Tämän viikon Omalähiö voi aiheuttaa lukijalleen outoja tunteita. Jutut ja juttujen tekijät ovat kyllä tuttuja, mutta jotain on silti muuttunut. Kyllä, jotain on todellakin muuttunut, sillä olemme uudistaneet lehtemme ilmettä muuttamalla kirjasinfonttia niin tekstissä kuin otsikoissakin. Otsikointia on tällä tavoin saatu kevennettyä ja helppolukuisuutta samalla lisätty. Vinjetit (= vakiopalstojen koristeena olevat kuviot tai logot) on yhtenäistetty niin, että niissä käytetään jatkossa lehtemme tuttuja värejä, oranssia ja sinistä. Tavoitteena on aiempaa kevyempi, yhtenäisempi ja iloisempi ilme, vaikka jutuissa itsessään painoarvoa riittämiin olisikin. Selvän eron näkee, kun avaa tämän viikon ja viime viikon lehden vierekkäin.
Omalähiössä ei näin mittavaa yleisilmeen uudistusta ole tehty sitten 90-luvun lopun, jolloin siirryimme mustavalkoisesta lehdestä neliväripainatukseen. Samalla myös lehden fyysinen koko muuttui hieman isommaksi, joten muutos oli silloin aika iso.
Joku voi tietysti kyseenalaistaa koko uudistuksen. Ja niinhän uudistuksien kanssa helposti tehdäänkin. On helppo rakastaa ja pitää kiinni vanhasta ja tutusta. Eikö vanha ilme enää kelpaa? Mitä siinä on vikaa? Samaa minäkin alussa mietin, kun ajatus uuden ilmeen tuomisesta lehtemme sivuille heräsi. Tuoko se lehdelle jotain uutta ja mitä hyötyjä uudesta ilmeestä on vanhaan verrattuna? Aikamme toimituksessa kysymyksiä ilmaan heitettyämme päädyimme uudistamaan ilmettämme osaavan ammattilaisen Veera Smidtin kanssa ( kts. haastattelu sivu 7).
Se, että lehti uudistaa ilmeensä on merkki siitä, että lehti haluaa kehittyä. Merkki siitä, ettei se halua jäädä lepäämään laakereilleen, vaan haluaa yhä kehittyä, niin sisällöltään kuin ulkoasultaankin. Uudistuksen tekeminen on kuitenkin tarkkaa puuhaa. Uudistuksen pitää olla jokaisen huomattavissa, mutta samalla pitää muistaa pitää kiinni omista juuristaan ja niistä asioista, jotka ovat olleet hyväksi todettuja. Muutos pelkän muutoksen vuoksi on kaiken kaikkiaan turha.
Eli sisällöltään Omalähiö on ja pysyy edelleenkin etelälahtelaisten vahvana äänenkannattajana. Se on selkärankamme ja tukemme myös tulevaisuudessa. Pieni kasvojenkohotus silloin tällöin ei kuitenkaan ole pahaksi.
Toivottavasti te lukijat otatte uuden ilmeemme yhtä innokkaasti vastaan kuin me täällä toimituksessa olemme sen ottaneet.
Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi