Pitelet kädessäsi vuoden 2020 viimeistä Omalähiötä. Seuraavan kerran Omalähiö tippuu luukustasi tammikuun 8. päivä ja silloin eletäänkin jo vuotta 2021. Perinteisesti olen aina vuoden viimeisessä numerossa niputtanut vuoden tapahtumat yhteen, jotta saisin hieman perspektiiviä siitä mitä kaikkea kulunut vuosi onkaan sisällään pitänyt. Vuoden 2020 piti olla merkittävä vuosi, alkoihan uusi vuosikymmen ja kaikkien katseet olivat kirkkaana tulevaisuudessa. Tästä tulee hyvä vuosikymmen arveltiin laajalti, niin Suomessa kuin maailmallakin. Vuodesta 2020 tuli kyllä lopulta erittäin merkittävä, mutta ei ihan sillä tavalla, kuin me ehkä ajattelimme. Koko vuosi voidaan oikeastaan ilmaista yhdellä sanalla ja se sana on tietenkin korona. Jo ihan alkuvuodesta alkoi kuulua Kiinasta huolestuttavia viestejä uudesta tuntemattomasta viruksesta, joka levisi kovalla vauhdilla. Aluksi ajattelin, että se on vain taas yksi uusi outo virus ja edellisten Sars- ja Mers-virusten tapaan se jää Kauko-Idän vitsaukseksi ja häviää yhtä nopeasti kuin tulikin. Tuskin kukaan täällä Suomessa vielä oikeasti ajatteli, että kyseessä olisi parin kuukauden päästä maailmanlaajuinen pandemia.

Sitten asiat etenivät nopeasti. Helmi- ja maaliskuussa korona rantautui hurjalla teholla varsinkin Italiaan ja Espanjaan, joissa kuolleiden määrä oli hurja. Eipä aikaakaan, kun maaliskuun puolivälissä Suomeenkin oli pakko julistaa poikkeustila. Ensimmäistä kertaa sitten toisen maailmansodan. Me suomalaiset opimme pesemään käsiämme, käyttämään käsidesiä ja jos mahdollista, niin vielä kasvattamaan turvavälejä. Nehän meillä olivat kunnossa jo aikaisemmin ihan geeniperintönä. Sanna Marin nousi kansakunnan kaapin päälle vakuuttavana ja vakavailmeisenä pääministerinä. ”Nyt ei ole aika lähteä mökeille” on varmasti se lause, josta Marin tullaan muistamaan lopun ikänsä. Vaikka kaikilla maailman valtioilla pitäisi olla olemassa hyvät suunnitelmat pandemioiden varalta, vaikutti siltä, että kaikki maat yllätettiin ns. housut kintuissa. Esimerkiksi Suomessa sekoiltiin kasvomaskien kanssa, Ruotsissa strategia oli totaalisen väärä ja se kostautui uhrien määrässä.

Loppujen lopuksi Suomi onnistui keväällä koronan torjumisessa hyvin verrattuna moniin muihin maailman maihin. Oliko syy onnistumiseen hallituksen rajoitustoimissa vai siinä, että maamme on verrattain harvaan asuttu? Varmasti molemmat edesauttoivat asiassa. Kateeksi ei ole käynyt päättäjiämme, joiden on tasapainoteltava talouden ja terveyden välimaastossa. Miten arvottaa ihmishenki? Entäpä työpaikat? Kenelle annetaan rahallista tukea? Siitä olemme varmasti kansakuntana yhtä mieltä, että terveydenhoitohenkilöstömme ansaitsisi mitalin, mutta kun mitaleilla ei voi ostaa leipää, olisi parempi tarkistaa heidän palkkojaan ylöspäin. He, jos jotkut, ovat tässä pandemiassa olleet kovilla.

Keväällä jaksoimme kolmisen kuukautta tiukkoja rajoituksia, mutta sitten kun tartuntojen määrä kesällä väheni selvästi, alkoivat rajoitusten purku ja ihmiset huokaisivat helpotuksesta hetkeksi. Sitä iloa kesti pari kuukautta, mutta koronan toinen aalto odotteli jo nurkan takana. Joulukuussa palasimme takaisin tiukkoihin rajoituksiin ja monissa maissa tilanne on jopa pahempi kuin keväällä. Uskoa tulevaisuuteen luo onneksi rokote, joka on tulossa jo tammikuuksi. Kestää tosin aikansa kunnes väestöä on rokotettu tarpeeksi laumasuojan saamiseksi. Siihen asti kärvistellään eli vuoden 2021 alkukin kulkee koronan ehdoilla. Koetetaan vielä kestää tovi tätä kurjuutta. Ja todellakin otetaan se rokote. Ihan aikuisten oikeasti siinä ei ole Bill Gatesin piilottamaa mikrosirua tai kyseessä ei ole valtaeliitin salajuoni, jolla kansaa kyykytetään. Jätetään nuo sadut omaan arvoonsa ja käydään hakemassa se rokotepiikki. Se on ainoa tie ulos tästä pandemiasta.

Tapahtuiko jotain muutakin vuonna 2020? No, varmasti tapahtui, mutta suurin osa jäi täysin koronan varjoon. Loppuvuoden merkittävin ja iloisin uutinen oli se, että Joe Biden kampesi Donald Trumpin pois USA:n presidentin pallilta, tosin Trump ei tätä ole uskonut vieläkään ja maan kahtiajako USA:ssa vain kasvaa. Trumpin valheet vaalivilpistä uppoavat Trump-fanaatikoille kuin kuuma veitsi voihin ja tästä vallan merkillinen Qanon-liike uskomattomine valeuutisineen hakee kasvua ja uskoa toiminnalleen.

Jos mietitään vuotta 2020 Lahden kannalta, niin oikeastaan ainoa merkittävä asia kaupungissamme koronan lisäksi on liki 60 vuotta suunnitteilla olleen eteläisen kehätien valmistuminen. Ei tarvitse olla mikään suuri ennustajaukko, jos ennustan, että vuosi 2021 tulee olemaan kovin erilainen kuin vuosi 2020. Kunhan koronasta päästään eroon jossain vaiheessa, nostavat vanhat erimielisyydet ja erilaiset kahtiajaot varmasti taas päätänsä. Ja luultavasti entistä vahvempina. Pidetään ensi vuonna pää kylmänä ja sydän lämpimänä eikä anneta mopon keulia.

Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta 2021!

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Paljon on vettä virrannut Paskurinojassa siitä, kun joku ensimmäistä kertaa 60-luvulla piirsi tussillaan karttaan ohitielinjauksen Launeen kohdalle. Lahti oli silloin hyvin erinäköinen kaupunki kuin nyt, liki 60 vuotta myöhemmin. Silloin piirretty Launeen linjaus sijoittui asutuksesta vapaalle alueelle, sillä sellaisia asuinalueita kuin Patomäki tai Liipola ei vielä ollut olemassakaan. Vielä 60-luvulla on varmasti Lahden karttaa katsoessa ajateltu, että eihän tuossa kohdassa ole mitään, piirretään se tie siihen.

Kun kaupunki ajan myötä kasvoi etelään päin, syntyi tarve siirtää VT12 vielä Launettakin kauemmas keskustasta, sillä Lahden keskustan läpi ajavat isot rekat aiheuttivat niin vaaratilanteita, meteliä kuin saasteitakin. Launeen linjaus tuntui menevän jo liiankin läheltä asutusta, joten aktiiviset etelälahtelaiset innovoivat toisen linjauksen, joka kulkisi Renkomäen kautta. Keksittiin ohitielle uusi, hieman etelämpänä kulkeva vaihtoehtoinen linjaus eli ns. Renkomäen linjaus. Tämä Renkomäen linjaus valittiinkin valtuustossa Lahden eteläisen ohitien uudeksi linjaukseksi 90-luvun lopussa. Eikä ihme, että valittiin, olihan tuo Renkomäen linjaus kustannuksiltaan puolet halvempi kuin Launeen linjaus eikä olisi vaikuttanut niin paljon asukkaiden elämään.

Mutta jossain asia oli jo päätetty. Launeen linjaus on ainoa oikea. Asian ilmaisi selkeästi jo 80-luvulla lahtelainen liikenneministeri Matti Luttinen, jonka kerrotaan sanoneen, että tie kulkee Launeella tai sitten ei missään. Tie saikin kansan nimissä lempinimen ”Luttisen ränni”. Isä Matin ansiokasta Launeen linjauksen lobbausta jatkoi poika Tapio valtuustossa ollessaan. Siitä mikä Luttiset ajoi niin voimakkaasti tukemaan nimenomaan Launeen linjausta, ei ole tarkkaa tietoa. Pahat kielet puhuvat kauppayhtymien ja rakennusfirmojen vaalirahoituksista tietyille tahoille ja ns. saunasopimuksista. Näitä väitteitä on vaikea todentaa, sillä kukapa moista suhmurointia julkisesti myöntäisi? Niinpä nämä kysymykset ja arvailut jäänevät ikuisiksi arvoituksiksi ilman lopullista vastausta ja huhut jatkavat elämäänsä toreilla ja turuilla.

Oliko lopullinen päätös tehty Launeen linjauksen puolesta Lahdessa vai jossain valtion laitoksessa, sitä ei kukaan tiedä, eikä kukaan myöskään ole ottanut asiasta vastuuta tai kunniaa. Se kuitenkin tiedetään, että Launeen vaihtoehto on tullut valittua Renkomäen vaihtoehdon sijasta ympäristöministeriön kahdessa päätöksessä (8.2.1999 ja 11.3.2008), vaikka osa Lahden päättäjistä on nimenomaan vastustanut Launeen linjausta.

Launeen linjauksen kannattajat pitivät huolen, ettei Renkomäen linjauksesta saatu aikaiseksi edes havainnekuvia tai pienoismallia, ettei vertailua Launeen linjaukseen päästäisi tekemään. Useamman kyseenalaisenkin valtuustoäänestyksen jälkeen Launeen linjaus naulattiin Lahden ainoaksi ohitievaihtoehdoksi ja sen jälkeen siitä ei ole enää äänestetty. Vihdoinkin haluttu päätös oli saatu aikaiseksi. Jossain välissä ohitiekin oli muuttunut kehätieksi.

Kaiken kaikkiaan paljon salamyhkäistä kähmintää ja paljon uusintaäänestyksiä valtuustossa on siis vaadittu, jotta lopullinen päätös aikaiseksi saatiin. Tällä viikolla sitten tuo ihmetie saatiiin auki ja vieläpä vuoden verran etuajassa. Meitä etelälahtelaisia on lahtelaisessa mediassa vuosikymmenet haukuttu änkyröiksi ja kehityksen jarruiksi, koska täällä on kehätietä vastustettu. Haluankin lopuksi tähdentää, että Etelä-Lahdessakin iloitaan siitä, etteivät rekat enää jatkossa huristele keskustan läpi. Tie on hieno ja helpottaa monella tavoin autoilijoiden elämää ja on varmasti tarpeellinen. Vain yksi asia mättää: sijainti on väärä. Tekemällä kehätie Renkomäen linjauksen mukaan olisi Lahti säästänyt rahaa noin 35 miljoonaa euroa, eikä tie kulkisi keskellä tiheintä Etelä-Lahden asutusta.

Omalta osaltani päätän Omalähiön sivuilla yli 40 vuotta velloneen kehätie-keskustelun tähän.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Silloin kun minä olin pikkupoika, puhuttiin usein, että on lottovoitto syntyä Suomeen. Jo ajat sitten irvileuat käänsivät tuon lauseen niin, että tarvitaan lottovoitto, jotta pystyisi elämään Suomessa. Molemmissa mielipiteissä piilee varmasti pieni totuuden siemen. Suomessa moni asia on paremmin kuin sadoissa muissa maailman maissa. Jopa tänä vuonna koko maailmaa runnellut koronaepidemia on täällä meidän pienessä Suomessa osattu hoitaa selvästi keskivertoa paremmin. Onnellisuus-tutkimuksissa kärkipäässä komeilee liki aina piskuinen Suomi. Toisaalta, Suomessa maksetaan hurja määrä erilaisia veroja, joilla tämä hyvinvointiyhteiskunta pääsääntöisesti rahoitetaan ja eihän se ruokakaan kaikkein halvinta ole.

Suomen 103-vuotisjuhlien innoittamana päätin hieman tutkia minkälainen on se ”lottovoiton” saanut keskivertosuomalainen. Keskivertosuomalainen on iältään 42-vuotias nainen, jonka odotetaan elävän liki 84 vuotiaaksi. Tällä keskivertosuomalaisella on lapsia 1,85 ja hänen perheensä sisältää keskimäärin 2,77 henkilöä. Keskimääräinen suomalainen asuu kerrostalossa 80 m2:n omistusasunnossa, jossa on 3-4 huonetta. Henkeä kohden suomalaisella on 39,8 neliötä käytettävissään. Palkkaa tämä tavis-suomalainen saa keskimäärin vuodessa noin 40 000 euroa. Ammattina suomalaisella on todennäköisimmin myyjä. Yllättäen suurin osa suomalaisista ei käy töissä. Yksi työllinen elättää 1,31:tä työssä käymätöntä (työtöntä, lasta, eläkeläistä, opiskelijaa, kotityötä tekevää). Suomen tavallisin nimi on Timo Virtanen, vaikka yleisin sukunimi onkin Korhonen. Suomalaiset myös syövät ja juovat. Asukasta kohti laskettuna suomalaiset juovat vuodessa 73 litraa keskiolutta, kuluttavat 10 kg kahvia, syövät 58 kg tuoreita hedelmiä, 61 kg perunoita ja 72 kg lihaa. Paljon parjattua EU:ta keskivertosuomalainen tukee 147 eurolla vuodessa eli noin 12 eurolla per kuukausi. Ei ehkä sittenkään niin paljon kuin moni kuvittelee?

Loppujen lopuksi huomaamme, että keskiarvosuomalainen on itseasiassa hyvin teoreettinen hahmo ja oikeassa elämässä todella harvinainen. Ei ole olemassa mitään ”suurta yleisöä”, joka edustaisi suurinta osaa suomalaisia. Politiikassa sanonta ”kyllä kansa tietää” saa erilaisen merkityksen, kun ymmärtää, että itseasiassa 85-87% suomalaisista ei äänestä vaalivoittajapuoluetta eduskuntavaaleissa, vaikka se saisikin noin 20% annetuista äänistä. Tämän päivän Suomessa on todella vähän asioita, jotka yhdistäisivät yli puolta suomalaisista. Tähän ei pysty edes jääkiekkoilun MM-kulta tai Euroviisu-voitto.

Kaiken tämän syvällisen pohdinnan ja tutkiskelun jälkeen tulin siihen johtopäätökseen, että edelleen vuonna 2020 Suomi on hyvä maa asua. Ja hyvin todennäköisesti on sitä myös vuonna 2021. Ei nyt ehkä ihan se päävoitto lotossa, mutta kyllä meillä asiat ovat monelta kantilta katsottuna pääsääntöisesti todella hyvin. Onnea 103-vuotias Suomi ja hyvä me!

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi