Hallitus päätti kehysriihessään, että yksi säästökohde monien joukossa on lapsilisät, joista leikataan 7% . Tämä on herättänyt keskustelun siitä, ketkä oikeasti tarvitsevat lapsilisiä ja ketkä eivät. Olisiko ollut järkevämpää poistaa lapsilisät kokonaan hyvätuloisilta? Tämä taas herättää keskustelun siitä kuka on hyvätuloinen? Missä kulkee hyvätuloisen ja huonotuloisen välinen raja?
On totta, että hyvätuloisessa perheessä lapsilisät ikäänkuin vain karttuvat tilille ja muistan omastakin nuoruudestani, kun olin kateellinen luokkani ”kultalusikka suussa syntyneille”, kun he kertoivat, että isi ja äiti ovat laittaneet lapsilisät korkeakorkoiselle tilille ja kunhan lapsi tulee täysi-ikäiseksi, onkin hänellä mukava pesämuna oman elämän aloittamiseen jo kasassa.
Sen sijaan huonotuloisille joka ainoa euro, joka tilille kuussa tulee, on tärkeä. Niillä ostetaan ruokaa ja maksetaan vuokra ja laskut. Eli se 7 euroa, mikä nyt leikataan per lapsi lapsilisistä pois ei merkitse hyvätuloisille yhtään mitään, mutta muutenkin huonossa asemassa oleville se seitsemän euroa enemmän kuukaudessa saattaa olla elintärkeä lisä tuloihin.
Joillekin tahoille tuntuu olevan täysin ylivoimainen ajatus laittaa minkäänlaista tulorajaa lapsilisiin. Miksiköhän? Tulorajathan ovat käytössä useimmissa sosiaalietuuksissa. Ei luulisi olevan vaikea toteuttaa käytännössä? Joskus on kuultu myös sellaisiakin kannanottoja mediassa, että huonotuloiset tekisivät lapsia ansaitsemistarkoituksessa. Esimerkiksi viisilapsinen perhe saa lapsilisiä hieman yli 700 euroa kuussa. Ei sillä rahalla vielä isoa perhettä elätetä, joten hieman kaukaa haetulta tuntuu väite siitä, että ihan ansaitsemistarkoituksessa lapsia tehtäisiin.
Yksi ratkaisu voisi olla lapsilisien laittaminen verolle ja liitettäminen progressiivisen kokonaisverotuksen alaiseksi tuloksi. Sillä tavalla lapsilisien maksu ainakin kohtelisi perheitä oikeudenmukaisesti tulojen mukaan. Joka tapauksessa hallituksen säästötoimenpiteet ovat tälläkin kertaa sellaisia, että kansalaisten ostovoima laskee. Jossain vaiheessa olisi syytä keskittyä siihen, millä ilveellä sitä saisi nostettua.
Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi