Valomerkki

Kuluneen viikon kuumin puheenaihe on eittämättä ollut sisäministeri Päivi Räsäsen lausunto, jossa hän ehdotti ravintoloiden viinahanojen sulkemisajaksi klo 1.30 nykyisen klo 3.30 sijasta.
Baarien sulkeminen nykyistä aikaisemmin vähentäisi Räsäsen mukaan huomattavasti poliisien työtaakkaa. Räsänen viittaakin norjalaiseen tutkimukseen, jonka mukaan anniskeluajan lyhentäminen yhdelläkin tunnilla vähentää pahoinpitelyjä keskustassa viikonloppuna 16 prosenttia.
Myös poliisi on ollut erittäin tyytyväinen asian nostamisesta esiin.

Ravintolaväki nousi takajaloilleen ja tuloksena oli adressi, jossa jo yli 45 000 vaatii Räsäsen eroa.
Outoa, että yhtä suosittua adressia ei saada aikaan silloin kun työpaikkoja lakkautetaan, varuskuntia lopetetaan, kuntia yhdistellään, poliisien määrärahoja leikataan jne. Alkoholi on nähtävästi meille suomalaisille se Pyhä Lehmä, asia johon ei saa koskea. Puhutaan kukkahattutädeistä ja holhousyhteiskunnasta, mutta mitäpä jos jätettäisiin tunteet sivuun ja ajateltaisiin asiaa hetki ihan järjellä.

Ravintola-ala pelottelee konkursseilla, siis sama argumentti, joka otettiin käyttöön jo tupakkalakiasiassa. Kuinka moni ravintola loppujen lopuksi meni nurin tupakkalain takia? Eikö tässä olisi ravintoloilla nimenomaan mahdollisuus nostaa myyntiä? Ihmiset tulisivat entisaikojen tapaan ravintoloihin jo klo 21 ja kun pohjia ei kotona olisi otettu tuntitolkulla, myynti itse ravintolassakin kasvaisi.
Työntekijät pääsisivät kotiinsa ihmisten aikaan ja muusikotkin esiintymään ennen puoltayötä. Kyllä suomalaiset oppisivat uuden anniskelurytmin nopeasti, varsinkin kun kyse on alkoholista. Ajatus siitä, että ihmiset eivät enää tulisi ravintoloihin, koska ne menevät aikaisin kiinni, on absurdi. Jos illanvietto ravintolassa ei ihmisiä kiinnosta, on vika ravintolassa, ei sulkemisajassa.

Tänä päivänä ihmiset tulevat ravintoloihin vasta puolen yön tienoilla valmiiksi pelti kiinni ja meno on puoli neljän aikaan monen kohdalla todella holtitonta. Olen kiertänyt keikkamuusikkona Suomen kapakoita vuodesta 1987 ja nähnyt miten ravintolakulttuuri on maassamme muuttunut sen jälkeen, kun ravintolat saivat aukiolon aina neljään asti. Muutos ei ole mielestäni positiivinen.
Keskustelu jatkukoon!

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Hei me säästetään!

Hallitus ja puolustusvoimat esittivät viime viikolla säästötoimenpiteensä. Vaikka demareiden Backman ehättikin jo linjaamaan, ettei kuntauudistus ole säästötoimenpide, sitä se kuitenkin pitkälti juuri on. Vuonna 2009 Suomen valtion velka oli 53 miljardia, tänä päivänä se on jo yli 77 miljardia. Melko dramaattinen kasvu kolmessa vuodessa, kun keskimäärin velka on kasvanut siis 8 miljardilla per vuosi.

Yhä suurempi osa maksamistamme veroista menee korkojen maksuun sen sijaan, että niillä rahoitettaisiin hyvinvointiyhteiskunnan ylläpitäminen. Jokainen suomalainen saa syntyessään 274 euron arvoisen äitiyspakkauksen ja yli 14 000 euroa valtion velkaa ja tietenkin kotikunnan velat siihen päälle. Reilua vai mitä?

Säästää siis pitäisi, mutta mistä? Puolustusvoimien säästöjä on kritisoitu kovalla kädellä, mutta käsi ylös, kuinka moni olisi ollut valmis leikkaamaan tuon saman, eli 900 miljoonaa euroa mielummin vaikkapa sosiaali- tai terveysmenoista?
Suomen velkataakan on annettu kasvaa liian kauan, koska päättäjillämme ei ole ollut tarpeeksi munaa tehdä kipeitäkin leikkauksia, vaikka velkatilanne on ollut hyvin tiedossa. Aina on ollut seuraavat vaalit jo nurkan takana ja äänestäjiähän ei kannata suututtaa, joten on tehty leikkauksia, joilla ei ole ollut lopputuloksen kannalta vaikutusta.

Meidän sukupolvemme pääsee tästä velasta kuin koira veräjästä, sillä lasku lankeaa maksettavaksi tuleville sukupolville eli lapsillemme ja lapsenlapsillemme. Nyt olisikin aika yhdessä miettiä, mitkä ovat ne asiat, joista olemme valmiita säästämään ja mitkä ovat meille suomalaisille niitä tärkeitä asioita, joista emme voi tai halua tinkiä.

Jo kauppaopistossa 80-luvulla opin, ettei enempää kannata tuhlata kuin tienaa. Pätee muuten tänäkin päivänä.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Musta keskiviikko

Keskiviikkoaamuna suomalaiset heräsivät melkoiseen uutisilotulitukseen, kun tunnin sisään uutisoitiin Nokian irtisanomiset, puolustusvoimien leikkaukset sekä uusi kuntauudistusehdotus.
Aina asian ytimessä kiitävä Iltalehti ehti jo vetämään hihastaan salaliittoteorian, jossa hallitus olisi pantannut negatiivisia uutisia presidentinvaalien yli. Salaliitto tai ei, mutta yllättävän yhdenaikainen ulostulo kuitenkin kyseessä oli.

Nokian uutinen ei meitä lahtelaisia koskenut, sen sijaan Hennalan varuskunnan lakkautus ja uusi kuntajako aiheuttivat ja aiheuttavat varmasti myös jatkossa paljon pulinaa Lahden turuilla ja toreilla. Kun aikaisemmin on puhuttu taantumasta ja säästöistä, on se yleensä tarkoittanut loppujen lopuksi jonkun suhteellisen pienen edun menettämistä. Tällä kertaa puhutaan todella isoista asioista ja säästöistä, sillä nyt ei leikata juustohöylällä vaan otetaan isolla kauhalla ellei peräti kauhakuormaajalla.

Hennalan lakkautus vuoden 2014 lopussa vie työpaikkojen ohella mennessään tärkeän osan Lahden kulttuurihistoriaa ja onkin mielenkiintoista nähdä mitä käyttöä Lahden kaupunkisuunnittelijat jatkossa keksivät alueelle. Kaupunginjohtaja Myllyvirta totesi lakkautuksen koskevan välittömästi ja välillisesti noin tuhatta ihmistä. Lahden kaupunki yrittää tehdä voitavansa, ettei Hennalaa lakkautettaisi, mutta olen varma, että mitään ei enää ole tehtävissä varuskunnan pitämiseksi Lahdessa.

Kuntauudistus on myös saanut kovan arvosteluryöpyn niskaansa, mikä olikin hyvin odotettua. Selvityksen mukaan kuntia ollaan karsimassa todella kovalla kädellä, sillä jatkossa tultaisiin toimeen 320 kunnan sijasta noin 70 kunnalla. Osmo Soininvaara totesi, että pakkoliitoksiltakaan ei voida välttyä, mikä varmasti on totta, jos uudistus halutaan viedä läpi aikataulussa vuoteen 2015 mennessä. Mitään kansanäänestyksiä asian tiimoilta ei ole tulossa, sillä valtio on ennenkin vetänyt kuntarajat itsenäisesti ja tekee niin myös jatkossa. Keskustelu jatkukoon!

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Presidentinvaalit osa 2

Sunnuntaina tiedetään kuka on Suomen tasavallan presidentti seuraavat kuusi vuotta. Onneksi, sillä pikkuhiljaa on jo alkanut ärsyttämään, kun vaalit tulevat vastaan koko ajan televisiossa, radiossa, netissä ja ihmisten keskusteluissa.

Pääkysymys vaaleissa on loppujen lopuksi tuntunut olevan homo vai hetero? Vaikka kuinka asiakysymyksiä ja osaamista on yritetty painottaa, on tuo seksuaalinen suuntautuminen tuntunut olevan se, joka on jakanut äänestäjät selkeästi kahteen leiriin. Varsinkin nettikeskusteluissa meidät suomalaiset on nyt jaettu suvaitsevaisiin ja suvaitsemattomiin. Haaviston kannattajat ovat kuulemma noita ensimmäisiä ja Niinistön kannattajat vastaavasti sitten jälkimmäisiä. Koko suvaitsevaisuus-käsite on mielestäni heittänyt häränpyllyä, kun välillä tuntuu, että nuo suvaitsevaiset eivät millään meinaa suvaita suvaitsemattomia.

No, joka tapauksessa vaalikiima on ollut kovempi kuin pitkiin aikoihin. Viimeksi näin kovaa vääntöä poliittisissa vaaleissa on kannattajien kesken nähty 60- ja 70-luvuilla, jolloin vastakkainasettelu oli vasemmiston ja oikeiston välillä.
Nythän tälläistä perinteistä asettelua ei ole, vaan ainoa merkittävä ero ehdokaiden kesken on siis löydetty seksuaalisessa suuntautumisessa.

Ihmettelen mihin on hävinnyt vanha kunnon vaalisalaisuus, kun kaikilla tuntuu olevan nyt kova tarve kertoa kumpaa ehdokkaista kannattaa. Hauska yksityiskohta on se, että kulttuuriväki tuntuu olevan valtaosaltaan Haaviston vaalivankkureissa, kun taas Niinistön kannattajat ovat selkeästi voitolla urheiluväen joukoissa. Eli onko kysymyksessä sittenkin ikiaikainen urheilu vastaan kulttuuri-kamppailu?

Itse olen päättänyt antaa ääneni…..tai enpäs kerrokaan kelle.

päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

PÄÄKIRJOITUKSET -arkisto

kesäkuu 2024

toukokuu 2024

huhtikuu 2024

maaliskuu 2024

helmikuu 2024

tammikuu 2024

joulukuu 2023

marraskuu 2023

lokakuu 2023

syyskuu 2023

elokuu 2023

kesäkuu 2023

toukokuu 2023

huhtikuu 2023

maaliskuu 2023

helmikuu 2023

tammikuu 2023

joulukuu 2022

marraskuu 2022

lokakuu 2022

syyskuu 2022

elokuu 2022

kesäkuu 2022

toukokuu 2022

huhtikuu 2022

maaliskuu 2022

helmikuu 2022

tammikuu 2022

joulukuu 2021

marraskuu 2021

lokakuu 2021

syyskuu 2021

elokuu 2021

heinäkuu 2021

kesäkuu 2021

toukokuu 2021

huhtikuu 2021

maaliskuu 2021

helmikuu 2021

tammikuu 2021

joulukuu 2020

marraskuu 2020

lokakuu 2020

syyskuu 2020

elokuu 2020

heinäkuu 2020

kesäkuu 2020

toukokuu 2020

huhtikuu 2020

maaliskuu 2020

helmikuu 2020

tammikuu 2020

joulukuu 2019

marraskuu 2019

lokakuu 2019

syyskuu 2019

elokuu 2019

kesäkuu 2019

toukokuu 2019

huhtikuu 2019

maaliskuu 2019

helmikuu 2019

tammikuu 2019

joulukuu 2018

marraskuu 2018

lokakuu 2018

syyskuu 2018

elokuu 2018

kesäkuu 2018

toukokuu 2018

huhtikuu 2018

maaliskuu 2018

helmikuu 2018

tammikuu 2018

joulukuu 2017

marraskuu 2017

lokakuu 2017

syyskuu 2017

elokuu 2017

kesäkuu 2017

toukokuu 2017

huhtikuu 2017

maaliskuu 2017

helmikuu 2017

tammikuu 2017

joulukuu 2016

marraskuu 2016

lokakuu 2016

syyskuu 2016

elokuu 2016

heinäkuu 2016

kesäkuu 2016

toukokuu 2016

huhtikuu 2016

maaliskuu 2016

helmikuu 2016

tammikuu 2016

joulukuu 2015

marraskuu 2015

lokakuu 2015

syyskuu 2015

elokuu 2015

heinäkuu 2015

kesäkuu 2015

toukokuu 2015

huhtikuu 2015

maaliskuu 2015

helmikuu 2015

tammikuu 2015

joulukuu 2014

marraskuu 2014

lokakuu 2014

syyskuu 2014

elokuu 2014

kesäkuu 2014

toukokuu 2014

huhtikuu 2014

maaliskuu 2014

helmikuu 2014

tammikuu 2014

joulukuu 2013

marraskuu 2013

lokakuu 2013

syyskuu 2013

elokuu 2013

kesäkuu 2013

toukokuu 2013

huhtikuu 2013

maaliskuu 2013

helmikuu 2013

tammikuu 2013

joulukuu 2012

marraskuu 2012

lokakuu 2012

syyskuu 2012

elokuu 2012

kesäkuu 2012

toukokuu 2012

huhtikuu 2012

maaliskuu 2012

helmikuu 2012

tammikuu 2012

joulukuu 2011

marraskuu 2011

lokakuu 2011

syyskuu 2011

elokuu 2011

heinäkuu 2011

kesäkuu 2011

toukokuu 2011

huhtikuu 2011

maaliskuu 2011

helmikuu 2011

tammikuu 2011