Muistatko sinä omalta kouluajoiltasi sen luokkasi häirikön, joka koko ajan oli vääntämässä jotain nenästä tai nauramassa ja ilkkumassa toisten vaatteita tai ulkonäköä? Ja kuinka me muut vain hymyilimme vieressä ja toivoimme, ettei tämä häirikkö kohdistaisi ivaansa juuri minuun? Silloin tuntui helpottavalta olla vain katsoja, ei kiusattu. Ei tullut mieleenkään, että lähtisin puolustamaan sitä kiusattua, vaikka sisimmässäni tiesin kyllä, että pitäisi mennä väliin. Odotin, että opettaja tai joku muu aikuinen tulisi väliin ja antaisi kyytiä sille häirikölle. Ja kyllähän vielä 70-luvulla opettajat sitä kyytiä häiriköille joskus antoivatkin tarvittaessa. Ei se kiusaamista kai koskaan kokonaan lopettanut, mutta antoi hetkeksi tunteen, että opettaja on sentään turvana, jos kiusaamista tapahtuu. Kun tänään, noin 50 vuotta myöhemmin, luen mediasta otsikoita koulukiusaamisesta, ymmärrän, että mikään ei ole koulumaailmassa muuttunut. Kiusaaminen kouluissa jatkuu ja edelleen se hiljainen enemmistö katsoo vierestä kiusaamista puuttumatta siihen.

Presidentti Niinistöä myöten on tällä viikolla otettu kantaa Vantaalla tapahtuneeseen vakavaan väkivallantekoon, jossa kuudesluokkaista poikaa lyötiin ja potkittiin koulun pihalla siten, että tämä menetti tajuntansa. Teosta epäiltyinä on neljä alle 15-vuotiasta lasta. Koulumaailma voi olla todella julma paikka lapselle tai nuorelle, varsinkin jos jollain tavalla eroat muusta porukasta. Monesti kiusaamiseen riittää joku aivan pikkuseikka, joka kiinnittää kiusaajien huomion. Silmälasit, ylipaino, ihonväri, vaatteet jne. Mannerheimin Lastensuojeluliitto kertoo, että tutkimusten mukaan Suomen peruskouluissa kiusataan toistuvasti jopa yhtä lasta kymmenestä. Se on järkyttävä määrä kiusaamista päivittäin.

Perimmiltään kiusaamisessa on kyse vallankäytöstä ja nokkimisjärjestyksen ratkomisesta väkivallan keinoin, mutta myös henkinen ja sanallinen väkivalta aiheuttaa kenties elinikäisiä traumoja kiusatulle. Jokainen kiusaaja pitäisi saada tajuamaan, että saattaa tuhota toisen ihmisen elämän loppuiäksi. Oudointa tässä kaikessa on mielestäni se, etteivät nämä kiusaajat yleensä itse edes ymmärrä olevansa kiusaajia. Heidän mielestään kiusattu liioittelee tapahtumia eikä vaan yksinkertaisesti ymmärrä leikkiä. ”Enhän mä tosissani, se oli vaan sellasta leikkiä” selittää moni kiusaaja.

Tässä tapauksessa syyttävä sormi osoittaa koteihin. On vanhempien tehtävä kasvattaa lapsensa niin, että hän ymmärtää kiusaamisen olevan väärin. Se ei ole koulun, sosiaaliviranomaisen eikä poliisin tehtävä. Kasvatuksen vastuuhenkilöt löytyvät vain ja ainoastaan kotoa. Presidentti Niinistö tiivisti asian hyvin: ”Kodeissa pitäisi osata nuorelta kysyä, miksi tahtoo pahaa toiselle.”
Tämä tietysti vaatii sen, että koulusta otetaan aina matalalla kynnyksellä yhteyttä kotiin, kun kiusaamista esiintyy. Monesti kiusaamisesta ei uskalleta kotona kertoa ja ongelmat vain suurenevat päivä päivältä, kunnes tilanne räjähtää käsiin, kuten kävi Vantaan tapauksessa.

Valitettavasti kiusaaminen ei suinkaan lopu kouluvuosiin, vaan kiusaamista tapahtuu monessa muussakin ympäristössä mm. työpaikoilla ja tänä päivänä yhä enemmän somessa, joka onkin oikein otollinen ympäristö kiusaamiseen. Mikä meitä ihmisiä oikein vaivaa?

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Koronan toista aaltoa povattiin saapuvaksi Suomeen syksyllä ja kuinkas ollakaan, näinhän siinä myös kävi kuten arveltiin. Lahti selvisi ensimmäisestä rytäkästä keväällä aika lailla kuivin jaloin, mutta nyt näyttää tilanne ainakin tartuntojen määriä vertaillessa jopa pahemmalta kuin keväällä. Ehdimme Lahdessa kenties jo hieman henkäistä helpotuksesta, kun kesällä tartuntojen määrä oli minimaalinen, mutta rajoitusten osittainen poistaminen ja koulujen sekä päiväkotien alkaminen yhdistettynä höllentyneeseen korona-ohjeiden noudattamiseen nosti taudin uudestaan esiin. Osasyynä tartuntojen määrän lisääntymiseen on varmasti myös sillä, että testeissä käy nyt moninkertainen määrä ihmisiä verrattuna viime kevääseen.

On selvä, että enää emme voi sulkea yhteiskuntaa viime kevään tapaan. Sitä yhteiskuntamme ei enää taloudellisesti kestäisi ja monella alalla nähtäisiin varmuudella lukuisa määrä konkursseja ja irtisanomisia. Näin voi käydä joka tapauksessa, jos koronaan ei pian saada toimivaa rokotetta. Tasan ei käy onnen lahjat. Siinä missä päivittäistavarakauppa tekee historiansa kovinta tulosta, matkailu- ja tapahtuma-ala vetelevät viimeisiään ja niille olisikin elintärkeää se, että ihmiset uskaltaisivat matkustaa kotimaassa ja käydä erilaisissa tapahtumissa.

Mediassa on pohdittu sitä, onko tämä syksyinen korona-aalto taudinkuvaltaan lievempi kuin se keväinen, joka oli selkeästi ärhäkämpi ja tappavampi versio. Tätä tukee myös se tosiseikka, että niin kuolleiden, kuin tehohoitoa tarvitsevien määrätkin, ovat nyt paljon pienemmät kuin keväällä. Tätä ilmiötä ovat asiantuntijat selittäneet sillä, että nyt tautia levittävät nuoremmat ja parempi kuntoiset henkilöt, joilla tauti ilmenee usein melko lievänä. Toisaalta tauti myös tunnetaan nyt paremmin ja se ei ehkä ole niin paha mörkö terveydenhuollolle, kuin vielä keväällä ajateltiin. Asiantuntijoiden mukaan ei kuitenkaan ole oletettavaa, että tauti olisi millään tapaa lieventynyt ja riskiryhmiä on edelleen syytä suojella.

Näyttää siltä, että terveysviranomaisten hybridistrategia, jossa testataan paljon ja jäljitetään tartuntaketjuja ja asetetaan paikallisia karanteeneja toimii ja yhteiskuntamme voidaan pitää suurelta osin avoinna. Kuitenkin on syytä muistuttaa, että meillä kansalaisillakin on vastuu omasta toiminnastamme. Tämä tarkoittaa sitä, että käsihygieniasta on edelleen pidettävä huoli ja kasvomaskeja tulisi käyttää aina, kun käytetään julkisia kulkuneuvoja tai ollaan yleisötilaisuuksissa. Vähänkään oireisena ei tietenkään lähdetä kotoa minnekään ja jos oireita ilmenee, on syytä suunnata koronatestiin.

Seuraavaksi me penkkiurheiluhullut jännäämme sitä, miten käy jääkiekkoliigan koronan puristuksessa. Tällä hetkellä tilanne vaikuttaa aika huonolta, sillä koronatapauksia on ollut jo useammassa joukkueessa. Miten liiga saadaan pelattua, jos koko ajan joku joukkueista on karanteenissa? Kuinka toteutetaan jäähalleissa turvallinen ottelutapahtuma katsojille? Tyhjille katsomoille ei voida pelata, sillä se tarkoittaisi joidenkin arvioiden mukaan ainakin kymmenen liigaseuran loppua. Täytyy kuitenkin lopuksi muistaa, että terveys on aina se ykkösprioriteetti, sillä jos sinulla ei ole terveyttä, ei sinulla ole oikein mitään muutakaan.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Minkälainen kuva sinulla on tapahtumateollisuudesta? Onko se sinusta ns. oikeaa työtä vai fuskaamista ja hauskanpitoa, jonka hyvinvointiyhteiskunta meille mahdollistaa? Usein ajatellaan, että tapahtumateollisuus pitää sisällään vain livekeikat ja lähinnä ne nimiartistit ja bändit. Tapahtuma-alahan on oikeasti valtavan laaja käsite ja pitää sisällään niin seminaarit, livekeikat, teatterit kuin urheilutapahtumatkin, joiden järjestämiseen vaaditaan hurja määrä työtä alan todellisilta ammattilaisilta monilta eri aloilta. Tapahtumat eivät siis itsestään popsahda jostain esiin, kuten sienet syksyisessä metsässä, vaan ne pitää ihan oikeasti rakentaa.

Itse alalla jo yli 30 vuotta työskennelleenä tiedän sen varmuudella olevan ihan ”oikeaa työtä”, mutta valitettavasti näitä hauskanpito-kommentteja saa toistuvasti lukea netin mielipidepalstoilta ja somesta. Se kertoo karua kieltään siitä, etteivät kaikki osaa arvostaa tapahtuma-alan osaajia ja ammattilaisia. Tai ehkä kyse on enemmänkin siitä, etteivät he ymmärrä tai yksinkertaisesti tiedä sitä kuinka paljon työtä ja kuinka monen ihmisen laaja-alainen työpanos tarvitaan, jotta tavallinen Matti Meikäläinen pääsee nauttimaan messuista, urheilutapahtumasta tai musafestareista.

Tällä hetkellä koronapandemia vie tapahtuma-alaa kuin sitä kuuluisaa litran mittaa. Tapahtumateollisuuden mukaan toimialan kokonaisarvosta uhkaa kadota tänä vuonna koronasta aiheutuneiden rajoitusten vuoksi jopa 1,5 miljardia euroa. Tapahtumateollisuudessa toimii noin 3 200 yritystä ja sen kokonaisarvo on 2,35 miljardia euroa. Alalla työskentelee yhdistyksen mukaan 20 000 kokoaikaista ja 175 000 tilapäistä työntekijää. Tänä vuonna jäi Suomen musiikkitapahtumien verkoston LiveFIN ry:n mukaan järjestämättä 265 festivaalia!

Valtiovalta on kyllä huolissaan, ihan aiheesta tosin, Kaipolan paperitehtaasta, josta katoaa 450 työpaikkaa, mutta minkäänlaisia toimia ei toistaiseksi ole nähty tapahtuma-alan pelastamiseksi, jossa kuitenkin puhutaan kymmenistä tuhansista ammattilaisista. Toimialan erityisen kustannus- ja tulorakenteen vuoksi tähän saakka myönnetyt tuet eivät ole riittävästi kohdistuneet alan yrityksille. Alan yritysten liikevaihdot ovat maaliskuusta alkaen pudonneet 80-95%. Tapahtumateollisuus ry:n teettämän kyselyn mukaan 85% alan yrityksistä on hakenut taloudellisia tukia koronakriisin aikana. Kustannustukea on myönnetty vain 24 prosentille ja opetus- ja kulttuuriministeriön tukea vain neljälle prosentille tukia hakeneista alan yrityksistä.

Näin ei voi jatkua. Ala torpattiin ensimmäisenä maaliskuun puolivälissä ja se tulee olemaan varmasti myös se viimeinen, joka täysimääräisesti palaa 100 prosenttiseen toimintavalmiuteensa, kunhan koronasta päästään eroon tai se saadaan rokotteen avulla hallintaan. Tapahtuma-ala on ollut nyt seisahduksissa melko tarkalleen 6 kuukautta. Kuinka kauan sinä tulisit toimeen ilman työtäsi? Vai oletko vieläkin sitä mieltä, että nyt niiden pitkätukkien pitää ottaa itseään niskasta kiinni ja lähteä etsimään niitä oikeita töitä, eikä elää fuskaamisella ja hauskaa pitämällä?

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

UPM ilmoitti viime viikon lopulla lopettavansa Kaipolan paperitehtaan toiminnan ja irtisanovansa 450 tehtaan työntekijää. UPM:n johtaja Pesonen siirsi vastuuta Kaipolan tehtaan sulkemisesta valtiovallalle ja viittasi korkeisiin palkkakustannuksiin, korkeaan sähköveroon ja korkeaan dieselveroon. Tästä suivaantuneena pääministeri Marin kysyi, miksi tehdas piti lopettaa juuri nyt, kun olemme keskellä historiallista kriisiä ja kantaako UPM mielestään yhteiskuntavastuuta jakamalla miljoonaosinkoja johtajilleen samalla kyseenalaistaen työntekijöiden korkeat palkat.

Viime viikko onkin sitten kiivaasti kaivettu poteroita niin työnantaja- kuin työntekijäpuolellakin. Myös oppositio, varsinkin kokoomus, on nyt löytänyt itselleen hyvän keppihevosen, jolla nostaa profiiliaan. Vasemmistohallitus on liian työntekijämyöteinen, eikä ymmärrä yrittämisestä mitään huudellaan kokoomuksen riveistä. Sikäli ei mikään ihme, sillä kokoomuksen suurimmat tukijat löytyvät melko usein juuri näiden isojen yrityksien johtoportaista. Varmasti taustalla piilevät niin tulevat kuntavaalit, kuin se, että Sipilän porvarihallitus, joka harjoitti ns. työnantajaystävällistä politiikkaa, on vaihtunut punavihreään hallitukseen. Poliittinen asetelma on muuttunut Suomessa aika tavalla ja se tuntuu kismittävän yrittäjien piireissä ilmeisen paljon.

Mistä sitten on oikein kysymys? Yksinkertaisesti sanottuna paperiteollisuus vetelee viimeisiään, ainakin Suomessa. Digitalisaatio on vähentänyt paperin tarvetta maailmalla isosti ja nyt kustannuksia pitäisi vähentää, sillä ison paperitehtaan ylläpito Suomessa on kallista puuhaa. Kalliimpaa kuin muualla. Välimatkat ovat isot ja palkat korkeat verrattuna halpatyömaihin. Toimintaa on tuettu valtion toimesta jo vuosia, sillä ala on monesti nähty tärkeimpänä vientituotteenamme. Siihen vedoten paperityöntekijöiden palkkoja on korotettu vuodesta toiseen. Työmarkkinakierros on aina alkanut sillä, että paperimiesten palkat pitää saada kuntoon. Ja kuntoonhan ne on saatu. Samalla on sahattu omaa oksaa. Nyt UPM:n Pesonen sitten kertoo, että palkat ovat aivan liian isoja. Sikäli ironista, että Pesonen itse veti osinkoja liiveihinsä viime vuonna 7 miljoonan euron verran. Jokainen varmasti tajuaa, etteivät työntekijät halua pudottaa palkkojaan, eihän Pesonenkaan luopuisi edes osasta osinkojaan?

Yksinkertaisesti Suomella ei ole keinoja taistella vastaan, jos nämä suuryritykset haluavat siirtyä ulkomaille jatkamaan toimintaansa. Niille on tarjolla siellä pienempi verotus, paljon halvempi työvoima ja pienemmät kuljetuskustannukset, sanalla sanoen suuremmat voitot. Eihän UPM tappiota ole Suomessakaan tehnyt, mutta ulkomailla sitä odottavat isompi voitto ja isommat osingot. Tämä taas tarkoittaa sitä, että suuryritysten valuminen Suomesta tulee jatkumaan, riippumatta siitä, mistä poliittisesta suunnasta hallitus on, sillä tätä muuttoliikennettä on jatkunut jo vuosikaudet ja sitä on kovin vaikea pysäyttää jatkossakaan.

Siksi onkin varsin typerää, että hallitus ja yritykset nyt kiistelevät näkyvästi, kun niiden pitäisi tehdä vahvaa yhteistyötä ja aktiivisesti etsiä yhdessä keinoja pitää nämä suuryritykset ja työpaikat maassamme. Koska on kovin epätodennäköistä, että kaikki suuryritykset voidaan Suomessa pitää, tulisi hallituksen panostaa nyt pieniin ja keskisuuriin yrityksiin ja helpottaa niiden toimintaa sekä henkilöstön palkkaamista. Joku voi pitää tuota pienenä näpertelynä, mutta luvut puhuvat puolestaan. Suomen yrityksistä 93% on alle 10 hengen yrityksiä ja koko 2000-luvulla uudet työpaikat Suomessa ovat syntyneet pieniin ja keskisuuriin yrityksiin. Vuosina 2001-2018 pk-yritykset loivat työpaikkoja yli 150 399 hengelle. Pk-yrityksillä on varaa ja halua kasvaa, jos niiden toimintamahdollisuuksia vain ymmärretään parantaa.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi