Pakollisen pienen takatalven jälkeen vihdoinkin lumet ovat sulaneet ja leskenlehdetkin ilmestyneet ojanpientareille.
Viimeistään nyt on hyvä hetki kaivaa vanha kunnon polkupyörä varastosta, rasvata ketjut, pumpata kumit ja alkaa kulkemaan työmatkat pyörällä.

Taajamissa polkupyörän on todettu olevan nopein kulkuväline alle seitsemän kilometrin matkoilla, joten on turhaa yrittää vedota kiireeseen, jos työmatka on tuo alle 7 kilometriä. Työmatkojen kulkeminen polkupyörällä on mitä parhainta hyötyliikuntaa ja mikä parasta, ei tarvitse istuskella tuskastuneena auton ratissa aamuruuhkassa. Yksi pyöräilyn eduista on tietenkin sen edullisuus, sillä näillä bensan hinnoilla säästö kuukaudessa on jo merkittävä, puhumattakaan siitä, että samalla vähennetään ympäristön päästöjä ja melua. Eikä huono ajatus ole sekään, että samalla oma kunto nousee ja mieli reipastuu.

Vanhemmat voisivat opettaa myös lapsilleen kävelyn ja pyöräilyn merkitystä, sillä lapset ja nuoret ovat tänä päivänä yllättävän huonokuntoisia, koska vanhemmilla tuntuu olevan tapana kuskata lapsiaan joka paikkaan autolla. Ei lapsi siitä mene rikki, että kävelisi tai pyöräilisi edes koulumatkat. Tehtiinhän niin ennenkin. Liikkumalla luodaan lapsen vahva pohjakunto, jolla on tärkeä merkitys iän karttuessa.

Viestit mm. kouluista ja puolustusvoimista kertovat tätä samaa. Eräskin viisikymppinen naisopettaja ihmetteli miten hän voi olla selvästi paremmassa kunnossa kuin moni 12-vuotias koululainen, joka kipeytyy pienemmästäkin liikunnasta. Ennen armeijassa löytyi joukkueesta yksi kaveri, joka ei saanut vedettyä yhtään leukaa kuntotestissä. Tänä päivänä homma on kääntynyt niin, että joukkueesta ehkä yksi pystyy vetämään leukoja, muiden tyytyessä pullan syöntiin ja tietokoneella pelaamiseen.

Nyt siis pyörät esiin, niin vanhemmat kuin lapsetkin.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Perussuomalaiset jaksavat edelleen hämmästyttää epäkorrekteilla lausunnoillaan ja blogikirjoituksillaan.

Tällä kertaa myrskyn silmään on joutunut kansanedustaja James Hirvisaaren eduskunta-avustaja Helena Eronen, joka ehdotti Suomessa oleville ulkomaalaisille hihamerkkejä poliisin työn helpottamiseksi. ”Jos jokainen ulkomaalainen velvoitettaisiin pitämään taustastaan kertovaa hihamerkkiä, niin poliisi näkisi heti ekalla vilkaisulla, että ”ahaa, tuo on muslimi Somaliasta” tai ”ahaa, tuo on kerjäläinen Romaniasta”, Eronen kirjoitti blogissaan.

Varmasti Eronen yritti olla kuolettavan hauska tai ainakin toivon niin, sillä jos blogi on kirjoitettu edes osaksi tosissaan, on syytä olla huolissaan Erosen puolesta. Kyseiset hihamerkithän olivat kovassa käytössä 30- ja 40-lukujen aikana Natsi-Saksassa tunnetuin seurauksin ja uskon Erosenkin sen myös tietävän.

Erosen pomon eli Hirvisaaren mielestä ulkomaalaisten hihamerkit oli hyväntahtoista ja hauskaa pakinointia, sen sijaan Eronen itse myöntää, että kirjoitus oli överivitsi, joka meni överiksi. No niin meni ja hyvä, että Eronen sen itsekin tajuaa. Vitsit ovat kivoja, mutta väärässä paikassa väärään aikaan esitettyinä ne saattavat nousta kovin outoon valoon.

Ikävää sen sijaan on, että kansanedustaja Hirvisaari on sitä mieltä, että mitä tahansa voi kirjoittaa, mutta mistään ei pidä ottaa vastuuta. Riittää, että syyttää kaikesta kohusta mediaa ja toteaa asian olleen vitsi. Ei näin James, ei todellakaan.

Vieno toiveeni onkin, että nämä uudet perussuomalaiset kansanedustajat ottaisivat virkansa tosissaan ja alkaisivat käyttäytyä kuin aikuiset ihmiset. Uskottavuus on asia, joka pitää ansaita. Sen voi myös menettää ja sen takaisin saaminen onkin sitten paljon vaikeampaa.

Soinin tulisi komentaa koko puolue nyt pikaisesti ”Miten käyttäydyn mediassa”-kurssille, muuten voimme odotellakin jo seuraavaa persumöläytystä saapuvaksi lehtien etusivuille.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Lahtelainen jääkiekkojoukkue SM-liigan finaaleissa. Kuuulostaa unelta, mutta totta se on.
Pitkin kautta on Lahtea mainostettu mediassa sloganilla ” Lahti, kiekkokaupunki”. Jossain vaiheessa kautta mainos tuntui hieman yliampuvalta, varsinkin, kun mainoksessa mainittiin Lahden olevan kiekkokaupunki jo vuodesta 1891.
Kyseinen vuosihan on Pelicansin kantaisän Viipurin Reippaan perustamisvuosi ja jostain syystä myös Viipurin Reippaan jääkiekkomestaruuden vuoksi Lahden jäähallin katossa riippuu mestaruusviiri vuodelta 1928.

Pelicansin menestyksellä on paljon positiivisiä vaikutuksia koko kaupungille ja sen asukkaille, onhan kyseessä Suomen suosituin ja seuratuin urheilulaji. Lahden kaupunginisät voivat lähettää ison kiitoksen Pelicansille loistavasta Lahti-propagandasta, sillä vastaavaa positiivista julkisuutta Lahti ei ostamalla saisi. Ei vaikka palkattaisiin kymmenen konsulttia suunnittelemaan Lahden imagoa ja näkyvyyttä.

Pelicans on noussut mediaseksikkyydessä aivan HIFK:n ja Jokereiden kantaan ja nyt kun pääkaupunkialueen seurat ovat pudonneet, voi Pelicans ja Lahti paistatella julkisuuden valokeilassa. Lahti on kiekkokaupunki-slogan on tänään totta ja se näkyy ja kuuluu myös lahtelaisten ihmisten keskusteluissa turuilla ja toreilla. Pelicans on nyt meidän kaikkien lahtelaisten joukkue.

Maanantaina turkoosia päälle, kun kiekko putoaa ensimmäisessä finaalissa jäähän Lahden Isku Areenassa.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Ex-valtiovarainministeri Iiro Viinanen suomi lahtelaisia päättäjiä mielipidekirjoituksessaan tällä viikolla ESS:n palstoilla. Viinasen mielestä Lahti on saanut eripuraisen kaupungin maineen, eikä täällä osata puhaltaa yhteen hiileen. Esimerkiksi hän kaivoi mm. toriparkin, Teivaan hotellihankkeen, eteläisen ohitien, Aleksin kävelykadun ym. ja kyllähän nuo edellämainitut kysymykset ovat lahtelaisia jo vuosia jakaneetkin.

Onko se sitten huono asia, että asioista keskustellaan? Ei tietenkään, sillä tavallahan demokratia juuri toteutuu. Kysymys onkin enemmän siitä, että kaupungin asukkaat eivät tunnu sulattavan ratkaisuja, joita päättäjät tekevät. Silloin kun kaupungin koulut ja päiväkodit homehtuvat ja vanhustenhuolto ei toimi, ei tärkein asia voi olla autojen parkkipaikka torin alle tai pari sataa miljoonaa maksava läpitie tiheästi asutun kaupunginosan läpi.
Ikäänkuin päättäjät eivät eläisi tässä maailmassa, vaan jossain fantasia-Lahdessa, jossa bisnes kukoistaa ja asukkaiden mielipiteet ja ongelmat voidaan lakaista maton alle.

Lahtelaisten päättäjien ykköshuolenaihe tulisi ehdottomasti olla lahtelaisten hyvinvointi. Onneksi valtuustosta löytyy niitäkin henkilöitä, jotka oikeasti välittävät lahtelaisista ihmisistä, siis silloinkin, kun vaalit eivät ole ovella. Varmasti eripuraa syntyy, kun vastakkain on kaksi näin erilaista arvomaailmaa. Jostain pitäisi kuitenkin tasapaino bisneksen ja asukkaiden hyvinvoinnin välille löytyä.

Vaikeaa, muttei mahdotonta. Sen se kuitenkin vaatii, että edes joskus joku poliitikko myöntää olleensa edes jossain asiassa väärässä. Muuten junnataan asemasodassa vielä pitkään.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi