Lahden kaupunginvaltuusto laittoi kaupunginteatterin johtajan Lauri Maijalan keskiviikkona koville niin teatterin ohjelmistovalinnoista, taloudenpidosta kuin yleisösuhteestakin. Ilmeisesti valtuustossa ei täysin ymmärretä kulttuurin merkitystä yhteiskunnalle. Kulttuurin ainoa tavoite ei voi olla mahdollisimman suuren tuoton tekeminen. Valitettavasti kulttuurin leimaaminen pelkäksi turhaksi menoeräksi tuntuu olevan vallalla nyky-Suomessa aina valtionjohtoa myöten.
Kulttuuri ei ole luksustuote, joka otetaan esiin vain hyvinä aikoina ja työnnetään sivuun, kun talous kiristyy. Se on yhteiskunnan perusrakenne – tapa ymmärtää itseämme, toisiamme ja maailmaa ympärillämme. Siksi kulttuuria ei voi eikä pidä arvioida pelkästään sen tuottaman taloudellisen hyödyn perusteella.
Taloudelliset mittarit ovat yksinkertaisia ja houkuttelevia: lipputulot, myyntiluvut, kävijämäärät. Niiden varaan rakentuva ajattelu kuitenkin kaventaa kulttuurin merkityksen pelkäksi viihdeteollisuudeksi. Jos kulttuurin arvo mitattaisiin vain rahassa, päätyisimme nopeasti yksipuoliseen maisemaan. Kuuntelisimme pelkästään valtavirran hittejä, lukisimme vain myydyimpiä lehtiä ja katsoisimme vain varmoja kassamagneetteja. Kaikki se, mikä haastaa, kokeilee, rikkoo rajoja tai antaa äänen marginaaleille, jäisi helposti syntymättä.
Kulttuurin todellinen arvo syntyy kuitenkin aivan muualta. Se rakentaa identiteettiä, luo yhteisöllisyyttä ja tarjoaa välineitä käsitellä vaikeitakin tunteita ja ilmiöitä. Se voi lohduttaa, herättää, kyseenalaistaa ja avartaa. Nämä vaikutukset eivät näy tilinpäätöksessä, mutta ne näkyvät ihmisten elämässä – ja pitkällä aikavälillä koko yhteiskunnan hyvinvoinnissa.
Lisäksi kulttuuri toimii myös demokratian tukipilarina. Moniääninen kulttuurikenttä varmistaa, että erilaiset näkökulmat pääsevät esiin ja että keskustelu pysyy elävänä. Jos kulttuurin sisältöjä ohjaa yksinomaan kaupallinen kannattavuus, vaarana on, että ääneen pääsevät vain ne, jotka myyvät eniten – ei ne, joilla olisi tärkeintä sanottavaa.
Onkin syytä kysyä, mitä menetämme, jos alamme tarkastella kulttuuria vain kulueränä tai investointina, jonka on tuotettava voittoa. Menetämme kokeilun, riskinoton ja hiljaiset äänet. Menetämme mahdollisuuden nähdä maailmaa toisin. Ja lopulta menetämme osan siitä, mikä tekee meistä ihmisiä.
Kulttuuri ei ole ylimääräinen lisä, vaan välttämättömyys. Sen arvoa ei voi puristaa euroiksi, eikä sen merkitystä voi palauttaa markkinalogiikkaan. Juuri siksi sitä on puolustettava – ei siksi, että se tuottaa, vaan siksi, että se merkitsee.
Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi