Meidän jalkapallo-fanien vuosikymmenten odotus päättyy ensi viikon lauantaina, kun EM-kisoissa erotuomari viheltää Tanska-Suomi pelin käyntiin. Pakko se on uskoa, Suomi ensi kertaa jalkapallon arvokisoissa koskaan! Onhan meillä Suomessa aina ollut hyviä pelaajia. Kukapa ei muistaisi tai tietäisi Aulis Rytkösen, Kai Pahlmanin, Juhani Peltosen, Arto Tolsan ja Sami Hyypiän upeista otteista kansainvälisillä kentillä seurajoukkueissaan ja maajoukkueessa? Puhumattakaan kuninkaasta eli Jari Litmasesta, joka oli oman aikansa TOP 3 pelaaja koko maailmassa. Vaikka meillä oli ns. kultainen sukupolvi Litmasineen, ei arvokisapaikkaa kuitenkaan herunut. Aina joku ihme pomppu veti toiveet alas vessanpöntöstä. Legendaarisin lienee Unkari-peli MM-karsinnassa vuonna 1998. Mertarannan tokaisu ”Hirveältä näyttää” juuri ennen Unkarin maalia onkin jäänyt jyskyttämään meidän kaikkien suomalaisfanien takaraivoon.
Vielä viisi vuotta sitten Suomi kynti alamaissa Hans Backen komennossa ollen yksi Euroopan huonoimmista maajoukkueista. Monet varmasti muistavat silloisen kapteenin Niklas Moisanderin itkuiset selitykset hävityiden otteluiden jälkeen. Myös pelaajat taisivat kyllästyä sylkykuppina olemiseen, sillä samaan aikaan maajoukkueesta jäivät pois avainpelaajat Moisander, Hetemaj, Ring ja kokaiinikohun vuoksi Eremenko. Monet olivat silloin valmiita hautaamaan ikuisen haaveensa siitä, että Suomi joskus vielä pelaisi jalkapallon arvokisoissa. Kun maajoukkueen ruoriin tarttui vielä hajuton, mauton ja väritön Markku Kanerva, todettiin, että nyt otettiin varmasti se halvin vaihtoehto palloliiton näkökulmasta. Kuka ihmeen Rive? Toisin kävi. Yhtäkkiä Suomi alkoi voittaa jalkapallo-otteluita. Askel kerrallaan Suomi eteni ensin kansallisessa liigassa, sitten EM-karsinnoissa. Teemu Pukki, jota oli haukuttu maalipaikkojen mestarillisesta tuhlaamisesta, nousikin Europpan kovimpien viimeistelijöiden joukkoon ja juhlituksi sankariksi. Pukki Party oli alkanut!
Tällä viikolla julkaistiin huuhkajien kisajoukkue varsin tunteikkaan videon kera. Videolla oli hienosti tuotu esiin se kuinka kyseessä on koko kansan juttu, ei pelkästään kovimpien laji-niilojen asia. Suomea on aina pidetty jääkiekkomaana, mutta pikkuhiljaa meistä taitaa sittenkin kuoriutua myös jalkapallomaa. Usein näitä kahta hienoa urheilulajia pidetään kilpailijoina toisilleen ja kovimmat lajinatsit eivät voi sulattaa sitä, että seuraa molempia lajeja. Sitä en ole koskaan ymmärtänyt, sillä kyllä vannoutunut penkkiurheilija hakee kiksinsä vaikka traktoreiden vetokisasta, jos ei muuta juuri sillä hetkellä tarjolla ole.
Itselleni koko tunteikas Huuhkaja-tarina realisoitui Tampereen Ratinan stadionilla yhteen ainoaan maaliin. On kesäkuun alun lämmin ilta vuonna 2019. Vastassa EM-karsinnassa aina kova Bosnia-Hertsegovina. Käynnissä pelin 56. minuutti. Teemu Pukki pääsee läpi ja lataa pallon varmasti oikeaan alanurkkaan. 1- 0 Suomelle! 16 000 -päinen yleisö repeää valtavaan riemuun ja huutoon ja samalla hetkellä myös taivas repeää. Järkyttävän kova ukkoskuuro kastelee koko katsomon ja pelaajat hetkessä läpimäräksi, mutta kukaan ei stadionilla välitä sateesta. Pohjoiskaarre laulaa, tanssii, hyppii ja huutaa niin, että katsomorakenteet tärisevät. Omat käteni tärisevät ja silmä kostuu. Herran jestas mikä fiilis! Uskomattoman mieleenpainuva ja tunteikas hetki. Tätä on urheilu parhaimmillaan. Kohta mennään. Oi Suomi on!
Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi