Keskiviikkona ne sitten vihdoin potkaistiin käyntiin. Niin mitkäkö? No, ne kauan odotetut ja hehkutetut MM-hiihdot. Avajaiset olivat upeat, mitä nyt sää yritti niitä parhaansa mukaan sotkea. Toisaalta, mihinkäs muuhun kuin talvikisoihin paremmin sopisi lumipyry? Lahtelaisia ei pieni tuisku (ei Antti) haitannut, vaan torilla parveili noin 10 000 kisahuumaa etsivää pipopäätä. Ja kisahuuma löytyi, ainakin allekirjoittaneelle, luultavasti myös monille muillekin. Ei haitannut vaikka tangotanssijat vetelivät liukkaalla lavalla takamukselleen tai se että Kiira Korven rullaluistimet eivät pyörineet sohjossa. Tällä kertaa jopa Krisse Salmisen Lahti-vitsit naurattivat. Ohjelma vietiin läpi ammattimaisesti vaikeasta säästä huolimatta.

Meillä on edessämme upeat 12 päivää silkkaa talviurheilun juhlaa. Lahti on koko talviurheilevan maailman keskipisteenä tuon ajan. Paikan päälle Lahteen katsojia odotetaan saapuvan neljännesmiljoona ja television ääressä Lahti saa huomiota peräti 500 miljoonan silmäparin verran. Tätä parempaa PR-toimintaa kaupungin näkyvyyden edistämiseksi ei voi yksinkertaisesti saada. Sen vuoksi tämä sirkus on hoidettava kotiin kunnialla. Kisaturistit on saatava rakastumaan Lahteen ja sen ihmisiin. Ja hyvältähän kaikki niin kaupungilla kuin kisapaikoillakin näyttää. Hyvillä mielin katselin, että paikalliset yritykset, niin kaupat kuin ravintolatkin, ovat todella satsanneet näihin kisoihin. Näyteikkunat on koristeltu lipuin, vanhoin suksin ja villapaidoin. Ravintolat ovat hankkineet elävää musiikkia ja houkuttelevat asiakkaita erinäisin tempauksin jne. Tämä on se parin viikon jakso, kun tulosta tehdään ja kassakone kilisee. Ja mitä paremmin kisaturisteja palvellaan, sitä herkemmin he myös joskus tänne palaavat.

Kisa-alue on nopeasti suoritetun katsauksen perusteella hyvä ja toimiva. Plussaa on annettava lapsille varmasti mielenkiintoisesta Röllimetsästä sekä varsinkin vanhoja hiihtoniiloja houkuttelevasta Mielensäpahoittajan katsomosta, jossa istutaan heinäpaalien päällä keskellä metsää, hörpitään mustikkakeittoa ja kuunnellaan Anssi Kukkosen selostusta. Tämän enempää ei menneisyyteen enää voi oikeastaan nojata. Eipä tarvitse kuunnella sitä hömppämusiikkia ja kärsiä muusta karnevaalihumusta, sillä ei kyllä ennen hiihtokisoissa ilakoida pitänyt.

Ensimmäiset kilpailutkin ehdittiin kisata jo keskiviikona. Niiden suurimmaksi sankariksi ja varsinaiseksi netti-ilmiöksi kohosi Venezuelan hiihtäjäihme Adrian Solano, joka taisteli hiihtolenkkinsä läpi kaatuillen, liukastellen ja sauvansa katkaisten. Maaliin asti tämä sankari ei päässyt, mutta illalla avajaisissa mies sai suurimmat suosionosoitukset Suomen joukkueen jälkeen. Urheiluhenkeä parhaimmillaan. Kuten presidentti Niinistö avajaisissa lupasikin: Myös ulkomaalaisille urheilijoille jätetään muutama mitali. Niin kohteliaita isäntiä me suomalaiset olemme.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Hieman kuin varkain ovat kuntavaalit hiipineet jo aivan nurkan taakse. Ennakkoäänestys alkaa jo 29.3. ja varsinainen vaalipäivä on 9.4. Kuntavaaleihin uutta mielenkiintoa tuo kuntien suuresti muuttuva toimenkuva, kun SOTE-puoli siirtyy maakuntien haltuun. Kyseessä on erittäin suuri muutos ja kukaan ei vielä tiedä, miten kuntien rahat riittävät jäljelle jääviin tehtäviin. Sote-tehtävien jäädessä pois kuntien tärkeimmiksi tehtäviksi jäävätkin kunnan kehitys, koulutus ja kaavoitus. Lahdessa lisäboostia vaaleihin tuo myös se tosiseikka, että pudotuspeli valtuustopaikoista tulee olemaan ennennäkemättömän kova. Tällä hetkellä valtuustossa istuu Lahden ja Nastolan yhdistymisen seurauksena peräti 102 valtuutettua. Vaalien jälkeen paikka on olemassa vain 59 valtuutetulle.

Tunnelma Lahden poliittisella kentällä on siis pikkuhiljaa sähköistymässä ja viimeistään tällä viikolla ammuttiin vaalijuna käyntiin varsinaisella pommilla, kun valtuuston räyhähengeksikin mainittu Kalle Aaltonen loikkasi perussuomalaisten leiristä kokoomukseen. Perussuomalaiset ei Aaltosta enää listoilleen huolinut luottamuspulan takia. Aaltosen tie jatkokaudelle näyttää silti vaikealta, sillä tuntuu mahdottomalta, että hän mahtuisi millään tavalla kokoomuksen raameihin. Aaltosella kun on tapana tulla ovesta raamit kaulassa. Lisäksi vastustus näyttää kokoomuksessa olevan sen verran suuri, että todennäköisesti Aaltosen ehdokkuus kokoomuksen riveissä torpataan kokoomuksen vuosikokouksessa ensi viikolla. Toisaalta median silmin katsottuna Aaltosen ja kokoomuksen liitolla olisi ollut varmasti suuri viihdearvo, sillä yhteentörmäyksiä olisi ollut äärettömän vaikea välttää.

Vähän yli vuosi sitten kokoomuksen valtuustoryhmästä eronnut Sari Niinistö sen sijaan sai riitansa ryhmän kanssa sovittua ja palasi kokoomuksen ehdokkaaksi. Tämä on varmasti myös järkevintä myös Niinistölle itselleen, sillä valinta valtuustoon ilman puolueen vetoapua olisi ollut liian vaikeaa, jopa viime kuntavaalien ääniharavallekin. Ilmassa leijuu vielä kysymysmerkkejä muiden kokoomuksen valtuustoryhmästä eronneiden kohdalla eli mitä tekevät herrat Kataja, Anttolainen ja Hakala? Vieläkö herrat huolitaan kokoomuksen listoille?

Jos sinulla heräsi nyt vastustamaton halu lähteä ehdokkaaksi vaaleihin, niin ei hätää. Vielä ehtii, sillä ehdokasasettelu jatkuu helmikuun loppuun asti ja kaikissa puolueissa on vielä tilaa uusille ehdokkaille. Mieluiten tietysti sellaisille, jotka pystyvät keräämään puolueelle sievoisen äänipotin. Omalähiössä seuraamme kuntavaalien asetelmia tiiviisti. Vuoden alusta lähtien olemme esitelleet sivuillamme etelälahtelaisia ehdokkaita kustakin puolueesta. Ehdokkaiden omia mielipiteitä ja linjauksia tulemme julkaisemaan lähempänä vaaleja Kuntavaalien alla- nimisessä osiossa.
Oletteko valmiita tiheätunnelmaiseen ja kiihkeään vaalikevääseen? Se polkaistaan nimittäin käyntiin nyt.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Lahden MM-hiihdot 2001 muistetaan dopingista ja pian alkavat MM-kisat muistetaan vesiskandaalista, varsinaisesta lahtelaisesta Watergatesta. No, ehkäpä asia ei ole ihan noin dramaattinen ja asia on saanut mediassa ehkä vähän liiankin suuret mittasuhteet. Tämä pieni myrsky vesilasissa, vai pitäisikö sanoa pahvisessa vesitetrassa, nousi siitä, että Lahden MM-kisojen virallinen vesi tulee MM-kisoihin Lahden sijaan Iso-Britanniasta. Vesi pakataan Englannissa Stora Enson Ruotsin Skoghallin tehtaalta tuleviin kartonkitetroihin, joten lahtelainen vesiosaaminen ohitettiin totaalisesti ja sekös Lahdessa nyt korpeaakin. Onhan Lahtea vuosikymmenet markkinoitu sillä, että täällä on puhdas, juomakelpoinen vesi, jota jokainen voi nauttia suoraan hanasta. Vesi on ollut ja on yhä lahtelaisten ylpeydenaihe ja sitä on mainostettu maailmanlaajuisestikin ainutlaatuiseksi. Eipä ihme, että Lahdessa on turuilla ja toreilla kisaorganisaatio kirottu alimpaan helvettiin.

Tetra Pak tuo kisoihin 60 000 uudenlaisiin kartonkipakkauksiin pakattua vesipakkausta, joita jaetaan yleisölle, kilpailijoille ja medialle. Ei siis yleisölle, joka saa ostaa ihan sitä ihteään eli Lahden Hartwallin tehdaiden pullottamaa vettä. Perussyy veden kuskaamiseen aina Englannista asti on se, että kisoihin haluttiin muovipullojen sijaan ympäristöystävällisiä kartonkipakkauksia. Kuten kisojen pääsihteeri Janne Leskinen kertoikin, vesi ja sen alkuperä ei ollut pääperuste päätökselle, vaan nimenomaan pakkausasia. Suomessa luontoa säästäviin kartonkipulloihin vettä pakkaavia yrittäjiä ei yksinkertaisesti ole, joten tyhjästä oli paha nyhjäistä. Kun Suomesta ei löytynyt ketään, pakkaaja piti etsiä muualta ja löytyi Tetra Pak. Nyt tälle uudelle kierrätysidealle haetaan näkyvyyttä kisojen avulla ja onhan sitä jo mukavasti saatukin kohun siivittämänä.

Nyt joku tietysti ihmettelee, mikseivät kilpailijat ja media juo vettä yksinkertaisesti kraanasta. No, voi juodakin, jos uskaltaa. Valitettavasti säännöt vaativat, että kilpailijoiden juomat pitää olla suljetuissa pulloissa ihan oikeusturvankin takia. Media varmastikin voisi vetensä kraanasta juodakin, mutta monessa maassa siihen ei olla totuttu, että kraanavesi olisi juotavaksi kelvollista.

Näin siis tällä kertaa. Kisaorganisaation kaunis ajatus ympäristöystävällisistä kisoista sai pienen kolauksen, kun vesi rahdataan Englannista ja pakkaukset Ruotsista. Lahti sai opetuksen siitä, että ei ole itsestään selvää, että pienen kaupungin etu otettaisiin automaattisesti huomioon, kun kansainvälinen hiihtoliitto ja kisoja sponsoroivat suuryhtiöt temmeltävät keskenään sopimuskentällä . Me lahtelaiset olemme kuitenkin erittäin onnellisia, jos tämä Watergate on kisojen suurin skandaali. Meillähän on kokemusta jo niistä pahemmistakin skandaaleista.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Uusi hyvinvointiyhtymä perustettiin vuoden alussa, mistä lähtien se on vastannut Asikkalan, Hartolan, Hollolan, Iitin, Kärkölän, Lahden, Myrskylän, Orimattilan, Padasjoen ja Pukkilan sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisestä ja tuotannosta. Lisäksi se tuottaa päivystyksen ja erikoissairaanhoidon palvelut Heinolan kaupungille ja Sysmän kunnalle. Uuden hyvinvointiyhtymän tarkoituksena on koota maakunnan sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestäminen yhdeksi kokonaisuudeksi ja turvata järjestelyllä kuntalaisten palvelut, hillitä kustannusten kasvua ja vahvistaa alueen edunvalvontaa. Samalla muodostetaan toimintatavat, joiden avulla tähdätään vuoteen 2019, kun uudet maakunnat aloittavat toimintansa.

Paperilla vaikuttaa hyvältä ja selkeältä, mutta käytännön kokemukset kertovat muuta, varsinkin jos otetaan käsittelyyn yhtymän todella surkuhupaisia piirteitä saanut toimitusjohtajapeli. Jos ei edes toimitusjohtajasta päästä yhteisymmärrykseen, niin miten oletetaan ruohonjuuritason toimivan edes auttavalla tasolla? Kovin suurta luottamusta ei varmasti herätä se, että ennen kuin toiminta on saatu edes kunnolla käyntiin, on hyvinvointiyhtymä esitellyt meille jo kolme eri toimitusjohtajaa. Yksi tosin ei ehtinyt edes pallilleen istahtaa.

Hyvinvointiyhtymän toimitusjohtajaksi nimettiin ensin Timo Louna, joka ”irtisanoutui” joulukuussa. Hän jäi kaikesta huolimatta yhtymään siirtyen yhtymän strategiajohtajaksi. Outoa, sillä jos mies ei ollut tarpeeksi pätevä, miksi hän silti jatkaa edelleen toisessa tärkeässä tehtävässä samassa yhtymässä? ”Tarvitaan uutta vauhtia ja ajattelua. Tarvitaan uutta dynaamisuutta, jotta uudistus ei jää vain johdon uudistukseksi”, linjasi silloin hyvinvointikuntayhtymän hallituksen puheenjohtaja Francis McCarron. Tammikuun lopussa tällainen linjauksen mukainen dynaaminen johtaja löytyi, Uudenmaan maakuntajohtaja Ossi Savolainen. Eipä aikaakaan, kun Savolainen kuitenkin kertoi hyvinvointiyhtymän edustajille vetäytyvänsä toimitusjohtajan valintaprosessista. Savolainen katsoi, että valintaprosessi hoidettiin huonosti. Ongelmaa aiheutti yllätyksenä tullut koeaika sekä poliittinen iltalypsy ehdokkaiden välillä.

Ei hätää, sillä vielä löytyi yksi ässä hihasta: Eetu Salunen. Salunen on toiminut aiemmin Espoon kaupungin terveysjohtajana ja McCarronin mukaan Salunen on yhtä pätevä hakija kuin Savolainenkin. Kuten McCarron Ylen TV-paikallisuutisissa totesi: ”Taisi käydä niin, että löysimmekin nyt toimitusjohtajan, jolla on selkärankaa.”Mielestäni täysin asiaton ja tahditon piikki Savolaisen suuntaan, kun on ilmiselvää, että suurimmat ongelmat tuntuvat olevan nimenomaan yhtymän hallituksen ja valtuuston välisessä poliittisessa hiekkalaatikkoleikissä. Tällainen poliittinen peli on omiaan lisäämään kansalaisten uskoa siihen, että mihinkään merkittävään tehtävään ei valita parasta ja kyvykkäintä ehdokasta, vaan nimenomaan poliittisesti sopivin.

Tietenkin tärkein asia näin lahtelaisena on se, että hyvinvointiyhtymä onnistuisi siinä mitä varten se on perustettukin. Ikävä kyllä, alku ei kovin suuria hurraa-huutoja aiheuta. Lähinnä toiminta vaikuttaa huonosti organisoidulta puuhastelulta. Jäänkin jännityksellä odottamaan kuinka kauan Salunen pallillaan istuu ja kuka suuttuu seuraavaksi.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi