Liipolassa pilotoidaan Lahden ensimmäistä omatoimikirjastoa. Omatoimiaikana kirjastossa ei ole henkilökuntaa vaan asiakas käyttää tiloja itsenäisesti: kirjastossa voi lukea lehtiä, käyttää tietokonetta sekä lainata ja palauttaa aineistoa automaateilla. Käytännössähän tämä omatoimikirjasto tarkoittaa sitä, että kaupunki säästää. Jos kokeilu osoittautuu menestykseksi, voidaan olettaa, että suurin osa lähikirjastoista tulee muuttumaan tulevaisuudessa omatoimiseksi.
Tästäpä sainkin oivan aasinsillan, sillä omatoimisuus on ehdottomasti päivän sana. Miksi palkata kalliita työntekijöitä, kun asiakkaat voi laittaa tekemään kaiken työn? Kätevää. Näin palvelualalta häviää pikku hiljaa väki ja työt, kun kaikenlaiset automaatit, nettisovellukset ja sähköiset lomakkeet korvaavat ihmiset. Tulevaisuudessa me teemme itse sen työn, jonka virkailija teki aikaisemmin, tosin meille ei siitä mitään makseta.
Kaikkihan alkoi viattoman oloisesti bensa-asemilta, jonne aikoinaan hommattiin automaatit. Ihmiset oppivat itse tankkaamaan ja sen jälkeen et ole enää palvelua bensa-asemilta saanut.
Milloin sinun on viimeksi pitänyt käydä pankissa tai vakuutusyhtiössä? Eipä muistu mieleen. Nyt maksut maksetaan kätevästi vaikka älypuhelimella ja laina-anomukset sekä tapaturmailmoitukset voi tehdä netissä. Kauppaankaan ei tarvitse vaivautua lähtemään, kun ruoat ja vaatteet voi tilata kätevästi kotiovelle. Esimerkkejä on useita monilta eri aloilta ja vaade omatoimisuuteen lisääntyy päivä päivältä.
No, lääkärissä ainakin pitää vielä käydä, vai pitääkö? Ei välttämättä, sillä kohta saamme varmasti älypuhelimiin sovelluksen eli appsin, jolla lähetät kuvan vaivastasi ja kuvailet sitä sanoin ja ei aikaakaan, kun lääkäri lähettää sinulle diagnoosin ja reseptin. Tai mikä olisi vielä parempaa, puhelinsovelluksen avulla voisi itse tehdä itselleen diagnoosin…
Samalla kun suurin osa asioidemme hoidosta on siirtynyt nettiin, olemme siirtäneet sinne myös sosiaalisen elämämme. Se, että jotkut ihmiset laittavat koko elämänsä julkisesti esille, on hieman hämmentävää. Onko ihan tarpeellista jakaa julkisesti kaikki mahdolliset asiat? Välillä tuntuu, etteivät jotkut ymmärrä, kuinka laajasti omat päivitykset voivat levitä netissä.
Sinulla voi olla facebookissa vaikka tuhat ystävää, mutta kuinka monta heistä tunnet oikeasti? Kenen face-kaverin kanssa voisit istua kahvikupposen ääreen juttelemaan sinulle tärkeistä asioista?
No, ehkäpä minä olen vain tälläinen vanha jarru, joka turhaan haikailee niiden ”vanhojen hyvien aikojen” perään, jolloin ihminen kohtasi toisen ihmisen, ei konetta. Totuus on kuitenkin se, etteivät ne vanhat hyvät ajat oikesti koskaan palaa vaikka kuinka toivoisi. Kehitys menee kovaa vauhtia toiseen suuntaan ja siinä kehityksessä on parempi pysyä kyydissä tai huomaa yhtäkkiä, ettei tiedä mistään mitään.
Joku on joskus hienosti sanonut, että kehitys kehittyy. Kyllä, näin juuri, mutta joskus voisi miettiä meneekö se aina oikeaan suuntaan.
Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi