Lahden seitsemännet MM-hiihdot ovat jo aivan nurkan takana. Torilta löytyvän laskurin mukaan päiviä avajaisiin on jäljellä enää 48 kappaletta. Tällä viikolla kisaorganisaatio ilmoitti, että ennakkolippuja on mennyt kaupaksi yli 100 000. Todella hyvä määrä, jos peilataan viimevuotisiin esikisoihin, joita vaivautui paikan päälle katsomaan vain noin 20 000 hiihdon ystävää.
Aiemmin Lahdessa järjestetyt hiihdon MM-kisat ovat olleet taloudellisia menestyksiä. Yleisöä on riittänyt aina hyvin, sillä jo vuoden 1958 kisoissa päästiin yli 200 000 katsojan. Varsinainen lottovoitto oli vuosi 1989, jolloin katsojia oli ennätykselliset 460 000. Myös 2001 järjestetyt Lahden MM-kisat olivat yleisömenestys. Tosin ne kisat muistetaan Suomessa vain dopingskandaalista, joka tuntui vuosikaudet vaivaavan Lahden imagoa. Tämä on todella käsittämätöntä, sillä eihän Lahden kaupungilla ja sen maineella ollut mitään tekemistä suomalaisten hiihtäjien sekoilujen kanssa. Häpeä oli joka tapauksessa käsin kosketeltavissa vähintään 10 vuotta.
Kuten todettua 100 000 myytyä lippua ennakkoon on hyvä luku. Kisajärjestäjien tavoite on kuitenkin selvästi korkeammalla, sillä yli 200 000 myydyllä kisalipulla järjestäjät pääsisivät omilleen. Varsinaiseksi yleisötavoitteeksi on kuitenkin asetettu 250 000 katsojaa. Mistä sitten nuo puuttuvat 150 000 katsojaa vielä kaivetaan? Väitän, että tärkein syy saapua kisoihin on monelle penkkiurheilijalle se, että suomalaisten urheilijoiden on suorastaan pakko menestyä. Suomalaiset ovat menestyshullua kansaa ja parasta mainosta kisoille on se, että meillä on olemassa omia urheilijoita, joilla on realistiset mahdollisuudet taistella mitaleista, jopa siitä kultaisesta.
Mäkihyppyhän oli takavuosina taattu yleisömagneetti. Puikkonen, Nykänen, Nieminen ja Ahonen kilpailivat kärkisijoista ja mäkimonttu pullisteli väenpaljoudesta. Nyt kilpaillaan siitä pääseekö kukaan ns. mäkikotkistamme karsinnasta varsinaiseen kilpailuun eli mäkihyppy ei suomalaisia mäkimonttuun vedä. Onneksi tällä kaudella hiihtäjämme, niin naiset kuin miehetkin, ovat menestyneet varsin hyvin maailmancupin kilpailuissa ja palkintopallisijoituksia on tullut joka viikonloppu. Kyllä Krista Pärmäkosken, Matti Heikkisen ja Iivo Niskasen menestys on pantu merkille ja ilmassa on jopa aavistus mitalin tuoksua. Muutama norjalainen dopingkäry on nostanut suomalaisten itsetuntoa. Norjalaiset voidaan voittaa. Maastohiihdon lisäksi myös yhdistetyn hiihto on pitkästä aikaa taas nostamassa päätään. Kiitos Eero Hirvosen ja Ilkka Herolan sekä Hannu Mannisen paluun, voidaan tässäkin lajissa odottaa yllättävän hyviä sijoituksia.
Pelkkään urheiluun ei tänä päivänä hiihdonkaan MM-kisoissa voida enää luottaa, kun katsojien kiinnostuksesta kamppaillaan. Kisojen yhteydessä Lahdessa on tarjolla maailman suurin afterski, huippuartistien esityksiä, Seinäjoen Tangomarkkinoiden Monotangot, Röllin Talvimaa ja Heurekan Tiedesirkus. Lisäksi kisa-alueella on useita ravintoloita moneen makuun. Hieno innovaatio on myös ns. Mielensäpahoittajan katsomo, josta löytyy sitä monen kaipaamaa perinteisen tyylin hiihtotunnelmaa. On mustikkakeittoa, kahvit nuotiolla ja väliaikataulut. Alueella on myös oma anniskelualueensa A-oikeuksin sekä oma kenttäkuuluttaja, kukapa muu kuin legendaarinen Anssi Kukkonen.
Lahdelle kisat ovat jälleen upea mahdollisuus loistaa 12 päivää parrasvaloissa, katsoohan kisoja kotisohviltaan 600 miljoonaa katsojaa ympäri maailman. Ainakin minä aioin kantaa oman korteni kekoon ja saapua paikanpäälle urheilijoitamme kannustamaan. Minulla on vahva kutina, että näistä tulee hyvät kisat!
Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi