Elämämme kaupungissa on usein yltiökiireistä, täynnä kaikenlaista hälyä,melua ja meininkiä. Urbaanissa elinympäristössämme usein haikailemmekin simppelimmän ja rauhallisemman elämän perään. Tiedättehän, sen elämän perään, jossa ei ole mihinkään kiire, ei ihmistungosta, ei älylaitteita. Vain pelkkää puhdasta luonnonrauhaa, linnunlaulua ja veden liplatusta. Monet suomalaiset hakevat sitä usein juuri kesämökiltä. Niinpä olinkin jopa aavistuksen verran innoissani, kun taloyhtiömme ilmoitti tulevasta putkiremontista. Sehän tarkoitti sitä, että meidän piti kerätä kimpsumme ja kampsumme ja muuttaa 7 viikoksi mökille asumaan, pois remontin tieltä. Samalla hieman arvelutti sään puolesta, kuinka siellä mökillä pärjätään, sillä muutto oli huhtikuun lopussa ja me kaikkihan tiedämme, että yleensä Suomen kevät on kohtuu kolea, mutta onneksi sentään vähäluminen. Lisäksi mökiltä puuttuu mm. astianpesukone ja juokseva vesi. Elämä on siis hieman alkukantaista, mutta mikäs sen mukavampaa, kun saa tiskata käsin, siis kuten joskus muinoin tehtiin. Ja jos kylmä yllättää, niin ainahan voi lämmittää takan. Ihanan retroa siis.
Tänä keväänä olikin kaikki onneksi sään puolesta toisin, sillä varsin lämmin ja kesäinen sää helli meitä toukokuun ja kesäkuun alun. Ja kyllä, nautin suunnattomasti saunomisesta, uimisesta, luonnonäänistä, hiljaisuudesta ja kiireettömyydestä. Mikäs sen parempaa kuin saunan jälkeen istut kuistilla katsellen auringonlaskua, toisessa kädessä kylmä olut ja toisessa kuuma saunamakkara. Aallot liplattavat hiljaa rantaan ja linnut laulavat. Elämä on yhtä aikaa sekä ihanaa että leppoisaa. Ah auvoa!
Mutta arvatkaapa mitä? Koitappas harrastaa tuota sitten 7 viikkoa putkeen. Kyllä siitäkin pikkuhiljaa alkaa hohto häviämään, kun se on jokapäiväistä toimintaa. Alkaa pikku hiljaa ahdistamaan se pieni mökki ilman astianpesukonetta ja juoksevaa vettä. Tiskiä välttääksesi käytätkin kertakäyttöastioita. Alkukesästä ne niin mahtavat joutsenten töräytykset alkavat ärsyttämään ja ne hyttyset…niitä on oikeasti miljoona ja ne kaikki haluavat imeä juuri sinun vertasi. Keskivartalokin alkaa näyttämään siltä, että olut ja makkara on maistunut pari kuukautta.
Alat pikku hiljaa kyselemään remonttifirmasta, että mikäs siinä hommassa oikein maksaa, eikö sinne kotiin jo pääse muuttamaan. Sitä paitsi, kun koti on 30 kilometrin päästä työpaikasta, tarkoittaa se alituista stressiä siitä, onko kaikki tarvittava mukana, edestakaisin kun ei oikein viitsisi ajella. Sitten kun remontin alusta on mennyt 9 viikkoa eli pari viikkoa yliaikaa luvatusta, alkaa pännimään. Tahdon kotiin. Tahdon kaupunkiin. Haluan katsoa jalkapallo-matsit isosta televisiosta kotisohvallani. Loppujen lopuksi käy niin, että muutamme liki väkipakolla takaisin puoliremontoituun asuntoomme. Seuraavan viikon haluan olla kotona, urbaanissa elinympäristössä kaikkine hälyineen ja mölyineen. Sitten alkaakin kuukauden kesäloma. Hmm…. Pitäisiköhän mennä mökille?
Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi