Vielä kesällä näytti selvältä että kolmas kerta toden sanoo ja Pekka Haavisto valitaan kolmannella yrityksellään Suomen seuraavaksi presidentiksi. Toisaalta tiedettiin kyllä, etteivät kaikki ehdokkaat vielä olleet selvillä. Samalla pohdittiin, löytyykö meiltä Niinistön isoihin saappaisiin riittävän suuria jalkoja. Onhan nykyinen presidenttimme jättämässä varsin merkittävän jäljen maamme ja jopa koko Euroopan historiaan.
Aluksi vaikutti siltä, että tiukimmin vaalissa kamppailevat Pekka Haavisto ja Olli Rehn. Harry Harkimo tuntui jo alussa olevan mukana täysin väärässä vaalissa ja Mika Aaltola oli todellinen jokerikortti, josta ei tiedetä kai vieläkään, onko mies lintu vai kala? Sen jälkeen kisaan ovat lähteneet isoista nimistä Jussi Halla-aho, Alexander Stubb, Li Andersson, Sari Essayah ja viimeisimpänä Jutta Urpilainen ja pikkuhiljaa alkaakin näyttämään siltä, että meillä on oikeasti mielenkiintoinen vaali edessä tammikuussa. Stubb on hivuttautunut gallupien kärkeen, mutta Haavisto kyttää ohitusmahdollisuutta aivan peesissä. Kakkoskoriin ovat jäämässä Halla-aho ja Rehn, joiden niskaan hengittävät Andersson, Urpilainen ja Aaltola. Näistä varsinkin juuri kisaan mukaan lähtenyt Urpilainen voi vielä sekoittaa jopa kärjen kuvioita. Ei niinkään sillä, että itse nousisi kärkikaksikkoon, vaan viemällä elintärkeitä naisdemareiden ääniä nimenomaan Pekka Haavistolta.
Jos gallupit ovat yhtään oikeansuuntaisia, niin toisella kierroksella kohtaisivat Stubb ja Haavisto ja tässä pelissä voittajana maaliin ajelisi nimenomaan Stubb, jopa yli 10 prosentin erolla. Toisaalta gallupit ovat vain gallupeja ja tässä on vielä mukavasti aikaa jokaisella ehdokkaalla saada oma kampanjansa lentoon ja toisaalta yksi metsään mennyt lausunto saattaa ajaa ehdokkaan suosion syöksykierteeseen. Tämä nähtiin hyvin Mika Aaltolan kohdalla.
Usein sanotaan, että media tekee presidentin. Tämä on kyllä osaltaan ihan totta ja tällä hetkellä omaan silmääni vaikuttaa hieman siltä, että Stubbia ollaan kovaa vauhtia ajamassa isoissa medioissa presidentiksi. Jopa Elämäni biisi -ohjelmassa Stubb veti pisimmän korren tai sanotaanko näin, että hänen markkinointitiiminsä oli keksinyt kaikista vaikuttavimman tarinan biisin taakse. Yhtään negatiivista juttua en ole hänestä tähän mennessä mediasta lukenut, vaikkei hänenkään ministerikausistaan ilman kohuja taidettu selvitä. Tosin on myös niin, että jos ei mitään tee, niin ei tee virheitäkään. Loppujen lopuksi taitaa olla kyse vain yksinkertaisesti siitä, kenen karisma on kaikkein vahvin? Kenet Suomen kansa voi nähdä presidenttinään?
Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi
Muistatteko vielä kuinka viime liigakaudella Pelicans liiti korkealla ja komeasti? Media ja asiantuntijat nostivat toistuvasti esiin sen, kuinka upeasti Lahdessa menee. Peli kulki, yleisö nautti ja koko organisaatio porskutti Liigan mallioppilaana eteenpäin. Joukkue liiteli yllätyksellisesti aina finaaleihin asti, joista tappion jälkeen jäi ymmärrettävästi iso nälkä. Ensi vuonna otetaan mestaruus! Joukkueeseen satsattiin tälle kaudelle enemmän kuin koskaan ja puheet mestaruudesta tulivat varmasti kaikille selväksi. Kun joukkueeseen saatiin vielä supervahvistuksia ja varsinkin lahtelaisten ikisuosikki Ryan Lasch, ei lahtelaisfanien innolla ollut rajaa. ”Nu tar vi dom!”, kuten ruotsalaisetkin aina hokevat ennen MM-kisoja.
Vaan eivät ole kaudet veljiä keskenään. Tällä kaudella on nähty varsin valju joukkue jäällä eikä pisteitäkään ole ropissut odotettua tahtia.Valmentajalle on vaadittu potkuja, kriisipalaveri on pidetty ja pikkuhiljaa on pelaajiakin jo alettu vaihtamaan. Satsaukset ovat isot, joten pelissä on muutakin kuin urheilullinen menestys, sillä menestys kentällä tuo myös taloudellista voittoa ja sama toisinpäin. Onneksi kautta on pelattu vasta kolmannes, joten kelkka on vielä mahdollista kääntää ja voittaa lahtelaisyleisö takaisin lehtereille. Nythän yleisökeskiarvo huitelee 3000:n tietämillä, kun budjetoitu yleisömäärä on 3500 katsojaa per ottelu. Mutta se pelillinen ryhtiliike tulee aloittaa heti perjantaina.
Jos ei ole kentällä hommat menneet ihan putkeen, niin eipä ole organisaatiokaan paljon apuja antanut. Viime vuoden finaaleista monet muistavat varmasti Iida Vainio -casen, jossa yritettiin hämmentää vastustajan maalivahtia varsin harmaalla alueella. Jääkiekon ja etiikan ystäviä on hämmentänyt myös Tsekki-pakki Jordanin palkkaus, sillä mieshän pelaili vielä pitkään KHL:ssä Venäjän jo sotiesssa Ukrainassa. Joidenkin mielestä Pelicans on mennyt tässäkin asiassa ns. harmaalle alueelle. Lisää vettä myllyyn ryöppysi tällä viikolla. Ensin iltapäivälehdet kertoivat Pelicansin maksamattomista laskuista ja samana iltana Pelicans sekoili CHL-pelissään karmaisevasti jään kanssa ja hyvin todennäköisesti jatkopaikka CHL:ssä karahti siihen. Olen seurannut Lahdessa jääkiekko yli 50 vuotta, enkä ole koskaan aikaisemmin nähnyt vastaavanlaista sekoilua kuin tiistai-iltana Isku Areenalla. Puhutaan kuitenkin isosta ammattiorganisaatiosta, jonka liikevaihto on miljoonia euroja, jolloin voisi olettaa, että kaikki puuhastelu loistaisi poissaolollaan ja hommat tehtäisiin aina viimeisen päälle ammattimaisesti. Tosin pakko myöntää, että varsin viihdyttävää seurattavaa tiistai-ilta kuitenkin tarjosi, vaikkei jääkiekkoa nähtykään kuin kymmenisen minuuttia.
FC Lahden lanseeraama termi ”Elämysten vuoristorata” on onnistuneesti siirretty nyt myös siis jääkiekon puolelle ja syystäkin lahtelaisten jääkiekkojännäreiden usko on koetuksella. Onhan lahtelaisen jääkiekon historiassa enemmän niitä mahalaskuja kuin isoja onnistumisia, joten aina on sellainen pieni pelko takamuksessa, että miten tässä käy. Itsekin lahtelaisen kiekon suurena ystävänä uskon ja toivon, että alakulo Pelicansin kohdalla on tällä kaudella nyt nähty ja tästä eteenpäin nähdään pääosin niitä positiivisia asioita. Perjantaina siis taas hallille!
Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi
Tällä viikolla on Suomessa ollut tasan yksi puheenaihe. Verotulot. Kerran vuodessa me kansalaiset pääsemme oikein joukolla ihmettelemään toistemme tuloja ja veroja. Itse en oikein ymmärrä mitä iloa moisesta mahdollisuudesta on. Jokainen on ansainnut omat tulonsa työnteollaan ja turha niistä toisen tuloista on kateellinen olla. Toisaalta tirkistelymahdollisuus toisten elämään ja tulotasoon taitaa olla oiva katalysaattori meidän suomalaisten niin usein harrastamalle kateuskeskustelulle. Kahvipöydissä ihmetellään, että miten tuokin noin paljon saa tai sitten ollaan vahingoniloisia kun se leuhka naapurinmies ansaitseekin vähemmän kuin minä. Mediassa verotiedoista revitään kaikki irti. Otsikot kirkuvat joka vuosi sitä, kuka on minkäkin alan palkkakunkku ja kuka on viime vuonna tienannut yllättävän vähän. Tämä on sitä sosiaalipornoa parhaimmillaan ja pahimmillaan.
Itse en kaipaa tietoa siitä mitä muut tienaavat. Minulle on yhdentekevää kuka presidenttiehdokkaista ansaitsee eniten tai onko joku artisti tienannut 200 000 vai 300 000 euroa. Minun puolestani verotiedot voitaisiin julistaa salaisiksi niinkuin esimerkiksi Saksassa on tehty. Mielestäni tietojen julkistaminen loukkaa ihmisten yksityisyyttä. Verotietojen julkaisua puolustetaan vetoamalla avoimen yhteiskunnan periaatteeseen. Verotietoja julkaisemalla saadaan kuulemma tärkeää tietoa muun muassa tuloeroista ja niiden muutoksesta. Voihan se niinkin olla, mutta mielestäni verotietojen julkisuus lisää aivan turhaan tirkistelyä yksityisasioihin ja samalla kasvattaa kateutta toisten menestyksestä. Suomessa ei mielestäni tarvita yhtään enempää lisää kateutta, sitä meiltä löytyy jo ihan tarpeeksi. Sen sijaan positiivisuutta yhteiskuntamme tarvitsisi jatkossa roppakaupalla lisää.
No, jotain positiivista näistä tämän vuoden verotiedoista sentään irtoaa. Kun metsä- ja paperiteollisuus alkaa olla Suomessa enemmän historiaa kuin nykyaikaa ja Nokiakin sössittiin aikoinaan pahemman kerran, niin valoa on silti tunnelin päässä, eikä se tällä kertaa ole vastaantuleva juna. Pelifirmoilla menee komeasti, sillä TOP 10:ssä on peräti neljä pelialan yrittäjää ja tulot ilmoitetaan kymmenissä miljoonissa! Pääasiassa rahat on tehty myymällä oma pelifirma eteenpäin isolla voitolla. Jatkossa ei lapsia patistetakaan enää jalkapallo- tai jääkiekkoareenoille isojen ammattilaissopimusten toivossa, vaan lasten annetaan rauhassa touhuta tietokoneellaan. Joskohan se meidän poika/tyttö tekisi sen seuraavan menestyspelin? Tai olisikohan meidän Jani-Petteristä Youtube-julkkikseksi? Näinköhän joulun suurimmat myyntivaltit ovat opaskirjat ”Ohjelmoinnin alkeet” tai ”Youtuben avulla ryysyistä rikkauteen”
Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi
Aina aika ajoin on syytä nostaa esiin alueemme vireä omakoti- ja asukasyhdistystoiminta. Lehtemme ilmestymisalueella on yksitoista toimivaa omakoti- tai asukasyhdistystä, jotka kaikki jossain määrin valitettavasti kärsivät osanottajapulasta. Vetäjiä yhdistyksiin on kohtalaisen vaikea saada ja moni yhdistys varmasti miettiikin, onko toimintaa järkevää jatkaa, kun kokouksissa istuvat samat naamat vuodesta toiseen. Pakko nostaa hattua korkealle niille, jotka vuodesta toiseen jaksavat pitää yllä alueensa omakotiyhdistystoimintaa. Verenvaihto ainakin silloin tällöin olisi kuitenkin suotavaa, jotta pitkän pätkän vastuuta kantaneetkin saisivat välillä hieman hengähtää.
Itse olen aina arvostanut omakotiyhdistystoimintaa, jossa toimitaan yhdessä koko asuinalueen hyväksi. Pienelle Petri-pojalle Korsipuistossa järjestetyt Elojuhlat olivat aikanaan kovasti odotettuja tapahtumia ja oli mukavaa kun naapurustossa järjestettiin kaikenlaista toimintaa hiihtokilpailuista lähtien. Mahdollisissa kiistatilanteissa on helpompaa saada oma ääni kuuluville nimenomaan yhdistyksen kautta. Esimerkiksi Lahden kaupunki voi helposti niputtaa yksittäiset valitukset/ehdotukset yksittäistapauksiksi ja olla huomioimatta niitä, mutta joukossa on sentään vielä voimaa. Yhdessä voimme vaikuttaa moniin asioihin ja yhdessä voimme tehdä omasta asuinalueestamme paremman ja viihtyisämmän paikan elää.
Tänä päivänä tarvitsemme ns. kylähenkeä ja yhteen hiileen puhaltamista enemmän kuin koskaan, sillä yhteiskunnassamme tuijotetaan jo aivan liikaa omaan napaan ja meitä suomalaisia ollaan kovaa vauhtia jakamassa tiukasti eri leireihin, milloin minkäkin asian tiimoilta. Netissä on helppo olla sosiaalinen, mutta eihän se korvaa millään muotoa oikeaa kontaktia toisten ihmisten kanssa. Ainainen kiire on huono, mutta myös paljon käytetty tekosyy. Kyllä aikaa löytyy myös yhdistyksen asioihin, jos vain halua löytyy.
Älä siis anna alueesi omakotiyhdistystoiminnan kuihtua, vaan lähde mukaan kokouksiin ja tapahtumiin kuuntelemaan, keskustelemaan ja tutustumaan naapurustosi ihmisiin. Voit yllättyä, kuinka mukavaa on puuhailla yhdessä yhteisten tavoitteiden puolesta ja tutustua uusiin ihmisiin asuinalueellasi. Hyvä esimerkki toimivasta ja pitkäikäisestä asukasyhdistystoiminnasta on 50 vuotta tänä vuonna täyttävä Saksala-Seura. Saksala-Seuran vireään toimintaan pääset tutustumaan lehtemme sivuilla olevasta upeasta 8-sivuisesta liitteestä. Omalähiö onnittelee 50-vuotiasta Saksala-Seuraa!
Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi
