Hallituksessa käy nyt juuri kova tuuletus. Viime viikkojen ajan ovet ovat käyneet kuin Stockmannin pyöröovet hulluilla päivillä, kun ensin vasemmistoliitto luopui hallituspaikastaan ja ministerit Arhinmäki ja Kyllönen korvattiin tekemällä hallituksen sisäinen salkkujako. Lisäksi useampi ministeri aikoo havitella paikkaa Euroopan neuvostossa tulevissa eurovaaleissa.
Isoin paukku oli kuitenkin pääministeri Kataisen eroilmoitus, joka yllätti monet. Kansan syvät rivit ja oppositio ovat syyttäneet Kataista jopa rintamakarkuruudesta. Sikäli outoa, että viime aikoinahan monet ovat toivottaneet Kataisen vähintään alimpaan helvettiin hallituksen säästötoimenpiteiden vuoksi. Nyt kun mies sitten jättää hallituksen, onkin hän rintamakarkuri? Uusilla vaaleillakin on jo spekuloitu, mutta se nyt on ollut lähinnä vain opposition märkä uni. Eiköhän hallituspuolueista löydy vielä muutama pätevä henkilö korvaamaan lähteneet? Toivottavasti.
Siinä olen kyllä samaa mieltä, että hallituksen ja sen ministerien tulisi pystypäin kantaa vastuu tekemistään päätöksistä kautensa loppuun asti ja johtaa joukkoja edestäpäin eikä suinkaan luikkia pakoon Eurooppaan. Siitä tulee kuva, ettei oikein itsekään usko tekemiinsä päätöksiin.
Toisaalta asiassa on myös inhimmillinen puoli. Voin uskoa, että henkilökohtaisesti nämä viime ajat ovat olleet päättäjille kovia. Teet päätöksiä suuntaan tai toiseen, niin aina löytyy varmasti joku taho, joka valittaa. Aina kun yhteen suuntaan kumartaa, tulee samalla pyllistäneeksi toiseen. Tänä päivänä päättäjiin kohdistuva paine on kova monesta suunnasta ja usein herjaaminen menee mm. sosiaalisessa mediassa henkilökohtaisuuksiin ja klikkauksista innostunut iltapäivämedia säestää vieressä. Kyllä siinä kovempikin kasvo jossain vaiheessa antaa periksi.
Varmasti monelle poliitikolle tulee näinä päivinä helposti mieleen ajatus, että työskentely Euroopan neuvostossa olisi varmasti paljon helpompaa, paineettomampaa ja kaiken lisäksi myös rahallisesti kannattavampaa kuin ottaa jatkuvasti p**kaa niskaan täällä Suomessa. Vai voiko joku oikeasti väittää, että tietää tarkasti mitä euromeppimme ovat tehneet tai saaneet aikaan Brysselissä ja Strasbourgissa viimeiset neljä vuotta?
Euroopassa työskennellessään on aikaa hieman vetää henkeä ja samalla saada uuden perspektiivin Suomenkin asioihin. Puhumattakaan siitä, ettei tarvitse ryvettyä päivän politiikasssa.
Mielenkiinnolla jo odotan eurovaalien ehdokasasettelua. Silloin nähdään kuinka moni nykyhallituksesta loppujen lopuksi sinne Eurooppaan haikailee ja kuka päätyy kataiseksi kataisen tilalle?
Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi