Isot lehtitalot ovat satsanneet viime vuosina paljon rahaa älypuhelimilla ja tableteilla luettaviin versioihin lehdistään. Yli puolella suomalaisista on nykyään älypuhelin tai tablettitietokone, joten uutisten selaileminen on helppoa ja vaivatonta milloin ja missä tahansa. Ja kyllähän meillä selaillaankin. Ennustetaan, että muutamassa vuodessa netin mobiilikäyttö ohittaa internetin selailun kotikoneella.
Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että sanomalehdet perinteisessä, paperisessa muodossaan jäisivät turhiksi ja kuolisivat pois. On selvää, etteivät ihmiset jaksa lukea netin kautta pitkiä juttukokonaisuuksia, vaan netistä luetaankin enemmän pieniä uutisia ja juttuja. Tämä taas vaikuttaa siihen, että kynnys uutisen tekemiseen pienestäkin asiasta madaltuu selvästi.
Koska mediatalot laskevat nykyään suosiotaan klikkauksina, riittääkin usein vain raflaava otsikko malliin ”Huh mikä kaula-aukko!” tai yleisesti vain ”Katso järkyttävät kuvat!” Usein itse juttu on minimaalinen, mutta sillä ei ole niin suurta väliä, kunhan sivulle saadaan mahdollisimman paljon kävijöitä.
Tänä päivänä ei voi välttyä siltä ajatukselta, että kaikki tuntuu olevan jotenkin infernaalisen legendaarista, isoa, mahtavaa ja uskomatonta. Todellisuudessa se vuosisadan lumimyrsky usein osoittautuu kuitenkin ihan tavalliseksi talvipuhuriksi lumisateen kera.
Tässä piileekin sanomalehden paperisen olomuodon elinehto. Uskon, että tulevaisuudessakin lukijoita kiinnostaa muutkin asiat kuin järkyttävät kuvat ja liian suuret kaula-aukot. Itse ainakin nautin, kun saan ottaa aidon lehden käteeni ja perehtyä siinä oleviin hyvin tehtyihin artikkeleihin omassa rauhassani. En kaipaa raflaavia kohuotsikoita, vaan hyvin toimitettua tekstiä, jossa taustatiedot ovat kunnossa ja uskon etten ole yksin näiden ajatusteni kanssa.
Luulenpa, että huhut sanomalehden kuolemasta ovat vahvasti liioiteltuja.
Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi