Pääkirjoitus 20.3.2026

Normaalipainoiset loppuvat Suomesta

Suomalaisten fyysinen kunto on heikentynyt hiljalleen, lähes huomaamatta, vuosikymmenten ajan. Kehitys näkyy karusti tilastoissa: ylipaino ja lihavuus ovat yleistyneet kaikissa ikäryhmissä, ja normaalipainoisista on tulossa poikkeus pikemminkin kuin sääntö. Kyse ei ole yksittäisten ihmisten epäonnistumisesta, vaan laajasta yhteiskunnallisesta muutoksesta.

Arki on muuttunut. Työ on keventynyt fyysisesti, mutta samalla liikkuminen on vähentynyt. Istumme työpäivän, istumme työmatkat ja istumme vapaa-ajalla ruutujen ääressä. Samaan aikaan energiapitoista, pitkälle prosessoitua ruokaa on saatavilla enemmän kuin koskaan – nopeasti, halvalla ja vaivattomasti. Kun kulutus kasvaa ja kulutus (liikunnan muodossa) vähenee, lopputulos on väistämätön.

Myös elinympäristö ohjaa valintoja. Kaupunkirakenne, autoistuminen ja arjen kiire tekevät liikkumisesta usein valinnan pakon sijaan. Kaikilla ei ole samanlaisia mahdollisuuksia harrastaa liikuntaa tai tehdä terveellisiä ruokavalintoja, vaikka tahtoa olisi. Kuntoerot kasvavat, ja ne heijastuvat suoraan kansanterveyteen.

Tilanteen vakavuus on viimein alettu tunnistaa. Perinteinen painoindeksi ei kerro riittävästi ihmisen todellisesta terveydestä, ja siksi rinnalle on kehitetty uusia mittareita, jotka huomioivat paremmin kehon koostumuksen ja toimintakyvyn. Tämä on askel oikeaan suuntaan: pelkkä paino ei ratkaise, vaan se, miten keho toimii.

Mutta mittaaminen ei yksin riitä. Tarvitaan rakenteellisia muutoksia. Liikunnasta on tehtävä arjen oletus – turvalliset kävely- ja pyöräilyreitit, koulupäivien liikunnallistaminen ja työpaikkojen aktiivisuutta tukevat käytännöt ovat keskeisiä. Samalla ravitsemusympäristöä on ohjattava: terveellisen ruoan tulee olla helpoin ja houkuttelevin valinta.

Yhtä tärkeää on asennemuutoksen tukeminen. Kunto ei ole ulkonäkökysymys, vaan toimintakyvyn ja hyvinvoinnin perusta. Kun liikkumisesta tehdään osa jokapäiväistä elämää, ei erillinen suoritus, muutos on mahdollinen.

Normaalipainoisten “katoaminen” ei ole väistämätön kohtalo. Se on seurausta valinnoista – ja siksi myös korjattavissa. Kysymys kuuluu, olemmeko valmiita tekemään ne päätökset, jotka palauttavat suomalaiset takaisin liikkeeseen?

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

JÄTÄ KOMMENTTI

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Pääkirjoitukset

KOLUMNISTIT

Papin Palsta

Rainen Sananen

Ville Skinnari

ARTIKKELIT

Omalähiö lomailee 6.7. – 2.8.
Jyrki Linnankivi löysi uuden suunnan teologiasta – ”Rock vei maailmalle, opinnot opettivat ymmärtämään maailmaa”
Maailmaa vuosikymmeniä kiertänyt Petri Saraste arvostaa nyt Lahden kesää ja arjen pieniä iloja
Lähteen koulu luopuu avotiloista – ”Tilat alkoivat ohjata pedagogiikkaa”
Ukkoskuuro siirsi perinteisen lauluillan kirkon suojiin
Nikkilä sai pitkään toivotun bussivuoron – ”Vihdoinkin meidän äänemme on kuultu”
Uudet lähijunat saapuvat Lahteen loppukesällä – esteettömyys ja matkustusmukavuus paranevat
Lasten valitsema Mini-Lahti uudistaa Launeen liikennekaupungin
Taina Heininen-Reimi haluaa kehittää Renkomäkeä yhdessä asukkaiden kanssa
Vaahterakatu 4 täytti 50 vuotta – “Täältä ei lähdetä pois kuin Levolle”
Kirsikkapuistosta tuli lahtelaisten kevään juhlapaikka
Omalähiö muutti uusiin tiloihin – Lähes 50 vuotta vanhat juuret kulkivat mukana
Lahden musiikkiopistoon alkaa uusi musiikkiteatterikoulutus lapsille ja nuorille
Tyhjä kalenteri ei toteutunut – Matti Röngän eläkepäivät täyttyivät tekemisestä
Katusovittelu auttaa nuoria Lahdessa – Riitoihin puututaan nopeasti
Uusi palloiluhalli nousemassa Nikkilään – “lapsille ja nuorille lisää liikkumisen paikkoja”
Patomäen kentät valmiina käyttöön – uusi aitaus viimeistelee kokonaisuuden
Darts, jamit ja stand up – Ravintola Cheri houkuttelee lahtelaisia monipuolisella viihdetarjonnalla
Korpiklaanin Jonne Järvelä: Omaa tietä maailman lavoille
Raamattu avautuu lukijalleen – Jukka Norvanto kannustaa tarttumaan kirjaan rohkeasti
ARKISTO