseksi vielä hämärän peitossa, mutta esimakua saatiin, kun eilen tiedotettiin Launeen kirjaston lakkautuksesta vuoden 2026 alussa.

Kirjaston lakkauttaminen saa oudon sivumaun, kun samalla viikolla uutisoitiin siitä, kuinka Lahden kaupunginvaltuusto on hyväksynyt kaupungin luottamushenkilöorganisaatiota ja päättäjien palkkioita koskevat hallintosääntömuutokset. Suomeksi tämä tarkoittaa sitä että kaupunginvaltuuston ja -hallituksen kokouspalkkio nousee 150 eurosta 170 euroon. Lisäksi kaupunginhallituksen puheenjohtajistolle maksetaan vuosipalkkion lisäksi myös kokouspalkkiot. Jatkossa kaupunginhallituksen kolme varapuheenjohtajaa ovat puolipäiväisesti resursoituja. Tällä hetkellä vastaava palkkio maksetaan kaupunginhallituksen kahden jaoston puheenjohtajille. Eli samaan aikaan kun meiltä kuntalaisilta palveluita karsitaan, valtuusto nosti omia palkkioitaan. Palkkioiden nostoa vastustaviakin valtuustosta muutamia löytyi, mutta heidät teilattiin populisteina. Se kun on kuulemma populismia, jos katsoo, ettei tässä taloustilanteessa omia palkkioita ainakaan nosteta. Ilmeisesti vain populisti voi ymmärtää miltä tämä näyttää meidän veronmaksajien silmissä?

Tietenkään ei puhuta saman kaliiberin asioista, kun puhutaan kirjaston lakkauttamisesta vs. palkkioiden nostaminen, mutta ihmettelen suuresti sitä, ettei valtuustossa ymmärretä, miltä tämä näyttää kuntalaisten silmissä. Suomalaiseen moraalikäsitykseen kuuluu sisäsyntyisesti ajatus oikeudenmukaisuudesta. Olen varma, että lahtelaiset veronmaksajat eivät näe oikeudenmukaisena sitä, että samaan aikaan kun kuntalaisten palveluja karsitaan kovalla kädellä, päättäjät itse päättävät nostaa omia palkkioitaan. Uskon, että moni lahtelainen arvostaisi sitä, että joukkoja johdetaan esimerkillä. Nyt nostaessaan omia palkkioitaan valtuusto näyttää takapuoltaan lahtelaisille. Arvon lahtelaiset, nyt on pakko säästää joka asiassa, paitsi me itse emme säästä, vaan nostamme omia palkkioitamme. Ei ihme, että tavallisen kaduntallaajan silmissä kaupungin asioista on päättämässä omia etujaan ajava eliittijoukko. Vaikkei näin ehkä olekaan, niin itseäni kyllä kummastuttaa, kuinka vieraantunut pitää olla kaupunkilaisten arjesta, jos tämä omien palkkojen korotus näyttää hyvältä tässä säästökurimuksessa, jossa kaupunkimme tällä hetkellä on? Puhumattakaaan siitä, ettei kaupungin YT-neuvotteluista voida edes keskustella, kun säästöjä etsitään?

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi