Olemme päässeet siihen pisteeseen vuotta 2015, että pitelet käsissäsi vuoden viimeistä Omalähiötä. Vuoden viimeiseen lehteen sopinee pieni katsaus siitä, mitä kaikkea vuoden 2015 pääkirjoitukset pitivät sisällään eli ne aiheet jotka liikuttivat ainakin allekirjoittanutta.

Vuosi laitettiin käyntiin suunnittelemalla lukijamatkaa Pietariin, joka sitten helmikuussa toteutuikin. Vähemmän yllättäen tammikuussa purnattiin aurauksesta tai pikemmminkin sen puutteesta. Lahti ja Nastola päättivät laittaa hynttyyt yhteen ja valtuuston räyhähenki Aaltonen paljasti lahtelaisten valtuutettujen pelkäävän lehmänlannan hajun nyt tunkeutuvan nastolalaisten mukana valtuustosaliin. Helmikuussa keskustan vaalikampanja meinasi kaatua kepuun eli keskustan väitettiin suunnittelevan keskioluen siirtoa Alkoon. Lahdessa etsittiin torin uuteen yritystilaan yrittäjää. Lahtelaista eksotiikkaa hakijoissa edusti auton varaosaliike. Isot pojat isolla kirkolla tappelivat Pisara-radasta.

Maaliskuussa suomalaisille tärkeisiin euroviisuihin valittiin vammaispoweria Pertti Kurikan Nimipäivien muodossa ja sekös monia ihastutti sekä monia myös kauhistutti. Lahden koulumaailmassa ei mitään uutta. Tällä kertaa homeessa Renkomäki, Salinkallio ja Kunnas. Kyllä meillä osataan. Ennen vaaleja katseltiin vaalipaneelikeskusteluja ja ihmeteltiin missä ovat lahtelaiset kansanedustajat. Vaalipuheissa luvattiin taas 10 hyvää ja 20 kaunista, mutta silti liki 1,5 miljoonaa äänioikeutettua jätti äänestämättä. Huhtikuussa valmistui toriparkki. Enää autot puuttuvat. Toukokuussa SSS-miehet pistivät hynttyyt yhteen eli Sipilä, Stubb ja Soini ne yhteen soppii, huomenna pannaan pussauskoppiin…Pertti Kurikka villitsi euroviisuissa ja Viljasen Ilkka jätti politiikan, koska ei villinnyt vaaleissa. Toukokuun loppuun saatiin vielä Salinkallion koululle kuolinisku.

Kesä alkoi synkästi niin sään kuin uutistenkin puolella, sillä oli kylmää ja sateista ja Lahti päätti laittaa kehätiehen 70 miljoonaa euroa. Saksalassa kaupunki kiikutti jalkapallomaalit varastoihin, koska ne huomattiin todella vaarallisiksi lapsille. Eipä ihme, ettei täällä jalkapalloilijoita kasva. Suomalaisten oikeustajua koeteltiin jälleen kerran Tapanilan raiskaustapauksessa. Heinäkuun alussa huomattiin, että Lahti ei olekaan enää maineensa veroinen; vasta 55. väkivaltatilastoissa! Onneksi sentään huumetilastoissa olemme nousseet kärkeen.

Elokuussa palasimme lomilta suoraan yhteiskuntasopimuksen sotkuihin. Ei syntynyt mitään loikkaa tästäkään ja kaikki syyttelivät taas toisiaan. Lahti Blogi- näyttely toi eteemme todellisen ja rujonkauniin Lahti-kaupungin. Lisäksi ihmeteltiin ruokahävikkiä ja omatoimipisteitä, joissa asiakas itse tekee kaiken työn. Syyskuussa viimeistään pakolaisongelma räjähti käsiin ja silmille. Vastaanottokeskuksia syntyi kuin sieniä sateella ja koko maa tuntui olevan paniikissa. Pian myös huomattiin, että kansan medianlukutaito on huono. Onneksi netistä pystyy valitsemaan omaan ajatusmaailmaan sopivat uutiset uutistoimistosta riippuen. Se siitä lähdekriittisyydestä siis.

Lokakuussa poliisi löysi todellisen suurrikollisen. Sehän oli tietenkin kaikkien gangstereiden isä ja äiti eli pizzanvääntäjät, jotka myyvät törkeän halpaa eli alle 6 euron pizzaa. Syyssateiden keskellä vietettiin Lahden 110-vuotisjuhlaa ja suunniteltiin radiomastoon kahvilaa turistipyydykseksi. Marraskuussa päätettiin vihdoin ja viimein, että Laune saa uuden koulurakennuksen. Pariisissa koettiin kauhea terroriteko, joka muutti Eurooppaa pysyvästi. Sen sijaan sosiaalisessa mediassa mietittiin, onko tekopyhää surra vain eurooppalaisia uhreja. Lahti jatkoi kehätien lobbausta kertomalla tarkasti montako uutta työpaikkaa syntyy ja kuinka monta uutta asukasta tie tullessaan tuo. Joulukuussa juhlittin itsenäisyyttä kovin ristiriitaisissa ja jakautuneissa merkeissä. Turvapaikanhakijat sekä hallituksen säästötoimet jakoivat kansaa edelleen syvästi eri leireihin. Siinäpä hurja vuosi 2015 pähkinänkuoressa.

Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta 2016 kaikille lukijoille!

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Pitkään erilaisia nettikeskusteluja seuranneena olen tehnyt muutamia mielenkiintoisia havaintoja. Usein keskustelun hektisessä tiimellyksessä vastapelurille tarjotaan erilaisia päähineitä päähänsä. Näin joulupukkia odotellessa ajattelin luppoajallani listata muutaman yleisimmän päähinetyypin, joita toistuvasti keskusteluissa tarjotaan mitä erinäisimpiin suuntiin. Katso löydätkö sinä listasta itsesi vai oletko kenties kehittelemässä jo ihan omaa hattuasi?

1. Kukkahattutäti – Tämä on se ehkä legendaarisin päähine, jota kovin herkästi netissä jaetaan. Niin miehille kuin naisillekin. Kukkahattutäti muistaa aina olla hyvin pahoillaan kaikkien puolesta. Hän ymmärtää kaikkia keskustelun osapuolia, on aina myötätuntoinen kaikkea kohtaan ja jos jossain on pienen pieni vähemmistö, kukkahattutäti kyllä ymmärtää senkin tarpeet ja loukkaantuu heidän puolestaan. Urheilun puolella kukkahattutäti muistaa aina tuomita kaiken katsamohuliganismin sekä etenkin kaukalotappelut. Kukkahattutädin sielunveljiä ovat mm. suvakit ja vihervassarit. Heille ei tosin ole keksitty vielä hattuja.
Motto: Ymmärrän kyllä erittäin hyvin heidän tarpeitaan

2. Huppupää – Tästä saamme kiittää kotikaupunkiamme Lahtea ja sitä kaveria, joka päätti pukeutua valkoiseen kaapuun ja huppuun järjestäessään vastaanottokomiteaa turvapaikanhakijoille Hennalan portille. Huppupäitä kutsutaan netissä leikkisästi myös rasisteiksi ja natseiksi. Huppupää on tietenkin sitä mieltä, että Suomi suomalaisille, onko niitä muitakin ihmisiä olemassa? Absoluuttinen totuus löytyy hänen mielestään MV -lehdestä. Vääränvärisiä ei kaivata, paitsi tietenkin paikallisen jalkapallojoukkueen vahvistuksina. Tosin silloinkin vain hyvät pelaajat kelpaavat.
Motto: Suomi suomalaisille – Lahti lahtelaisille!

3. Foliohattu – Tällä kaverilla on salaliittoteoria takataskussaan kaikkeen. Mikään ei ole sitä miltä se näyttää, vaan takana on aina ”isompi kuvio” , jossa valtiot, pankit, kirkot, yhteiskunta ym. huijaavat meitä hyväuskoisia. Ja jos asiaa ei uskottavasti voida näyttää toteen, on olemassa aina se viimeinen ässä hihasta eli ufot. Nehän sen elämän tänne toivat kaukaisilta planeetoilta…
Motto: Itseasiassa tämä on hallituksen ja suuren pääoman yhteinen salajuoni

4. Karvahattu – Kirjailija Tuomas Kyrö lanseerasi Mielensäpahoittajan, joka on oikeastaan karvahatun prototyyppi. Karvahattu syvällä päässä tämä muinaisjäänne jupisee useimmiten nykyaikaa ja nykyteknologiaa vastaan. Kekkosen aika on tälle kaverille se kulta-aika, jonne hän haikailee takaisin eli vuoden 1981 jälkeen on vain menty koko ajan huonompaan ja huonompaan suuntaan… Motto: Kyllä ennen kaikki oli paremmin

Itse joviaalina ihmisenä huomaan sovittelevani päähäni kaikkia noita päähineitä vuorotellen ihan keskustelun aiheesta riippuen. Joskus jopa onnistuen vetämään kaikki neljä hattua päähän yhtä aikaa yhden virkkeen aikana malliin: Onhan se niin, että ihmiset ovat tasavertaisia, mutta Suomeen on ulkomaalaisten turha tulla ryttyilemään. Toisaalta tämä pakolaiskriisihän on EU:n iso salajuoni, jolla peitellään sitä tosiseikkaa, että Kekkosen aikana kaikki oli paljon paremmin.

Hyviä nettikeskusteluja kaikille!

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Sunnuntaina nostamme Suomen siniristiliput taas salkoihin itsenäisyyspäivän kunniaksi. Suomi lähenee kovaa vauhtia 100 vuoden rajapyykkiä, sillä tänä vuonna Suomen valtio täyttää 98 vuotta. Itse olen elänyt Suomessa hieman yli puolet tuosta ajasta ja täytyy myöntää, että Suomi on ollut minulle todella hyvä maa kasvaa noina viitenäkymmenenä vuotena. Ilmainen terveydenhuolto on taannut minulle aina hyvän ja tarvittavan hoidon. Korkeatasoinen ja maailmalla erittäin arvostettu koulusysteemimme on nostanut sivistystasoni korkealle ihan ilmaiseksi. Suomalainen oikeusjärjestelmä on oikeudenmukainen ja poliisi luotettava.

Täällä olen vapaasti saanut ilmaista mielipiteeni ilman sensuuria ja pelkoa siitä, että mielipiteeni vuoksi minut vangittaisiin. Saan matkustaa milloin ja mihin tahansa ilman rajoituksia. Naiset ovat Suomessa tasa-arvoisia, ainakin huomattavasti tasa-arvoisempia kuin useimmissa maailman maissa. Suomalaiset on tunnettu maailmalla työtä pelkäämättömänä kansana, joka on vähäpuheinen, mutta rehti. Emme osaa small talkia, mutta kun suomalaisen kanssa ystävystyy, se ystävyys kestää eliniän.

Juuri tänä päivänä ja tällä hetkellä kaikki tuo edellä mainittu tuntuu pelkiltä korulauseilta ja sanahelinältä. Ainakin jos seuraa sosiaalista mediaa. Sosiaalisessa mediassa monet tuntuvat unohtaneen sen kaiken hyvän mitä ovat maaltaan saaneet. Unohtaneet sen, että Suomessa asiat ovat isossa kuvassa todella hyvin. Nuo kaikki alussa mainitsemani Suomen ”edut” ovat edelleen olemassa. Hyvinvointivaltiomme on edelleen voimissaan. Suomen pienituloinen olisi monessa maailman maassa hyvin toimeentuleva ihminen.

Tähän päivään tuntuu kuuluvan se, että tuomme esiin usein vain negatiivisia asioita. Monen mielestä juuri nyt mikään ei tunnu maassamme olevan hyvin. Ja niitä syyllisiä maan huonoon tilaan kyllä löydetään helposti. Jotkut etsivät vikaa hallituksesta, EU:sta, pakolaisista, suvakeista ja työnantajista. Toisaalla taas syyllistetään oppositiota, työntekijöitä, rasisteja ja työmarkkinajärjestöjä. Onhan näitä.

En oikein ymmärrä miksi tänä päivänä niin monet suomalaiset ovat innoissaan kaivamassa taisteluhautoja ja rakentamassa syviä juopia suomalaisten keskuuteen. Ei näin pienen kansan kannattaisi keskenään tapella. Vielä 5 vuotta sitten olin varma, ettei Suomessa koskaan enää nähdä sisällissotaa, onhan meistä 100 vuodessa kasvanut kohtalaisen sivistynyt kansa. Nyt olen kuitenkin erittäin huolestunut maassamme vallitsevasta ilmapiiristä, jossa hakemalla haetaan erilaisia vastakkainasetteluja. Rikkaat vs. köyhät, vasemmisto vs. oikeisto, suvakit vs. rasistit jne. Erilaisia vastakkainasetteluja kyllä löytyy. Ja ikävä kyllä, löytyy myös ilmiselvää halua ratkaista asiat väkivallalla.

Nyt jos koskaan tarvitsemme malttia ja ymmärrystä. Ja ennen kaikkea taitoa kuunnella toista ihmistä. Asiat kun eivät koskaan ole mustavalkoisia. Tällä hetkellä huudamme niin kovaa toistemme ohi, että kuuntelulle ei jää sijaa. Jäitä hattuun ja hyvää itsenäisyyspäivää!

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi