Tällä viikolla näimme taas kuinka kovaa peliä politiikka on ja kuinka korkealtakin pallilta voi nopeasti pudota, kun askelmerkit ovat väärät. Pääministeri Rinne kaatui postigateen rytisten. Valtion omistajaohjauksen olisi pitänyt ottaa kantaa tes-shoppailuun jo loppukesästä, eikä vasta siinä vaiheessa, kun löysät olivat jo housuissa ja lakko päällä. Tämä tarkoitti sitä, että Rinne joutui paikkailemaan asiaa lakon aikana ja sen jälkeen alkoi sekoilu päivämäärien ym. kanssa. Kuka oli saanut mitäkin tietoa ja milloin ja kumpi valehteli, Postin johto vai pääministeri?

Vihreät, rkp ja vasemmistoliitto olivat valmiita jatkamaan Rinteen kanssa, mutta loppujen lopuksi se oli hallituskumppani keskusta joka päätti, että se haluaa päästä Rinteestä eroon. Tähän on varmasti monta syytä, mutta ihan ensimmäiseksi tulee mieleen rajusti alaspäin syöksyvä gallupmenestys. Keskusta ei halunnut, että Rinne vie keskustan mukanaan suohon. Toinen syy löytynee siitä, että nyt keskusta pääsi kostamaan Anneli Jäätteenmäen kohtalon 16 vuoden takaa, jolloin demarit vaativat keskustalaisen pääministerin eroa. Kolmas syy löytynee Rinteen henkilökohtaisista ominaisuuksista ja hänen vahvasta ammattiyhdistystaustastaan, joka on ollut punainen vaate varsinkin keskustalaisille yrittäjille, jotka toivoisivat puolueeltansa enemmän oikeistolaista politiikkaa.

Kerrankin voin itse nostaa hieman omaa häntääni ja todeta, että tämä kaikki oli nähtävissä jo huhtikuussa, jolloin ihmettelin heti vaalien jälkeisessä pääkirjoituksessani 18.4. Rinteen valintaa pääministeriksi seuraavin sanoin:
Vinkkini demareille onkin, että Rinteestä tulee hankkiutua nopeasti eroon. Demarit tarvitsee vallassa pysyäkseen nykyaikaisen puolueenjohtajan, jonka prototyyppejä kyllä löytyy muutama jo varapuheenjohtajista. Vaaleissakin nähtiin, ettei puheenjohtaja kerännyt lähellekään sitä puolueen isointa äänipottia. Pääministerinä Rinne tulee olemaan ”sitting duck” eli kovin helppo maalitaulu arvostelijoille. Möläytyksiä ja epäselviä lausuntoja on luvassa ja niihin on kovin helppo tarttua.
Outoa on se, että, kun edellä mainittu oli kovin helppo nähdä pienen lehden toimituksesta käsin, miksei sitä tajuttu demareiden keskuudessa? Vai tajuttiinko, mutta asialle ei pystytty tekemään mitään, ennen kuin vasta nyt?

Vaikuttaa hieman siltä, että perussuomalaisten suosiosta pelästyneet keskustalaiset tai ainakin osa heistä haluaisivat jo tässä vaiheessa lähestyä kokoomusta ja persuja, olihan keskustan kentän tahto jo keväällä, ettei tähän hallitukseen lähdettäisi. Myös kokoomus on nähnyt tilaisuutensa tulleen ja tiistaina nähtiinkin A-studiossa keskustaa nolosti liehittelevä kokoomuspuheenjohtaja Orpo, joka tarjosi kokoomusta keskustan kaveriksi hallitukseen. Samalla myös kokoomuksen oma linja tuntuu livenneen perussuomalaisten suhteen. Aiemmin persut eivät kokoomukselle olisi hallituskumppaniksi kelvanneet, vaan nyt on ääni kellossa jo täysin eri. Ainakin varapuheenjohtaja Häkkäsellä on ovi sepposen selällään auki persuyhteistyölle.

Elämme mielenkiintoisia aikoja. Tuleeko Sanna Marinista Suomen nuorin pääministeri vain 34-vuotiaana vai vedetäänkö jostain jokerikortti tai peräti Musta Pekka esiin? Pitääkö Halla-ahon pokka median edessä jatkossakin, sillä mies näyttää nyt koko ajan siltä, että tekisi mieli hulluna tuulettaa, muut kun tuntuvat pelaavan koko ajan hänen pussiinsa? Anna mennä vain Jussi, kyllähän futiksessakin tuuletetaan, kun vastustaja tekee oman maalin.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi