Kuluneen viikon kuumin puheenaihe on eittämättä ollut sisäministeri Päivi Räsäsen lausunto, jossa hän ehdotti ravintoloiden viinahanojen sulkemisajaksi klo 1.30 nykyisen klo 3.30 sijasta.
Baarien sulkeminen nykyistä aikaisemmin vähentäisi Räsäsen mukaan huomattavasti poliisien työtaakkaa. Räsänen viittaakin norjalaiseen tutkimukseen, jonka mukaan anniskeluajan lyhentäminen yhdelläkin tunnilla vähentää pahoinpitelyjä keskustassa viikonloppuna 16 prosenttia.
Myös poliisi on ollut erittäin tyytyväinen asian nostamisesta esiin.

Ravintolaväki nousi takajaloilleen ja tuloksena oli adressi, jossa jo yli 45 000 vaatii Räsäsen eroa.
Outoa, että yhtä suosittua adressia ei saada aikaan silloin kun työpaikkoja lakkautetaan, varuskuntia lopetetaan, kuntia yhdistellään, poliisien määrärahoja leikataan jne. Alkoholi on nähtävästi meille suomalaisille se Pyhä Lehmä, asia johon ei saa koskea. Puhutaan kukkahattutädeistä ja holhousyhteiskunnasta, mutta mitäpä jos jätettäisiin tunteet sivuun ja ajateltaisiin asiaa hetki ihan järjellä.

Ravintola-ala pelottelee konkursseilla, siis sama argumentti, joka otettiin käyttöön jo tupakkalakiasiassa. Kuinka moni ravintola loppujen lopuksi meni nurin tupakkalain takia? Eikö tässä olisi ravintoloilla nimenomaan mahdollisuus nostaa myyntiä? Ihmiset tulisivat entisaikojen tapaan ravintoloihin jo klo 21 ja kun pohjia ei kotona olisi otettu tuntitolkulla, myynti itse ravintolassakin kasvaisi.
Työntekijät pääsisivät kotiinsa ihmisten aikaan ja muusikotkin esiintymään ennen puoltayötä. Kyllä suomalaiset oppisivat uuden anniskelurytmin nopeasti, varsinkin kun kyse on alkoholista. Ajatus siitä, että ihmiset eivät enää tulisi ravintoloihin, koska ne menevät aikaisin kiinni, on absurdi. Jos illanvietto ravintolassa ei ihmisiä kiinnosta, on vika ravintolassa, ei sulkemisajassa.

Tänä päivänä ihmiset tulevat ravintoloihin vasta puolen yön tienoilla valmiiksi pelti kiinni ja meno on puoli neljän aikaan monen kohdalla todella holtitonta. Olen kiertänyt keikkamuusikkona Suomen kapakoita vuodesta 1987 ja nähnyt miten ravintolakulttuuri on maassamme muuttunut sen jälkeen, kun ravintolat saivat aukiolon aina neljään asti. Muutos ei ole mielestäni positiivinen.
Keskustelu jatkukoon!

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Hallitus ja puolustusvoimat esittivät viime viikolla säästötoimenpiteensä. Vaikka demareiden Backman ehättikin jo linjaamaan, ettei kuntauudistus ole säästötoimenpide, sitä se kuitenkin pitkälti juuri on. Vuonna 2009 Suomen valtion velka oli 53 miljardia, tänä päivänä se on jo yli 77 miljardia. Melko dramaattinen kasvu kolmessa vuodessa, kun keskimäärin velka on kasvanut siis 8 miljardilla per vuosi.

Yhä suurempi osa maksamistamme veroista menee korkojen maksuun sen sijaan, että niillä rahoitettaisiin hyvinvointiyhteiskunnan ylläpitäminen. Jokainen suomalainen saa syntyessään 274 euron arvoisen äitiyspakkauksen ja yli 14 000 euroa valtion velkaa ja tietenkin kotikunnan velat siihen päälle. Reilua vai mitä?

Säästää siis pitäisi, mutta mistä? Puolustusvoimien säästöjä on kritisoitu kovalla kädellä, mutta käsi ylös, kuinka moni olisi ollut valmis leikkaamaan tuon saman, eli 900 miljoonaa euroa mielummin vaikkapa sosiaali- tai terveysmenoista?
Suomen velkataakan on annettu kasvaa liian kauan, koska päättäjillämme ei ole ollut tarpeeksi munaa tehdä kipeitäkin leikkauksia, vaikka velkatilanne on ollut hyvin tiedossa. Aina on ollut seuraavat vaalit jo nurkan takana ja äänestäjiähän ei kannata suututtaa, joten on tehty leikkauksia, joilla ei ole ollut lopputuloksen kannalta vaikutusta.

Meidän sukupolvemme pääsee tästä velasta kuin koira veräjästä, sillä lasku lankeaa maksettavaksi tuleville sukupolville eli lapsillemme ja lapsenlapsillemme. Nyt olisikin aika yhdessä miettiä, mitkä ovat ne asiat, joista olemme valmiita säästämään ja mitkä ovat meille suomalaisille niitä tärkeitä asioita, joista emme voi tai halua tinkiä.

Jo kauppaopistossa 80-luvulla opin, ettei enempää kannata tuhlata kuin tienaa. Pätee muuten tänäkin päivänä.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Keskiviikkoaamuna suomalaiset heräsivät melkoiseen uutisilotulitukseen, kun tunnin sisään uutisoitiin Nokian irtisanomiset, puolustusvoimien leikkaukset sekä uusi kuntauudistusehdotus.
Aina asian ytimessä kiitävä Iltalehti ehti jo vetämään hihastaan salaliittoteorian, jossa hallitus olisi pantannut negatiivisia uutisia presidentinvaalien yli. Salaliitto tai ei, mutta yllättävän yhdenaikainen ulostulo kuitenkin kyseessä oli.

Nokian uutinen ei meitä lahtelaisia koskenut, sen sijaan Hennalan varuskunnan lakkautus ja uusi kuntajako aiheuttivat ja aiheuttavat varmasti myös jatkossa paljon pulinaa Lahden turuilla ja toreilla. Kun aikaisemmin on puhuttu taantumasta ja säästöistä, on se yleensä tarkoittanut loppujen lopuksi jonkun suhteellisen pienen edun menettämistä. Tällä kertaa puhutaan todella isoista asioista ja säästöistä, sillä nyt ei leikata juustohöylällä vaan otetaan isolla kauhalla ellei peräti kauhakuormaajalla.

Hennalan lakkautus vuoden 2014 lopussa vie työpaikkojen ohella mennessään tärkeän osan Lahden kulttuurihistoriaa ja onkin mielenkiintoista nähdä mitä käyttöä Lahden kaupunkisuunnittelijat jatkossa keksivät alueelle. Kaupunginjohtaja Myllyvirta totesi lakkautuksen koskevan välittömästi ja välillisesti noin tuhatta ihmistä. Lahden kaupunki yrittää tehdä voitavansa, ettei Hennalaa lakkautettaisi, mutta olen varma, että mitään ei enää ole tehtävissä varuskunnan pitämiseksi Lahdessa.

Kuntauudistus on myös saanut kovan arvosteluryöpyn niskaansa, mikä olikin hyvin odotettua. Selvityksen mukaan kuntia ollaan karsimassa todella kovalla kädellä, sillä jatkossa tultaisiin toimeen 320 kunnan sijasta noin 70 kunnalla. Osmo Soininvaara totesi, että pakkoliitoksiltakaan ei voida välttyä, mikä varmasti on totta, jos uudistus halutaan viedä läpi aikataulussa vuoteen 2015 mennessä. Mitään kansanäänestyksiä asian tiimoilta ei ole tulossa, sillä valtio on ennenkin vetänyt kuntarajat itsenäisesti ja tekee niin myös jatkossa. Keskustelu jatkukoon!

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Sunnuntaina tiedetään kuka on Suomen tasavallan presidentti seuraavat kuusi vuotta. Onneksi, sillä pikkuhiljaa on jo alkanut ärsyttämään, kun vaalit tulevat vastaan koko ajan televisiossa, radiossa, netissä ja ihmisten keskusteluissa.

Pääkysymys vaaleissa on loppujen lopuksi tuntunut olevan homo vai hetero? Vaikka kuinka asiakysymyksiä ja osaamista on yritetty painottaa, on tuo seksuaalinen suuntautuminen tuntunut olevan se, joka on jakanut äänestäjät selkeästi kahteen leiriin. Varsinkin nettikeskusteluissa meidät suomalaiset on nyt jaettu suvaitsevaisiin ja suvaitsemattomiin. Haaviston kannattajat ovat kuulemma noita ensimmäisiä ja Niinistön kannattajat vastaavasti sitten jälkimmäisiä. Koko suvaitsevaisuus-käsite on mielestäni heittänyt häränpyllyä, kun välillä tuntuu, että nuo suvaitsevaiset eivät millään meinaa suvaita suvaitsemattomia.

No, joka tapauksessa vaalikiima on ollut kovempi kuin pitkiin aikoihin. Viimeksi näin kovaa vääntöä poliittisissa vaaleissa on kannattajien kesken nähty 60- ja 70-luvuilla, jolloin vastakkainasettelu oli vasemmiston ja oikeiston välillä.
Nythän tälläistä perinteistä asettelua ei ole, vaan ainoa merkittävä ero ehdokaiden kesken on siis löydetty seksuaalisessa suuntautumisessa.

Ihmettelen mihin on hävinnyt vanha kunnon vaalisalaisuus, kun kaikilla tuntuu olevan nyt kova tarve kertoa kumpaa ehdokkaista kannattaa. Hauska yksityiskohta on se, että kulttuuriväki tuntuu olevan valtaosaltaan Haaviston vaalivankkureissa, kun taas Niinistön kannattajat ovat selkeästi voitolla urheiluväen joukoissa. Eli onko kysymyksessä sittenkin ikiaikainen urheilu vastaan kulttuuri-kamppailu?

Itse olen päättänyt antaa ääneni…..tai enpäs kerrokaan kelle.

päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi