Luin tällä viikolla mielenkiintoisen artikkelin Taloussanomista. Artikkelissa todettiin, ettei Suomi tarvitse uutta Nokiaa, sillä talous kasvaa ja elpyy pitkälti pienten- ja keskisuurten yritysten ansiosta.
Työntekijäpuolen keskusjärjestön SAK:n keräämien tietojen mukaan noin 28 000 suomalaista on saanut tammi-maaliskuun aikana yt-kutsun. Irtisanomisissa suuret yhtiöt ovat olleet asialla. Niiden varjoissa luodaan kuitenkin jatkuvasti uusia työpaikkoja. Pk-yritykset pitävät väkensä ja aikovat palkata lisää, joten niiden osuus työllistäjänä kasvaa koko ajan.
Vuosina 2001-2010 pienten ja keskisuurten yritysten työntekijämäärä kasvoi yli 77 000:lla, mutta suuryritysten väkimäärä pieneni 300:lla. Henkilöstön vähentäminen onkin pienissä yrityksissä paljon harvinaisempaa kuin isoissa. Jos esimerkiksi kymmenen henkilön yrityksestä irtisanotaan yksi tai kaksi henkilöä, kyse on yrityksen pienentämisestä. Siinä menetetään liiketoimintaa ja asiakassuhteita ja leikataan tulevaisuuden kasvumahdollisuuksia.
Määrällisestikin suuryrityksiä on jo nyt vähän. Jos maa-, metsä- ja kalatalous lasketaan mukaan, Suomessa oli vuonna 2010 miltei 320 000 yritystä. Näistä ainoastaan 614 eli 0,2 prosenttia lasketaan suuryrityksiksi.
Yksi pulma pk-yritysten nousuun kuitenkin liittyy. Pienten yritysten toiminta on usein paikallisempaa kuin suurten. Ne työllistävät ja investoivat Suomessa. Juuri tähän yritysten paikallisuuteen liittyykin se yksi selkeä pulma, nimittäin vienti. Suomen kauppatase on heikentynyt jo kymmenen vuotta. Jos yritykset ovat kovin paikallisia, ne törmäävät kotimarkkinoiden ostokykyyn ja raja tulee jossain vaiheessa vastaan. Jo senkin takia myös pk-yritysten tulisi harkita vientitoimia, vaikka nyt kotimarkkinat vetäisivätkin hyvin.
Suositaan jatkossa siis näitä kansantaloudelle tärkeitä kotimaisia pienyrityksiä esim. käymällä McDonalsin sijaan syömässä se hampurilainen vaikkapa lähinakkarilla.
Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi
Tiistai-iltana TV 2:lla vietettiin känni-iltaa. Usean tunnin keskustelussa käytiin läpi mm. baarien aukioloajat, olutmainonta, kakkosolut ja julkijuopottelu. Sisäministeri Räsänen lupaili joitakin toimia jo tämän hallituskauden aikana, joilla alkoholin kulutusta saataisiin vähennettyä. Lähinnä toteutumista lienee jonkinlaiset lisärajoitukset alkoholimainontaan.
Keskustelussa kuultiin monenlaisia mielipiteitä, niin tiukemman kuin liberaalimmankin linjan puolesta. Kaikki suomalaisethan osaavat omasta mielestään ottaa viinaa oikein, ongelmia on lähinnä niillä muilla. Sen tähden Räsäsen ehdottamat toimet tuntuvatkin useimmista meistä turhankin holhoavilta. ”Mitä se Räsäselle kuuluu, jos minä otan muutaman oluen silloin tällöin tai vetäsen viikonloppukännin, jos siltä tuntuu?”, moni varmasti kyselee. Holhoaminen ei ole kivaa, eihän?
Ehkäpä olisi kuitenkin hyvä kurkata myös se kolikon toinen, synkempi puoli eli mietitäänpä hetki mitä vaikutuksia alkoholilla on kansanterveydelle.
Suomessa alkoholin käytöstä johtuvia kuolemia on vuosittain n. 3000 ja alkoholiin liittyviä tapaturma- ja väkivaltakuolemia on n. 1000. Alkoholisyyt ovat olleet vuodesta 2005 työikäisten (15-64 -vuotiaiden) yleisin kuolemansyy. Alkoholi aiheuttaa onnettomuus-, väkivalta-, terveys- ja sosiaalikustannuksia ja -haittoja. mm. alkoholisidonnaisten henkirikosten osuus kaikista henkirikoksista on 80 %. Suurkuluttajia Suomessa arvioidaan olevan noin 300 000 – 600 000.
Vuonna 2010 alkoholijuomien kokonaiskulutus oli 44 miljoonaa litraa sataprosenttisena alkoholina, mikä asukaslukuun suhteutettuna on noin 10 litraa/henkilö. Vuonna 2009 kuluttajat käyttivät kotimaassa alkoholiostoihin 4,3 miljardia euroa. Asukasta kohden laskettuna alkoholia hankittiin 809 eurolla. Valtion saamat verotulot arvonlisävero mukaan luettuna olivat 2 miljardia euroa.
Päihdetilastollisen vuosikirjan mukaan alkoholinkäyttö aiheutti 0,8 – 1,0 miljardin euron välittömät kustannukset ja 3,3 – 6,3 miljardin euron välilliset kustannukset vuonna 2008. Yli kolmannes välittömistä kustannuksista aiheutui järjestyksen ylläpidosta. Terveydenhuollon osuus oli reilu viidennes.
Näitä lukuja tutkiessa ymmärtää kohtuu hyvin, miksi valtio haluaa edes jollain tasolla hallita suomalaisten juomista. Kalliiksihan se juominen yhteiskunnalle tulee…
päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi
Nastolassa ja Iitissä tuntuu asuvan fiksuja kunnanisiä ja päättäjiä. Vuosikausia suunnitteilla ollut valtatie 12 parannus välillä Lahti-Kouvola nytkähti eteenpäin, kun Kymenlaaksossa tajusivat tehdä vaihtoehtoisen ja halvemman tiesuunnitelman. Näin tien hintaa saatiin pudotettua 176 miljoonasta eurosta 96 miljoonaan. Pudotusta hintaan saatiin huimat 80 miljoonaa euroa.
Nastolassa ja Iitissä oli otettu vinkistä vaari, kun liikenneministeri Merja Kyllönen taannoin kehotti tekemään vaihtoehtoisia ja nimenomaan halvempia tiesuunnitelmia. Sama toive halvempien ratkaisujen etsimisestä löytyy myös liikennepoliittisen selonteon loppupäätelmistä.
Voin hyvin kuvitella, että liikenneministeriössä katsotaan nyt Lahti-Kouvola välisen tien suunnitelmia ihan uudella innolla, kun hinta on edes jollain tavoin järjellisissä mitoissa.
Outoa sen sijaan on, etteivät Lahden päättäjät ole kiinnostuneet halvemmasta ratkaisusta, kun puhutaan VT 12 eteläisestä ohitiestä, vaan ajavat superkallista Launeen linjausta kuin käärmettä pyssyyn. Launeen linjauksen hintahan on noin 180 miljoonaa, kun taas Renkomäen vaihtoehto olisi ehkä jopa noin 100 miljoonaa euroa halvempi. Nyt kannattaisi ottaa härkää sarvista ja tehdä pikaisesti vaihtoehtoinen suunnitelma Renkomäen linjauksesta liikenneministeriölle. Olen varma, että ministeriössä oltaisiin huomattavasti kiinnostuneempia eteläisestä ohitiestä, kun hinta olisi edes järjellisellä tasolla.
Voihan tietysti olla, että Lahden päättäjät ovat puupäisempiä kuin päättäjät Nastolassa ja Iitissä ja pitäytyvät hamaan tappiin asti Launeen linjauksessa, vaikka rahaa olisi helpommin saatavissa halvempaan Renkomäen ratkaisuun. Ehkäpä kyse onkin vain omien kasvojen säilyttämisestä ja siitä ettei voida myöntää, että ollaan oltu väärässä?
Puheet siitä, että Renkomäen linjaus ei vähennä liikennettä tarpeeksi vanhalla valtatiellä on höpö höpö-juttuja. Edes Launeen linjaus ei tulisi vähentämään liikennettä välillä Hollola-Lahti vai luuletteko, että hollolalaiset kulkisivat Lahteen töihin Launeen kautta?
Tärkeintä olisi saada rekkaliikenne ja kaupungin ohittava liikenne pois keskustasta. Oli uusi linjaus kumpi tahansa, tosiasia on, että vanha vt12 tulee pysymään jatkossakin lahtelaisten ja hollolalaisten välisenä kulkuväylänä.
päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi
Vanha sanonta ”Rahalla saa ja hevosella pääsee” näyttää pitävän tänä päivänä hyvin kutinsa. Allaolevat otteet ovat lainauksia Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen nettisivuilta:
”Rikkaiden ja köyhien suomalaisten elinajan erot ovat kasvaneet selvästi enemmän kuin koulutusryhmien tai ammattiin perustuvien sosiaaliryhmien väliset erot. Näin toteaa väitöskirjaansa valmisteleva projektitutkija, VTM Lasse Tarkiainen Helsingin yliopiston sosiaalitieteiden laitokselta. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että hyvätuloinen 35-vuotias suomalainen nainen elää keskimäärin 86,2-vuotiaaksi ja hyvätuloinen mies 82,0-vuotiaaksi. Sen sijaan köyhimpien 35-vuotiaiden suomalaisnaisten elinajanodote on 79,4 vuotta ja köyhimpien miesten 69,5 vuotta.
Sekä miehillä että naisilla keskeiset elinajanodotetta lyhentävät kuolemansyyt alimmassa tuloluokassa liittyivät alkoholiin.”
”Sosiaali- ja terveysturvan keskusliiton tutkimuksesta käy ilmi, että jopa puoli miljoonaa suomalaista voi huonosti. Kaikkein vaikeimmassa tilanteessa on noin 70 000 ihmistä. Huonoimmaksi tilanteensa kokivat yksinäiset työttömät. Työttömyys romahduttaa tulot, joita on vaikea saada riittämään edes lääkärillä käymiseen. Muutaman kympin maksu on suuri, kun ei ole muutamaa kymppiä. Väestöerot terveydessä kasvavat ja sen myötä erot eliniän odotteessa.”
”Perheen köyhyys vaikeuttaa lapsen mahdollisuuksia osallistua elinpiirinsä tavanomaisiin toimintoihin ja valintoihin. Vanhemmille taloudellinen tilanne aiheuttaa usein stressiä jokapäiväisestä selviytymisestä. Se voi helposti johtaa uupumuksen ja masennuksen kierteeseen.
Näyttää myös siltä, että vanhemmat, jotka eivät ole kokeneet riittävää huolenpitoa lapsena, eivät välttämättä kykene sitä tarjoamaan omillekaan lapsilleen.”
Näin siis ovat asiat mallillaan Hyvinvointi-Suomessa vuonna 2012…
päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi
