Kaikki varmasti muistavat viimeaikaiset tapahtumat Tukholmassa, Pietarissa, Berliinissä, Pariisissa, Lontoossa ja Nizzassa. Terrorismi on tullut ikäväksi osaksi Euroopan maiden arkea. Enää tuskin kukaan ajattelee, ettei Suomessa voisi tapahtua samansuuntaisia ikäviä iskuja. Kyseessä onkin enemmän se, milloin näin käy ja kuinka hyvin viranomaiset pystyisivät puuttumaan tapahtumiin jo etukäteen. Nykyinen tiedustelulaki kaipaakin pikaisesti uudistusta. Tukholman tapahtumat antoivat varmasti sen viimeisen sysäyksen siihen, että Suomen hallitus on vedonnut oppositioon, jotta tiedustelulainsäädäntöön liittyvä perustuslain muuttaminen onnistuisi nopeutetussa aikataulussa. Koska kyse on osasta peruslakia, tarkoittaa se sitä, että käytännössä 5/6 kansanedustajista pitäisi saada lakimuutoksen taakse. Nykyisellään perustuslaki ei pidä kansallista turvallisuutta yksityisyyden suojan tai viestisalaisuuden rikkomisen perusteena.
Tällä hetkellä Suojelupoliisi ja puolustusvoimat ovat kansainvälisen tiedustelutiedon varassa, joka ei ole pitemmän päälle kestävä tilanne. Suurimpana uhkana Supon päällikkö Anssi Pelttari kokee kansainvälisen terrorismin, eikä uhkakuvista voi sulkea pois myöskään arvaamattomasti käyttäytyvää itänaapuriammekaan. Tänä päivänä esimerkiksi Venäjän netissä harrastama propaganda ja hakkerointi on varsin voimakasta. Suomessa on Pelttarin mukaan 350 terrorismin kohdehenkilöä ja verkostoja, joiden toiminnan seuraamista laki huomattavasti helpottaisi. Ulkomaisten uhkien lisäksi meillä on myös ihan ikiomia poliittisia ääriryhmiä, niin vasemmalta kuin oikealtakin, joiden seuraaminen paremmin olisi yhteiskuntarauhan kannalta hyvä ratkaisu.
On selvä, että yksityisyyden suoja on tärkeä, perustuslailla turvattu asia, mutta jos tällä lainuudistuksella onnistutaan estämään turhia kuolemia, on se sen väärti, että lain rajoja venytetään. Jotkut ovat, ihan aiheellisestikin, olleet huolissaan siitä, miten yksityisyys voidaan uuden lain astuessa voimaan säilyttää. Sinänsä outoa, sillä tänä päivänä suurin osa netin käyttäjistä antaa huoletta tietonsa eri ohjelmien ja sovelluksien käyttöön. mm. Google kerää valtavasti meistä tietoa joka päivä, josta kukaan ei oikeastaan tiedä mihin sitä loppujen lopuksi käytetään. Facebookissa kerromme kaikille perheestämme, kodistamme ja harrastuksistamme ja kauppojen kanta-asiakaskortit keräävät tietoa ostoksistamme. Toisin sanoen meistä kerätään joka päivä valtava määrä tietoa huomaamattamme ja useimmille se on ihan OK. Tähän peilaten on mielestäni aika pieni haitta, jos kansallisen turvallisuuden nimissä sähköpostejamme tai nettikäyttäytymistämme tarkkailtaisiin. Luotan kyllä viranomaisiin, että ihan huvikseen he eivät ala kansalaisten sähköposteja tarkistamaan. Kyllä taustalla pitää olla vahva epäily.
Lainuudistus ei missään nimessä poista terrorismia tai muitakaan uhkia, mutta se antaisi paremmat valmiudet estää mahdolliset tulevat väkivallan teot. Vastaavalla lainsäädännöllä tiedetään estetyn iskuja muualla, toisaalta se ei kuitenkaan estänyt terrorismia Tukholmassa. Kuka haluaa olla se, joka selittelee jälkikäteen lainuudistuksen jarruttelua, jos jotain todellakin tapahtuu ennen kuin lainmuutos saadaan voimaan?
Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi