Uskokaa tai älkää, niin kyllä työrutiineihin palaaminen maistuu hyvältä näin kuuden viikon lomautusten jälkeen. Koronakriisi iski talouteen kovalla kädellä ja se näkyi myös lehtemme toimituksessa. Tämän vuoksi jouduimme ensimmäistä kertaa Omalähiön yli 40-vuotisessa historiassa keskeyttämään lehden tekemisen. Se oli itselleni henkilökohtaisesti kova paikka, mutta tämä ratkaisu oli tehtävä, jotta lehden tulevaisuus pitkässä juoksussa pelastetaan. Emme ole vielä valmiita lyömään rukkasia naulaan, ei lähelläkään.
Kuuden viikon aikana ovat tilanteet epidemian ympärillä vaihdelleet jossain pelkojen ja pienen toiveikkuuden välimaastossa. Joitain yritystukiakin kuulemma on jaettu. Niistä saatiinkin sitten kunnon vääntö ja jopa tappouhkauksia sateli tukea saaneille. Epätietoisuutta aiheutti lähinnä se, että tukea jaettiin oikeastaan vain kehityskohteille. Joillekin yrityksille kehityskohteen keksiminen keskellä talouskriisiä oli käytännössä mahdotonta, kun päivät täytti huoli siitä pysyykö firma edes pystyssä. Ja sitten toisaalta oli niitä konsulttifirmoja, jotka työkseen tekevät näitä tukihakemuksia päivittäin. Eipä siis ihme, että muutama iso tuki nostatti kulmakarvoja kysyvästi täälläkin suunnassa. En nyt silti lähtisi kenenkään henkeä uhkaamaan, vaikka ilman tukia jäisinkin ja toinen saisi. Joku roti sentään.
Tällä viikolla vihdoin tiedotettiin uudesta, suorasta yritystuesta ilman kehityskohdevaatimusta. Tuki korvaa siis yritysten kiinteitä kustannuksia, kuten esim. palkat ja tilavuokrat. Tämä kuulostaa jo sellaiselta tuelta, jota pieni lehtemmekin voisi saada. Puhetta on ollut myös erillisestä mediatuesta, mutta uskon, että sellaista ei tulla näkemään, ei ainakaan ihan lähiaikoina.
Koska kellään meistä ei ole kristallipalloa, josta tulevaisuuteen voisi vilkaista, on kuitenkin oltava vielä varovainen. Tämän vuoksi olemme linjanneet, että kesän ajan Omalähiö ilmestyy poikkeuksellisesti joka toinen viikko. Elokuun alussa pyrimme palaamaan jälleen normaaliin julkaisurytmiin, jos epidemian kulku sen vain sallii ja Suomen talous avautuu edes lähelle normaalia.
Suomen hallitukselle täytyy nostaa hattua pääosin hyvin hoidetusta kriisistä. Varsinkin pääministeri Marin on ollut esiintymisissään varsin vakuuttava. Joitain kompasteluja on matkan varrelle kyllä sattunut, joista Sarmasteen ja Jylhän maskigate oli se näyttävin. Tosin Suomi ei ollut ainoa maa, joita on näillä maskikaupoilla huijattu, jos se nyt ketään lohduttaa. Ikävää, että maailma pitää sisällään myös näitä huijareita, joille maailmanlaajuinen kriisi on sitä parasta aikaa tehdä hämärää bisnestä. Ihmisten hädällä on helppo tehdä rahaa, mutta voidaan kysyä, mikä on näiden ihmisten moraali, jotka tätä harrastavat? Onneksi kriisi on tuonut mukanaan myös paljon yhteisöllisyyttä, yhteenkuuluvaisuuden tunnetta ja paljon myös pyyteettömiä, hyviä tekoja toisten ihmisten puolesta. Ehkä ihmiskunnalla kuitenkin on vielä toivoa?
Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi