Vielä kesäkuun alussa kirjoitin siitä, kuinka yllättävän vähän kiinnostusta on osoitettu tulevaan presidentinvaaliin, niin puolueissa kuin mediassakin. Nyt kun kesälomat on saatu vietettyä, on presidenttikilpakin lähtenyt käyntiin ihan eri volyymilla. Mukaan kisaan ovat viime viikkoina hypänneet ns. isoista ehdokkaista Jussi Halla-aho, Mika Aaltola ja viimeisimpänä Alexander Stubb. Demareiden presidenttiehdokas tulee olemaan Jutta Urpilainen, mutta hänen lopullista ehdokkuuttaan saamme vielä odotella pitkälle syksyyn. Todennäköisenä pidetään myös Li Anderssonin lähtemistä mukaan. Kun tuohon joukkoon lisätään jo aikaisemmin ehdokkuudestaan ilmoittaneet Haavisto, Rehn, Väyrynen ja Harkimo, niin varmaa on, että tulemme saamaan varsin tasaväkisen ja mielenkiintoisen presidentinvaalin ensi vuoden alussa.
Kysymys on ensi kädessä siitä, keillä ehdokkaista on mahdollisuuksia toiselle kierrokselle, sillä kohtalaisen varmaa on tällä hetkellä se, ettei kukaan ehdokkaista tule saamaan ensimmäisellä kierroksella yli 50 prosentin äänisaalista. Porvariehdokkaat Stubb, Aaltola ja Rehn tulevat syömään toisiltaan ääniä ja tämä taas nostaa Halla-ahon mahdollisuuksia nousta toiselle kierrokselle. Yhtä varmaa kuin se, että perussuomalaiset äänestävät varmuudella ”mestariaan”, on se, että Halla-aho aiheuttaa varmasti paljon myös ”en voisi äänestää” -mielialaa muiden puolueiden kannattajissa. Aaltolan etu vaalissa on se, ettei hänellä ole muihin ehdokkaisiin nähden verrattuna minkäänlaista painolastia puoluepolitiikasta. Toisaalta, mitä Suomen kansa oikeastaan tietää Mika Aaltolasta ja hänen ajatusmaailmastaan? Stubb ja Rehn ovat kyllä kansainvälisiä ja ilmeisen osaavia ihmisiä, mutta riittääkö karisma Suomen kansalle? Vaalissahan on kyse mielestäni kaikkein eniten uskottavuudesta ja henkilökohtaisesta karismasta. Joko sitä on tai sitten ei. Sitä ei voi kirjoista oppia.
Entäpä sitten vihervasemmiston puoli? Sillä puolella kilpailua tuntuu olevan paljon vähemmän ja kaikki tuntuukin olevan pedattu Pekka Haavistolle. Ainakin toiselle kierrokselle asti. Urpilainen tai Andersson eivät ole uhka Haavistolle ja voin hyvin kuvitella, että niin demareiden kuin vasemmistonkin on helppo äänestää Haavistoa toisella kierroksella.
Sellainen tunne on, että jos joku nyt saisi Niinistön ehdolle kolmatta kertaa, niin luulenpa että Sauli tälläkin erää vetäisi jo ensimmäisellä kierroksella yli 50 prosentin kannatuksen. Niinistö on ollut hyvä presidentti, mutta demokratian kannalta on hyvä, että presidentin kaudet on rajattu kahteen. Me suomalaiset haluamme selkeästi vahvan presidentin, liekö sitten Kekkosen peruja? Kuka ehdokkaista olisi sitten sellainen? Odotan suurella mielenkiinnolla ensimmäisiä tenttejä, joissa mukana ovat kaikki ehdokkaat.
Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi