Olen hieman huolissani seurannut lahtelaisen kiekkoylpeyden Pelicansin taivalta viimeisten parin kuukauden aikana. Huoleni ei kohdistu tällä kertaa pelillisiin asioihin, vaan pikemminkin uuden, kesäkuussa nimetyn hallituksen ympärillä pyörivään uutisointiin. Pelicans sai uuden pääomistajan keväällä, kun Lahti-kiekon legenda Pasi Nurminen osti osake-enemmistön. Nurminen linjasi heti alkuun, että jatkossa Pelicansin tavoite on voittaa, ei pelkästään osallistua. Sen jälkeen jahdattiin profiilipelaajaksi Juhamatti Aaltosta, joka antoi kuvan siitä, että nyt tosiaan joukkueeseen satsataan ja rahaa on. Uusi organisaatio vaikutti heti alkuun pätevältä ja kunnianhimoiselta. Nyt on tekemisen meininki iloittiin Pelicans-kannattajien keskuudessa.

Uuden pääomistajan ensimmäinen liike tapahtui nopeasti. Loistavasti Pelicansin talousasioita 10 vuotta pyörittänyt toimitusjohtaja Ilkka Kaarna sai kenkää, vain vuotta ennen eläkkeelle jäämistään. Kaarnan saama kohtelu ei ollut mielestäni asiallista. Potkut viestivät sitä, että Kaarna olisi hoitanut ruotunsa huonosti, mikä ei ole totta. Samalla Pelicansin hallitus pantiin uusiksi ja Pelicans-organisaation merkittävät paikat täytettiin Nurmisen vanhoilla pelikavereilla. On toki luonnollista, että Nurminen halusi kasata ympärilleen tuttuja, luotettavia ihmisiä ja nimenomaan lahtelaisia osaajia. Tulevaisuus näyttää, onko kavereista kasattu johtoryhmä vahvuus vai heikkous. Joskus vastavoimat kehittävät seuraa tai organisaatioita enemmän kuin hyväveli-järjestelmä, jossa kaikki ovat samaa mieltä.

Nyt viimeisten parin kuukauden aikana Pelicans on ehtinyt olla otsikoissa jo useamman kerran, eikä kertaakaan positiivisessa valossa. No, ehkäpä uusi Pelicans-logo voitaneen listata positiiviseksi, seuraa eteenpäin vieväksi uutiseksi. Ensin keskustelua herätti kansanedustaja Mika Kari hallituksen puheenjohtaja Ville Skinnarin jääviysongelmasta, istuuhan mies myös Pelicansia sponsoroivan Lahti Energian hallituksessa. Seuraavaksi mediassa nousi esiin SSR:n Mika Vileniuksen veroparatiisiyhtiö ja läheiset yhteydet talousepäselvyyksistä vankilassakin istuneeseen asianajaja Kari Uotiin. Myös Vileniuksen talokaupat herättivät rahanpesuepäilyjä. Pelicansiin Vilenius firmoineen liittyy siten, että Salpausselän Rakentajat on yksi seuran merkittävimmistä sponsoreista. Huhupuheet Vileniuksen antamasta rahoituksesta Nurmiselle osake-enemmistön ostoa varten on Nurminen toistuvasti jyrkästi kieltänyt.

Seuraavaksi pyramidihuijauksesta epäilty ja jatkuvasti poliisin tutkimusten alla oleva verkostomarkkinointiyritys Zinzano ilmoitti aloittaneensa yhteistyön Pelicansin kanssa ja Pelicansin tiedottaminen asian tiimoilta oli kaikkea muuta kuin selventävää, pikemminkin hieman ylimielistä ja sekoilevaa.
Tällä viikolla Pelicans nousi vielä otsikoihin keskustataustaisen Nuorisosäätiön talousepäselvyyksien yhteydessä. Pelicansin ja Nuorisosäätiön yhteinen tekijä löytyy herrasta nimeltä Perttu Nousiainen, joka istuu niin Pelicansin kuin Nuorisosäätiönkin hallituksessa. Epätietoisuutta näiden edellämainittujen tapauksien ympärillä lisää hiljaisuus Pelicansin taholta. Jonkinlainen ulostulo näistä kytköksistä olisi nyt paikallaan.

Mitä ihmettä Pelicansin toimistolla oikein tapahtuu, kyselevätkin nyt monet lahtelaiset kiekkojännärit huolestuneena. Näyttää siltä, että Pelicansin lumipallo on lähtenyt uuden hallituksen käsissä pyörimään väärään suuntaan, mutta onneksi suunta on vielä käännettävissä, kunhan vain tajutaan se, että jääkiekkobisneksessä tai yleensäkään bisneksessä ei huono julkisuus ole hyväksi. Ja sitä huonoa julkisuutta on parin viime kuukauden aikana satanut Pelicansin laariin riittävästi. Onneksi uusi kausi alkaa pian ja suuren yleisön katseet siirtyvät Pelicansin otteisiin kaukalossa. Toivottavasti siellä nähdään sitten niitä positiivisempia ja ammattimaisempia otteita.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Olen viime viikot kovasti yrittänyt seurata Rion olympiakisoja. Yle tarjoaa meille penkkiurheilijoille hurjan määrän lähetyksiä monista eri lajeista ympäri vuorokauden. Kisojen seuraamista haittaa tietenkin merkittävä aikaero, sillä mielenkiintoisimmat lajit tuppaavat tulemaan televisiosta keskellä yötä. Niinpä on pakko myöntää, että en edes muista, koska viimeksi olen katsonut näin vähän olympialaisia. Ja minä sentään pidän itseäni varsinaisena urheiluhulluna. Yksi syy siihen on tietenkin se tosiseikka, etteivät suomalaiset urheilijat realistisesti ajateltuna taistele mitaleista kovinkaan monessa lajissa. Jaksaako kukaan valvoa yön läpeensä sen vuoksi, että haluaa nähdä kuinka suomalaiset karsiutuvat jo ennen varsinaisia finaaleja tai kisaavat sijoista ynnä muut. Ei, me suomalaiset urheiluhullut haluamme mitaleita. Edes taistelua niistä.

Mitä on tapahtunut tälle ennen niin maineikkaalle pohjoiselle urheilukansalle? Ennen muinoin meillä oli sentään yleisurheilu, jossa olimme vahvoja. Mitaleita tuli liukuhihnalta mm. kestävyysmatkoilta. Jossain vaiheessa suomalaiset pitkänmatkanjuoksijat olivat urheilumaailmassa suorastaan käsite, hieman samalla tapaa kuin nyt ovat vaikkapa Kenia tai Etiopia. Huippujuoksijoita kasvoi vuodesta toiseen. Sama kehityskäyrä on näkymässä nyt keihäänheitossa, tuossa viimeisessä suomalaisessa yleisurheilun linnakkeessa, joka on pikkuhiljaa murenemassa käsiin. Enää ei ole itsestään selvää, että finaalissa heittää kolme suomalaista, hyvä että edes yksi heittäjä saadaan finaaliin.

Melkoinen muutos on tapahtunut suomalaisessa urheilukentässä viimeisten parin vuosikymmenen aikana. Ennen niin vahvat suomalaislajit kuten mm. mäkihyppy, yleisurheilu, ralliautoilu ym. ovat vajoneet kadoksiin. Hiihtolajeissakin toinen pohjoinen pikkumaa Norja lyö muille luun kurkkuun. Kuka olisi uskonut parikymmentä vuotta sitten, että suurimmat toivomme olympialaisista löytyvät naisten painista, naisten nyrkkeilystä, naisten taekwondosta ja naisten purjehduksesta. Hyvä, että naiset vielä kisaavat tosissaan, kun miehet näyttävät lopettaneen Suomessa tykkänään huippu-urheilun.

Selityksiähän kyllä löytyy. Kilpailu on maailmalla kovaa, olemme pieni kansa, muissa maissa satsataan paljon rahaa huippu-urheiluun, doping, olosuhteet jne. Onhan näitä selityksiä. Fakta on se, että ainoa laji, jossa me suomalaiset enää maailmalla pärjäämme on jääkiekko. No, hyvä että edes siinä. Kukahan tekisi aloitteen, että jääkiekko pitäisi saada myös kesäolympialaisiin? Ei ole helppoa olla menestystä odottava urheiluhullu Suomessa tänä päivänä. Kyseessähän on vähän sama asia, kuin lahtelainen, joka odottaa Suomen mestaruutta jääkiekossa tai jalkapallossa. Onneksi olympialaiset loppuvat pian.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Ensi viikon tiistaina alkaa taas kova vilske Lahden kaduilla, kun koululaiset palaavat koulutielle. Lahdessa syyslukukauden aloittaa kaikkiaan yli 11 200 peruskoululaista, joista koulutiensä aloittavia ekaluokkalaisia on 1 260.

Tämä taas tarkoittaa sitä, että meidän muiden tielläliikkujien on syytä olla varuillaan. Varsinkin koulujen läheisyydessä on hyvä hiljentää vauhtia entisestäänkin. Lapsi ei osaa arvioida liikenteen riskejä samalla tavalla kuten aikuinen. Auton nopeuden tai etäisyyden arviointi on vielä vaikeaa 7-8-vuotiaille. Samoin liikenteen vaaratilanteiden tunnistaminen kehittyy vasta iän myötä. Lapsi uppoutuu helposti kaverinsa kanssa keskusteluun tai nykyajan vitsaus eli älypuhelin vie lapsen huomion. Siksi turvalliset koulutiet ovat ennen kaikkea aikuisten vastuulla, vaikka kuinka paljon kotona lapsille terotettaisiinkin sitä, kuinka varovainen liikenteessä pitää olla.

Viime vuonna suojatieonnettomuuksissa menehtyi 9 ja loukkaantui 256 ihmistä. Se on iso määrä, ottaen huomioon, että suojatien pitäisi nimensä mukaisesti suojata jalankulkijaa tien ylityksen aikana. Jalankulkijoilla tuntuu olevan vallalla hieman sellainen ajatusmaailma, että kun olet suojatiellä, ei voi käydä mitään. Ikävä kyllä, kuten tilastoista nähdään, näin ei ole.

Jo laki määrää, että suojatiellä ajoneuvon kuljettajan on annettava esteetön kulku jalankulkijalle, joka on suojatiellä tai astumassa sille. Silti suojatielle astuttaessa on syytä tarkkailla liikennettä, sillä kaikille autolla liikkuville ei jalankulkijan väistäminen tunnu olevan itsestään selvä asia. Päivittäin kaupungilla näkee läheltä piti-tilanteita, joista selvitään vain hyvällä onnella ja kuskin tai jalankulkijan nopeilla reaktioilla.

Monesti näkee auton pysähtyneen suojatien eteen odottamaan jalankulkijaa, kun samalla hetkellä viereistä kaistaa pitkin porhaltaa toinen auto pysähtymättä. Useimmat loukkaantumiset ja kuolemantapaukset ovatkin juuri tälläisen tilanteen seurausta. Myös liikennekuri on selvästi löystynyt. Kaupungissa ajetaan ylinopeutta, liikennevaloissa painellaan päin punaisia, vilkkua ei käytetä, muita liikenteessä liikkuvia ei kunnioiteta jne. Tämä kaikki on omiaan lisäämään onnettomuusriskiä entisestään.

Joten nyt autoilijat, jäitä hattuun ja nopeudet maltilliselle tasolle. Koskaan ei ole niin kiire, etteikö ehtisi pysähtymään suojatien eteen. Ohjeeksi kaikille autoilijoille varastan Simo Salmisen legendaarisen Alle lujaa-autohurjastelukappaleen loppulauseen: ”Taitais olla parempi vähä ajatella – enste”

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Paikallisradioguru Matti Eve nostatti viikolla keskustelumyrskyn ehdotettuaan maakuntalehden kolumnissaan, että Lahden hiihtostadionin kunnostukseen ei tulisi MM-kisojen jälkeen lapioda ensimmäistäkään veroeuroa. Eve vertasi Lahden Urheilukeskusta krematorioon. Even mukaan mäkimonttuun ohjattavat kymmenet miljoonat tulisi ohjata jatkossa kaiken kansan iloksi. Vaihtoehdoksi Eve ehdotti tekstissään mm. rantabulevardin rakentamista veden päälle Teivaan satamasta aina Mukkulaan asti. Kiva idea sinänsä, mutta tietääkseni sellainen on osittain jo olemassa ja loputkin ainakin suunnitteluasteella. Ei tosin veden päälle, mutta rantaa myöten nyt ainakin.

Ymmärrän osittain lahtelaisten tuskan. Hiihtostadionin remonteille löytyy kyllä aina rahaa, mutta uutta, kaiken kansan uimahallia tai tekojäärataa varten ei Lahdesta löydy rahaa kirveelläkään. Kaiken lisäksi Suomen mäkihyppy ja osin hiihtokin on jäänyt taistelemaan sijoista ynnä muut. Onko ratkaisu sitten se, että lopetaan koko hiihtourheilu ja puretaan hiihtostadion? Ja mitä tilalle?

Katsotaanpa hieman sitä kolikon toista puolta. Lahti on tunnettu maailmalla pääosin vain yhdestä asiasta. Hiihtostadionista. Kyllä, juuri ne kolme mäkeä on se juttu. Jotkut suomalaiset saattavat sentään tietää vielä radiomastotkin. Ensimmäiset Salpausselän kisat pidettiin 93 vuotta sitten. Ensimmäiset MM-kisat vuonna 1926. Ensi vuoden MM-kisat ovat Lahden seitsemännet. Enemmän kuin missään muussa kaupungissa koko maailmassa. Kylmä fakta on se, että Lahti on yksi hiihtomaailman kuuluisimmista keskuksista. Ja syystäkin. Stadionin sijainti on ylivertainen muihin talviurheilukaupunkeihin verrattuna. Käytännössä Stadion nököttää keskellä kaupunkia hyvien yhteyksien päässä.

Niin Salpausselän kisat kuin MM-kisatkin tuovat Lahteen joka vuosi suuren määrän niin kotimaisia kuin ulkomaalaisia turisteja. Turisteja mäkimontussa käy vuosittain noin 30 000. Tästä liki 100-vuotisesta historiasta ja pitkään rakennetusta identiteetistä Eve olisi siis valmis luopumaan, jotta saa veden päälle rantabulevardin? Olen aina ihmetellyt Lahden päättäjien tarmoa tuhota kaikki vanha ja rakentaa uutta, mutta käydystä keskustelusta päätellen kyse taitaakin olla vain yleisesti lahtelaisesta lyhytjänteisyydestä ja näköalattomuudesta. Nyt kun ei hyppy kulje, eikä suksi luista, niin luovutaan kokonaan siitä ainoasta asiasta mistä Lahti on tunnettu? Mikä olisi Lahden identiteetti ja brändi, jos hiihtostadionista luovuttaisiin? Rantabulevardilla ei vielä ihan kauheasti erotuta muista kaupungeista, joten jotain hieman raflaavampaa pitäisi keksiä. Taitaisi ainoaksi brändiksi jäädä lahtelainen kusipäisyys, jota tunnetusti täällä riittää. En sitten tiedä, kuinka hyvin se turisteja kaupunkiin vetäisi.

Maakuntalehden mukaan 10 vuoden aikana hiihtostadionille on lapioitu noin 26 miljoonaa euroa. Pieni summa siihen nähden, että Lahti on suorastaan innokas maksamaan kehätiestä 70 miljoonaa euroa. Siis siihen tiehen, jota pitkin pääsee Lahden ohi mahdollisimman nopeasti.
Purkamisen sijaan hiihtostadionin toimintoja pitäisi kehittää entisestään ja tehdä stadionista toimivampi myös kesäisin. Talvilajeista ampumahiihto tulisi palauttaa takaisin stadionille. Lumilautailua varten voisi myös rakentaa hyppyrin. Kesäisin seikkailupuistotoimintaa ja maauimalaan lisää panostusta vaikkapa porealtaiden ja vesiliukumäen muodossa. Lisäksi kunnon kahvila mäen huipulle jne. Vain mielikuvitus on rajana.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi