Suomalainen kulttuuri ja yleisesti koko suomalaisuus on vaarassa? Näin ainakin voisi tulkita yleistä keskustelua tämän päivän Suomessa. Vastakkain keskustelussa vai pitäisikö sanoa loanheitossa ovat ns. suvakit ja rasistit. Onneksi molempia ääripäitä on suhteellisesti aika vähän ja suurin osa suomalaisista sijoittuukin noiden ääripäiden välissä olevalle harmaalle alueelle, kuka mihinkin suuntaan kallellaan. No, onko meillä oikeasti pelkoa siitä, että kulttuurimme katoaa maapallolta kuin dinosaurukset aikoinaan?
Tutkitaanpa sen selvittämiseksi hieman Suomen väestöä ja sen nykyistä kasvua. Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2015 Suomessa syntyi 55 040 lasta. Tätä vähemmän lapsia on syntynyt edellisen kerran 1860-luvun nälkävuosina. Ei kuulosta hyvältä. Vertailukohdaksi voitaisiin ottaa suuret ikäluokat, jolloin sodan jälkeisinä viitenä vuotena lapsia syntyi vuosittain yli 100 000.
Syntyneiden määrän laskusta huolimatta maan väkiluku kasvoi vuoden 2015 aikana kuitenkin 14 860 hengellä. Suurin syy väestönlisäykseen olivat maahanmuuttajat. Maahanmuuttajia oli 11 900 enemmän kuin maastamuuttajia. Tässä luvussa eivät ole mukana turvapaikanhakijat, joiden hakuprosessi on vielä kesken. Eli ilman maahanmuuttajia olisi väkilukumme lisääntynyt vain noin 3000 hengellä. Jos mietitään, että Suomessa syntyi viime vuonna noin 55 000 lasta ja samaan aikaan maahan tuli yli 30 000 turvapaikanhakijaa, saadaan aikaiseksi aika pelottavankin tuntuinen yhtälö, ainakin niiden mielestä, jotka ovat sitä mieltä, että Suomi on pelkästään vaaleatukkaisten ja sinisilmäisten viimeinen valloittamaton linnake maailmassa.
Eikö lasten tekotapa enää miellytäkään suomalaisia vai mistä oikein on kyse? Väestöliitto julkaisi viime viikolla vuoden 2015 perhebarometrin. Siinä tutkittiin syitä, miksi suomalaiset eivät enää tee lapsia. Tärkein syy siirtää ensimmäisen lapsen hankintaa oli sopivan kumppanin puuttuminen. Etenkin nuorilla miehillä tämä oli selvästi merkittävin syy. Aika ymmärrettävää siis näin miehiseltä kantilta ajateltuna. Perheen perustaminen kiinnostaisi, kunhan vain nainen löytyisi. Naisilla taas halu tehdä muita kiinnostavia asioita on kumppanin puutetta tärkeämpi syy lykätä lapsen hankintaa. Erityisesti elämäntyylistä luopumiseen, lasten sitovuuteen ja vastuuseen sekä oman vanhemmaksi soveltuvuuden kyseenalaistamiseen liittyvät syyt korostuivat sellaisilla vastaajilla, jotka eivät aikoneet hankkia ollenkaan lapsia. Eli lasten katsotaankin useasti olevan enemmän kahle kuin onnenpotku. Olemmeko sittenkin matkalla kohti sukupuuttoa?
Koska suomalaisia ei lisääntyminen enää tunnu kiinnostavan, herää kysymys siitä kuka tulevaisuudessa tekee täällä työt ja maksaa verot, joilla pidämme yllä hyvinvointivaltiotamme? Enkä puhu nyt 5 vuoden ajanjaksosta eteenpäin, vaan nyt puhutaan ajasta 20-30 vuoden päähän, jolloin nämä pienen pienet ikäluokat ovat työikäisiä. Keskimäärin koko Suomen huoltosuhdeluvuksi vuonna 2040 ennustetaan runsasta 70, joka selkokielellä tarkoittaa sitä, että sadasta ihmisestä 30 on työtätekeviä ja loput 70 henkeä ovat lapsia tai vanhuksia eli huollettavia henkilöitä. Eli kylmä fakta on se, että me tarvitsemme pitkällä aikavälillä lisää väkeä tänne Pohjolan perukoille töihin. Nyt on vain pidettävä huoli siitä, ettei tulijoiden joukossa ole rikollisia tai muita mätämunia pahat mielessään, joita tuppaa ikävä kyllä aina olemaan kaikenlaisissa porukoissa.
Ehkäpä yhteisvoimin voimme, niin kantasuomalaiset kuin uudetkin, tulevat Suomen kansalaiset, pitää tämän pohjoisen dinosauruksen vielä tulevaisuudessa hengissä. Suomalaisuuden ja sen katoamisen puolesta pelkääville lainaan presidentti Niinistön sanoja uudenvuoden puheestaan: ”Maahanmuutto ei koskaan voi tarkoittaa sitä, että keskeiset arvomme, demokratia, tasa-arvo ja ihmisoikeudet, kyseenalaistetaan.”
Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi