Lahden kaupunginvaltuuston talousarviokokousta maanantaina seurattiin tarkasti. Olihan esillä monia lahtelaisia kiinnostavia talouskysymyksiä. mm. kirjastoverkon tulevaisuus sekä etenkin lahtelaisessa mediassa päähuomion vienyt Aleksanterinkadun muutokset.

Lähikirjastojen kannattajat voivat väliaikaisesti huokaista helpotuksesta. Kirjastoverkon valtuusto päätti pitää ennallaan, mutta palveluiden sisältöä ja saavutettavuutta suunnitellaan ensi vuonna henkilöstön, koulujen ja asukkaiden kanssa. Tämä tarkoittaa sitä, että lähikirjastojen kannattajien kannattaa pysyä aktiivisina jatkossakin. Jostain on kuitenkin säästettävä ja jostain kumman syystä Lahdessa ensimmäisenä tulilinjalla tuntuu aina olevan kirjastot.

Toinen merkittävä valtuuston päätös koski päivähoitoa ja esiopetusta. Hieman yllättäen Lahti varaa ensi vuodelle lisää rahaa opetukseen ja päivähoitoon. Kyllä, luitte aivan oikein: Lisää rahaa. Maanantaina kokoontunut valtuusto päätti kaupunginhallituksen esityksestä lisätä menoja yhteensä 1,25 miljoonalla eurolla. Päivähoitopuolella yksityisen hoidon tukea päätettiin korottaa 350 000 eurolla. Lisäksi varattiin 200 000 euroa siihen, että päivähoidon ja esiopetuksen ostopalvelusopimuksia Harjulan Setlementin, Suomen Pelastusarmeijan Säätiön, Mannerheimin Lastensuojeluliiton Lahden yhdistyksen ja Folkhälsan Sydin kanssa jatketaan heinäkuun 2016 loppuun asti.

Lisämäärärahat heikentävät kaupungin ensi vuodelle budjetoiman tuloksen 9,2 miljoonaan euroon. Näinköhän lähestyvät eduskuntavaalit jo vaikuttivat valtuutettujen äänestyskäyttäytymiseen? Säästäähän tässä piti, eikä suinkaan lisätä menoja? No, se on myönnettävä, että lisärahoitus menee tällä kertaa oikeaan osoitteeseen.

Entäpä sitten se mediaseksikkäin kiista eli tuliko Aleksista yksi- vai kaksisuuntainen? Tällä kertaa valtuusto päätti niukasti äänin 30-29, että Aleksanterinkatua kehitetään kävely- ja joukkoliikennepainotteisena katuna Rauhankadun ja Vesijärvenkadun välillä. Eli juuri päinvastoin kuin mitä kaupunginhallitus oli esittänyt.

Tämä tarkoittaa sitä, että Lahden Aleksanterinkadulla sallitaan jatkossa hidas henkilöautoliikenne idästä länteen yhdellä kaistalla. Rahaa varattiin ensi vuodelle liki 2 miljoonaa euroa Aleksin ja kauppatorin kehittämiseen. Voittaneen puolen ei tässäkään asiassa kannata vielä heitellä hattujaan ilmaan ja tilata kuohuvaa. Teknisen lautakunnan, joka on vastustanut yksisuuntaista Aleksia, on näet vielä hyväksyttävä nämä Aleksin yksisuuntaiset katusuunnitelmat. Se taas tarkoittaa sitä, että päätöstä on mahdollisesti haettava valtuustotasolta uudestaan, jos tekninen lautakunta hylkää suunnitelmat. Eli siitä voitte olla varmoja, että pallottelu Aleksilla käy kuumana jatkossakin.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Toriparkin rakennustyömaa ajoi puolitoista vuotta sitten kaikki torilla kauppapaikkaansa pitäneet kauppiaat väliaikaisiin sijoituspaikkoihin ympäri Lahtea. Pääosin kauppiaat löysivät paikkansa kirjaston ja teatterin välisestä maastosta, jotkut joutuivat Hansatorille ja toiset Lanun aukiolle. Kauppiaat totesivat muuton olevan huono asia bisnekselle, mutta sen suurempaa ongelmaa ei muutosta noussut. Paitsi yhden kauppiaan kohdalla. Kovin yllättävää on se, että tämä kauppias on kaupunginvaltuutettu ja hänen jos kenen olisi kuvitellut tietävän mitä tapahtuu, kun toriparkkia aletaan rakentamaan. Tai ehkäpä hän näkikin tässä tilaisuutensa tulleen. Tästähän voisi lypsää kaupungilta kunnon korvaukset.

Kaupunki korvasikin torigrillin muuttokulut ja katemenetyksiä siihen asti kun yritys pääsi uudelle liikepaikalle. Nähtävästi tämä ei kokoomuksen Jari Saloselle riittänyt, sillä Salosen omistama ja Torigrilliä pyörittävä Lahden Rakuuna Oy vaatii kaupungilta vahingonkorvausta liikepaikan vaihtumisesta Hansatorille. Yhtiön lasku on vaatimattomasti reilut 147 000 euroa jo saatujen korvausten lisäksi.
 Salonen tulkitsee kaupungin sitoutuneen korvaamaan sille kaikki siirtymisestä aiheutuneet ja aiheutuvat kulut ja tulonmenetykset. Lisäksi Salosen mukaan kaupunki sitoutui vuokraamaan sille liikepaikan nimenomaan torilta viiden vuoden määräajaksi ja että grillillä on oikeus palata torille heti, kun parkki on valmistunut.

Kaupunki kiistää kaiken tämän ja soppa on valmis. Niinpä asiaan haetaan ratkaisua oikeusteitse. Kaupunki tulkitsee torigrillillä olevan muiden kauppiaiden tavoin kantakauppiassopimus, joka on vuoden voimassa. Viiden vuoden pysyvyys vahvistettiin sähköpostilla kuulemma vain, jotta yrittäjä sai lainaa pankista. Tuohon sähköpostiin nähtävästi Salonen vaatimuksensa perustaakin. Voidaan kyllä hyvällä syyllä kysyä, miksi ihmeessä näin on alkuaan edes tehty? Senkö takia, koska Salonen on valtuutettu ja ns. hyvä jätkä? Olisiko joku toinen kauppias saanut viiden vuoden sopimuksen, jos olisi kysynyt? Tuskinpa. Eipä ihme, että kaupungilla jutut ja huhut Lahden hyvä veli-järjestelmästä elävät ja voivat hyvin ja syövät uskottavuutta lahtelaisiin poliitikoihin.

Samalla Salonen sahaa kovaa vauhtia omaa poliittista oksaansa, sillä tämä jupakka ei todellakaan näytä hyvältä tavallisen lahtelaisen kaduntallaajan silmin. Siinä missä hyvätuloinen kokoomusvaltuutettu penää kaupungilta kymmeniä tuhansia euroja, ovat pienet ja köyhät torimyyjät tyytyneet kohtaloonsa. Tämä samainen herra Salonen muuten toimi Päijät-Hämeen koulutuskonsernin hallituksen puheenjohtajana vuosina 2001-12. Häneltä jäi jälkeen kyseenalaisia ulkomaanmatkoja ja matkalaskuja, virheellisiä ja perusteettomia virkailijoiden irtisanomisia, kymmeniätuhansia euroja oikeuskuluja ja virheitä, joiden selvittely jatkuu parhaillaan vieläkin poliisitutkinnassa. Että tämmöinen sankari.
Enää pitäisi tietää, kuka näitä ”hyviä jätkiä” oikein äänestää luottamustoimiin?

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Taistelu lähikirjastojen puolesta keräsi parissa viikossa yli 5000 nimeä adressiin, jossa vastustettiin kaupungin halua lakkauttaa ihmisille tärkeitä lähikirjastoja. Moni mietti mielessään, olisiko adressilla mitään vaikutusta päättäjiin. Yleensähän näin ei ole. Niinpä moni lähikirjastojen ystävä huokaisikin helpotuksesta, kun kaupunginhallitus teki muutoksen taloussuunnitelman kirjaukseen, joka koski Launeen, Kärpäsen ja Mukkulan lähikirjastoista luopumista. Tällä tietoa kyseiset lähikirjastot ovat siis jatkamassa toimintaansa toistaiseksi.

Mutta ennenkuin kirjastojen puolustajat liikaa ilakoivat, täytyy huomata, että paino on sanalla toistaiseksi, sillä kaupunginjohdolla on selkeästi kova halu uusia palveluverkkoaan ja mielellään nopealla aikataululla. Kaupungin strategiassa mainitaan useaan otteeseen ennakkoluuloton palveluverkon ja palveluiden tuotantotapojen uudistaminen. Ja sitä ennakkoluulottomuutta tuntuukin piisaavan kaupungintalolla nyt enemmän kuin tarpeeksi.

Tämä tarkoittaa sitä, että lähikirjastot sellaisenaan, kuin ne nyt tunnetaan, ovat varmasti vaaravyöhykkeessä lähitulevaisuudessa. Lähikirjastojen kohtalo nousee uudestaan esille viimeistään silloin, kun Liipolan ja Jalkarannan monitoimitalot avataan ensi vuonna. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kaupungintalolla jatketaan edelleen kirjastojen ”selvitys- ja kehitystyötä”, missä lähiöihin pyritään kehittämään ostettuja lähipalvelupisteitä. Ne jotka luulivat, että uudet ensi vuonna valmistuvat monitoimitalot sisältäisivät entisenlaisen palvelevan lähikirjaston, jossa on mukava istuskella, tavata tuttuja tai opiskella, erehtyvät. Jalkarannassa ja Liipolassa palvelut tuotetaan jatkossa mahdollisimman laajasti itsepalveluperiaatteella. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että henkilökohtaista asiakaspalvelua tarjotaan rajoitetusti esimerkiksi iltapäivisin ja muina aikoina asukkaat asioivat tiloissa omatoimisesti.

Ei kuulosta minun korvaani ihan normaalilta lähikirjastotoiminnalta. Näin siis kaupunkilaisten olohuoneena palvelevat lähikirjastot ollaan muuttamassa tylsiksi, mutta ”tuottaviksi” lainauspisteiksi, joissa ei ole palvelua nimeksikään. Yksi vaihtoehto lähikirjastolle voisi olla kuulemma myös kirjastoautojen määrän lisääminen. Sinänsä hassua, kun juuri yksi vanhempi malli myytiin eniten tarjoavalle noin 10 000 eurolla. Uusi kirjastoauto maksaakin sitten vaatimattomasti noin 300 000 euroa. Että sellaista säästöä…

Ikävä todeta, mutta vielä eivät kirjastojen puolustajat voi hengähtää helpotuksesta. Kylmää kyytiä on kirjastoille luvassa jatkossakin, joten kannattaa pitää adressit näkyvillä kirjastojen tiskeillä. Lisää nimiä tarvitaan varmuudella vielä jatkossakin.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Tällä viikolla on Suomessa ollut tasan yksi puheenaihe. Verotulot. Kerran vuodessa me kansalaiset pääsemme oikein joukolla ihmettelemään toistemme tuloja ja veroja. Itse en oikein ymmärrä mitä iloa moisesta mahdollisuudesta on. Jokainen on ansainnut omat tulonsa työnteollaan ja turha niistä toisen tuloista on kateellinen olla. Toisaalta tirkistelymahdollisuus toisten elämään ja tulotasoon taitaa olla oiva katalysaattori meidän suomalaisten niin usein harrastamalle kateuskeskustelulle. Kahvipöydissä ihmetellään, että miten tuokin noin paljon saa tai sitten ollaan vahingoniloisia kun se leuhka naapurinmies ansaitseekin vähemmän kuin minä. Mediassa verotiedoista revitään kaikki irti. Otsikot kirkuvat joka vuosi sitä kuka on minkäkin alan palkkakunkku ja kuka on viime vuonna tienannut yllättävän vähän. Tämä on sitä sosiaalipornoa parhaimmillaan ja pahimmillaan.

Itse en kaipaa tietoa siitä mitä muut tienaavat. En tee sillä tiedolla yhtään mitään. Minulle on yhdentekevää saako Matti Nykänen enemmän palkkaa kuin Alexander Stubb tai onko Cheek tienannut 200 000 vai 300 000 euroa. Minun puolestani verotiedot voitaisiin julistaa salaisiksi niinkuin esimerkiksi Saksassa on tehty. Mielestäni tietojen julkistaminen loukkaa ihmisten yksityisyyttä. Verotietojen julkaisua puolustetaan vetoamalla avoimen yhteiskunnan periaatteeseen. Verotietoja julkaisemalla saadaan kuulemma tärkeää tietoa muun muassa tuloeroista ja niiden muutoksesta. Voihan se niinkin olla, mutta mielestäni verotietojen julkisuus lisää aivan turhaan tirkistelyä yksityisasioihin ja samalla kasvattaa kateutta toisten menestyksestä. Suomessa ei mielestäni tarvita yhtään enempää lisää kateutta, sitä meiltä löytyy jo ihan tarpeeksi. Sen sijaan positiivisuutta yhteiskuntamme tarvitsisi jatkossa roppakaupalla lisää.

No, jotain positiivista näistä tämän vuoden verotiedoista sentään irtoaa. Nyt kun metsä- ja paperiteollisuus alkaa olla Suomessa enemmän historiaa kuin nykyaikaa ja Nokiakin sössittiin pahemman kerran ulkomaille, niin valoa on silti tunnelin päässä, eikä se tällä kertaa ole vastaantuleva juna. Pelifirmoilla menee komeasti, josta hyvänä esimerkkinä Supercellin myynnistä aiheutuneet voitot omistajille tai aikaisemmin Angry Birdsin menestyskulku. Jatkossa ei lapsia patistetakaan enää jalkapallo- tai jääkiekkoareenoille isojen ammattilaissopimusten toivossa, vaan lasten annetaan rauhassa touhuta tietokoneellaan. Joskohan se meidän poika/tyttö tekisi sen seuraavan menestyspelin? Näinköhän joulun suurin myyntivaltti on opaskirja ”Näin ohjelmoin pelejä itse” ?

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi