Tällä viikolla kuultiin kummia Saksalan suunnalta. Kioskin viereiseltä nurmikentältä oli viety jalkapallomaalit pois. Maalit, jotka ovat olleet joka kesä kovassa käytössä ja tuottaneet iloa sadoille futisharrastelijoille. Siellä ovat pelanneet ne, jotka eivät pelaa seuroissa, vaan tekevät sitä lähinnä omaksi huvikseen. Lapset, nuoret, perheet jne. Saksalassa oltiin asiasta ymmärrettävästi ymmällään. Syykin selvisi. Ne ovat kuulemma vaaralliset, jopa hengenvaaralliset. Siis jalkapallomaalit? Nytkö jo maalitkin uhkaavat turvallisuuttamme?
Näin ainakin väittää Lahden kaupunki tai pikemminkin Tukes (Turvallisuus- ja kemikaalivirasto), joka ei halua ottaa riskiä siitä, että maali kaatuisi jonkun päälle. Näin on kuulemma käynyt viisi vuotta sitten Lohjalla. Tukes lähetti viime marraskuussa kuntiin muistutuksen, että jalkapallo- ja jääkiekkomaalien sekä koripallotelineiden kuntoon ja säilytykseen tulee kiinnittää huomiota ja Lahdessa vedettiin tästä viisastuneena maalit pois kymmeneltä puistoalueelta. Ihan kiva, että kaupunki on huolissaan meistä kaupunkilaisista edes jossain asiassa, mutta onkohan tässä nyt menty ihan pikkaisen ylireagoinnin puolelle? Ymmärrän kyllä, että valitettava onnettomuus on jalkapallomaalien kanssa aikanaan tapahtunut, mutta niin on tapahtunut monen muunkin välineen kanssa, eikä niitä ole suinkaan kielletty ja kärrätty kiireesti varastoon pölyttymään.
Jos linja on tämä, niin meidät kyllä holhotaan kohta pilalle koko ihmiskunta. Seuraavaksi kielletään varmastikin puut, koska joku voi niihin kiivetä ja pudota? Ja kun asiaa ei voida riittävästi valvoa, on syytä kaataa kaikki kiipeilyyn houkuttelevat puut. Tai kielletäänkö pallot? Nehän ne vasta vaarallisia ovatkin, sillä niihin kompastuu todella helposti ja venäyttää nivelsiteensä. Kävely on myös vaarallista, joten odotan Tukesilta ohjeistusta kävelykypärien pakkokäytöstä. Hyppynaruista saa helposti kaulakiikun ja lasten kiipeilytelineisiin ei ole enää jatkossa mitään asiaa edes aikuisilla. Ja loppujen lopuksi; ”Moni on kotiinsa kuollut”, kuten vanha sanonta kuuluu.
Millähän ilveellä tässä on pysytty hengissä tähän asti, kun lapsena tuli kiipeiltyä milloin missäkin, jopa niiden pelättyjen jalkapallomaalien päällä. Taidan ollakin melkoinen onnenpekka, että tässä vielä teille kirjoittelen. Toisaalta eihän minun nuoruudessani autoissa ollut edes turvavyöpakkoa, joten kyllä meidän sukupolvemme on ollut todella hunningolla ja altistunut kaikille mahdollisille vaaroille. Tuntuu vähän siltä, että tänä päivänä ihan tavallisistakin asioistakin halutaan tehdä jotain kauhean pelottavaa ja turvatonta joten turvallisuussäännöksiä jaellaan vähän joka asiaan. Samaan aikaan kaikenlaisten extreme-lajien suosio jatkaa kasvuaan. Näinköhän se on vain ihmisen perusluonne sellainen, että se janoaa uusia kokemuksia?
No, kun tälle linjalle on nyt sitten lähdetty, niin vähin mitä kaupunki voi tehdä, on hommata kentille mahdollisimman pian ne turvalliset jalkapallomaalit. Sellaiset jotka eivät voi kaatua minkäänlaisissa olosuhteissa. Tästä jutusta saisi muuten vedettyä aika loistavan aasinsillan Suomen jalkapallomaajoukkueen viimeaikaisiin esityksiin. Eipä ole ihme, ettei maajoukkue saa maaleja aikaiseksi, kun meillähän on jalkapallomaalit kielletty…
Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi