Valtuustolle käyttäytymisohjeet

Jo on aikoihin eletty, kun kaupunginvaltuutetuille pitää antaa ohjeet siitä miten käyttäytyä valtuustosalissa tai netin ja somen keskustelupalstoilla. Kauas on tultu siitä, kun valtuutettu oli yleisesti arvostettu luottamustehtävä ja kaikille valtuutetuille oli selvää, miten valtuutetun tulee käyttäytyä. Ainahan politiikkaan on kuulunut tietynlainen räväkkyys ja mielipiteiden vastakkainasettelu, mutta nykymaailma ja ehkäpä suuremmilta osin juuri sosiaalisen median mukaantulo on näivettänyt järkevän poliittisen keskustelun ala-astetasolle, johon kukaan järkevä ihminen ei halua koskea pitkällä tikullakaan. Ennen osattiin paremmin väitellä argumenteilla jotka perustuvat faktoihin, nykyään suuntaus on yhä enemmän kohti henkilökohtaisia solvauksia, jota jatketaan vielä some-keskusteluissa. Samalla faktat on korvattu mielipiteillä. Lahdenkin valtuustosta löytyy muutamia varsin aktiivisia, liki ammattimaisia someväittelijöitä, jotka eivät malta pysyä mistään keskustelusta sivussa, vaikka joskus voisi olla ihan hyvä laskea kymmeneen ja miettiä, mitä annettavaa minulla on tähän keskusteluun. Antaa tunteiden laineiden ensin tyyntyä ja vasta sitten lähteä mukaan keskusteluun.

Jotkut valtuutetut ovat olleet sitä mieltä, että tässä yritetään suitsia heidän suutaan, eikä eri mieltä saisi olla enää ollenkaan. Näin ei asia varmastikaan ole. Uskon ihan vilpittömästi, että taustalla on ihan oikea huoli siitä mihin tällainen keskustelukulttuuri lopulta johtaa. Kyllä aikuisten ihmisten pitää pystyä keskustelemaan asioista sivistyneesti, vaikka olisivatkin täysin eri mieltä. Samaa mieltä ei siis tarvitse olla. Sitä kutsutaan demokratiaksi. Paljon on kentältä kuulunut sellaista viestiä, ettei ehdokkaaksi enää haluta tai uskalleta lähteä, koska keskustelukulttuuri on mennyt jo monelta osin aivan liian rankaksi. Ymmärrän täysin, sillä kuka on niin masokisti, että haluaisi päivästä toiseen sangollisen p**kaa niskaansa somessa?

Itse olen huolissani tällaisesta suuntauksesta politiikassa, jossa mennään henkilökohtaisuuksiin ja mustamaalataan, suolataan ja leimataan eri mieltä olevat sosiaalisessa mediassa. Eikä tämä ole millään lailla pelkästään Lahden ongelma, sillä samaan ongelmaan törmää näinä päivinä joka puolella maailmaa. Vaikuttaa siltä, että faktoihin perustuvat argumentit ja sivistynyt keskustelu ongelmista on korvattu räyhäämisellä ja vastapuolen nolaamisella puoluetoimiston agendaan sokeasti luottaen. Ja tämä ei ole kohdistettu mihinkään tiettyyn puolueeseen, kyllä näitä räyhähenkiä tuntuu pikkuhiljaa löytyvän joka puolueesta. Vaikuttaa vahvasti siltä, että muutama poliitikko niin Lahdessa kuin valtakunnallisestikin uskoo jossain vaiheessa tulevansa valituksi diktaattoriksi. Mitenkään muuten en voi käsittää heidän toimintaansa, jossa sillat poltetaan joka suuntaan. Johtavana ajatuksena on se, että vain minä olen oikeassa ja siitä ei keskustella. Ei näin.

Vielä on mahdollista kääntää kelkan suunta takaisin päin ja ruuvata poliittista keskustelukulttuuria inhimmillisempään suuntaan, niin Lahdessa kuin muuallakin. Tosin kuntavaalit odottavat jo ihan nurkan takana ja pahoin pelkään, että räyhääminen somessa ja valtuustosaleissa vain kasvaa mitä lähemmäs vaaleja tullaan. Sillä kun saa kivasti palstatilaa ja peukutuksia somessa.
Olisiko meidän äänestäjien myös syytä katsoa peiliin? Sellaiset päättäjät me saamme, jotka sinne äänestämme. Se, että öykkäröinti ja huono käytös on lisääntynyt politiikassa viime vuosina merkittävästi, tarkoittaa käytännössä sitä, että yhä useampi kansalainen on nähtävästi sitä mieltä, että näin meidän yhteisiä asioita pitää hoitaa? Olemmeko menossa kohti politiikan villiä länttä, jossa nopein vetäjä on aina oikeassa?

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Rokotejonossa

Koronarokotukset ovat käynnissä ympäri maata, mutta monen mielestä asiat etenevät liian hitaasti. Suomessa on annettu tähän päivään mennessä (21.1.) rapiat 78 000 rokotetta, joka on kyllä aika pieni määrä verrattuna siihen, että rokote on ollut saatavilla jo kohta kuukauden päivät. Pullonkaulana on ollut käsittääkseni rokotteiden saatavuus, sekä se, että tällä hetkellä käytettävä BioNTech-Pfizerin rokote vaatii -70 asteen lämpötilan säilytykseen. THL:ssa uskotaankin vahvasti, että rokottaminen pääsee todella käyntiin vasta kun ns. kansanrokote eli AstraZenecan rokote rantautuu Suomeen. Useimpien arvioiden mukaan kyseinen rokote saisi myyntiluvan jo ensi viikolla. Rokotetta on tilattu Suomeen osana EU:n yhteishankintaa 3,7 miljoonaa kappaletta ja kaiken kaikkiaan Suomi on mukana EU:n kanssa tilaamassa useampaa eri rokotetta siten, että rokoteannoksien määrä on kaiken kaikkiaan yli 20 miljoonaa. Rokotuksista vastaavat pääosin kunnat, mutta koska Suomessa 1,9 miljoonaa ihmistä kuuluu työterveyden piiriin, todennäköisesti helpoin tapa järjestää koronarokotukset on ottaa mukaan myös yksityinen sektori. Myös tämä tulee omalta osaltaan nopeuttamaan rokotusprosessia.

Rokote herättää myös kysymyksiä. Tammikuun alussa tehdyn kyselyn mukaan suomalaisista peräti 81 prosenttia ottaisi rokotteen, joka on korkea osuus verrattuna moniin muihin maihin. Meillä luotto terveydenhoitoon on siis hyvin korkea. On selvä, että näin nopeasti kehitetty rokote herättää epäilyksiä, kun normaalisti rokotteita kehitetään useita vuosia. Toisaalta paine saada rokotteet nopeasti markkinoille oli kova ja kilpailutilanne hyvin hektinen. Nopeuteen vaikutti myös käsittääkseni se, että rokotteen ”pohja” oli jo olemassa, sillä erilaisia koronaviruksia on ollut maapallolla jo aiemminkin. Jotkut skeptikot ovat nostaneet esiin sikainfluenssarokotukset 10 vuoden takaa, jolloin yli 200 pääosin nuorta sairastui rokotteen laukaisemana narkolepsiaan.

Rokottamiseen liittyy aina mahdollisuus sivuvaikutuksiin. Yleisesti ottaen sivuvaikutukset ovat lieviä kuten paikallinen kipu, päänsärky ja kuume. Näin myös koronarokotteen kohdalla.
Vaikka suurin osa kansasta on valmis koronarokotteen ottamaan, niin liki 20% vastustaa tai ainakin empii rokotteen ottamista. Jos rokotan, voi tulla haittavaikutus. Jos en rokota, voi tulla tauti. Kumpi on pahempi? Se on kuitenkin selvä, että laumasuoja tautia vastaan pitää saada, jotta pandemia saadaan kuivumaan ja laumasuojaan tarvitaan noin 70% kattavuus väestöstä.

Itse olen valmis ottamaan rokotteen heti kun se vain on mahdollista. Muuta tietä ulos tästä kurjuudesta en näe. Allekirjoittanut ei ole rokotusjonon kärkipäässä, joten rokotusjonossa on odotettava vielä monta kuukautta.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Mielipide ei ole fakta, eikä fakta ole mielipide

Olipa kerran maailma, jossa ei vielä tunnettu internet-nimistä ihmevekotinta. Ihmiset löysivät tarvitsemansa uutiset ja tietonsa lehdistä, kirjoista, televisiosta ja radiosta. Tietoja näihin antiikin aikaisiin tiedotusvälineisiin syöttivät ihmiset, joille oikean tiedon etsiminen oli ammatti. Kuten ammattilaisen kuuluukin tehdä, tekivät toimittajat tarkkaa työtä. Virheitä ei saanut tulla ja kun sitä internettiä ei ollut, piti kaikki tieto kaivaa ihan itse esille. Ei voitu luottaa toisen käden tietoihin tai huhupuheisiin. Kaikki faktat piti tarkastaa moneen kertaan ja tutkia asioita monesta eri näkökulmasta, ennen kuin juttu päätyi ihmisten luettavaksi. Huono puoli asiassa oli tietenkin se, että jos tiedottaminen oli täysin valtiojohtoista, saattoi käydä niin, että tiedotusvälineet valjastettiin yksinomaan valtionjohdon käyttöön jolloin objektiivisuus ja eri näkökulmien etsiminen katosi. Oli olemassa vain yksi totuus. Valtion totuus. Tästä hyvänä esimerkkinä Neuvostoliitto.

Onneksi meille annettiin internet. Hurraa! huusi kansa. Internet aiheutti sen, että valtiojohtoinen yhden totuuden uutisointi ei enää ollut mahdollista, kun kansalaiset pystyivät itse etsimään erilaisia näkökulmia uutisiin ja tapahtumiin. Faktojen tarkistaminenkin kävi paljon helpommin ja nopeammin. Enää meitä ei voi kusettaa ajatteli suuri yleisö innoissaan. Vaan väärässäpä olivat.

Tällä hetkellä tuntuu siltä, että internetin avulla ollaan menty toiseen äärimmäisyyteen. Sen sijaan, että meillä olisi olemassa yksi totuus, löytyy netin syövereistä kymmeniä erilaisia totuuksia, joista jokainen voi valita sen, joka eniten miellyttää omaa arvomaailmaa. Tänä päivänä mahdollista on myös se, että voi valita itseään miellyttävät tieteelliset tutkimukset ja jakaa niitä somessa totuuksina. Ja kyllähän netistä kaikenlaisia salaliittoteorioita ja ”tutkimuksia” löytyykin.

Tällä hetkellä kohutuin lienee Jenkeistä lähtöisin oleva QAnon-liike, jonka ytimessä on ajatus siitä, että pienen porukan rikollinen, paha ja kaikin puolin ikävä valtaeliitti hallitsee maailmaa. Tämä kasvoton, pimeydessä toimiva pahuus on vastuussa isosta osasta planeettamme ongelmista. Esimerkkeinä nyt vaikkapa sodat, terrorismi, taloudelliset ja ympäristölliset katastrofit sekä niiden aiheuttamat kärsimykset nälänhädästä kulkutauteihin.Tässä tarinassa Presidentti Trumpille on varattu liki Vapahtajan rooli ja olemmekin viime päivinä USA:ssa nähneet mihin tällainen fanaattinen yksisilmäisyys voi johtaa. Hämmästyttävintä tässä on se, että meiltä Suomestakin löytyy näitä QAnon-uskovaisia ja minä kun luulin, että meillä on korkeatasoinen perusopetus ja sivistystaso, joka estäisi moisen hölynpölyn leviämisen.

Omaan illuusioon uskotaan sokeasti toteamalla muiden tietolähteet riittämättömiksi ja poliittisesti värittyneiksi. Oma kupla on syntynyt. Omassa kuplassa otetaan vastaan vain saman kuplan sisällä hyväksyttyjä, usein myös väritettyjä ”uutisia” ja kupla kasvaa kasvamistaan. Muiden kuplien tuottamia uutisia ja ajatuksia kritisoidaan ja ihmetellään. Miten joku voi ajatella noin? Samalla kasvaa vastakkainasettelu. Jos et ole meidän puolellamme, olet meitä vastaan. Netti on pullollaan kaikenlaista faktaa, mutta ikävä kyllä myös feikki-faktaa. Uutisia ja kuvia sekä videoita on tänä päivänä uskomattoman helppo väärentää ja muokata oman ajatusmaailmansa mukaiseksi.

Internetistä emme enää kuitenkaan eroon pääse, eikä ole tarviskaan. Oikein käytettynä netti on erittäin hyvä keksintö, kunhan vain muistaa aina silloin tällöin tulla ulos sieltä omasta kuplastaan ja haastaa itsensä tutkimaan asioita hieman laajemmin. Lue siis jutusta muutakin, kuin vain se skandaalinhakuinen otsikko. Etsi tietoa eri lähteistä, vaikka ne olisivatkin täysin päinvastaisia kuin omasi. Vertaile juttuja keskenään. Tarkista aina juttujen lähteet. Vaikka tietyt tahot Suomessakin valtamediaa suolaavat jatkuvalla syötöllä, ovat ne kuitenkin uskottavuudessaan ja luotettavuudessaan valovuoden edellä näitä kaikenmaailman MV-lehtiä ja vastaavia hupijulkaisuja.

Lopuksi tärkein: Muista että fakta ei ole mielipide, eikä mielipide ole fakta.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Lahti – Euroopan vihreä pääkaupunki

Tässä kohtalaisen hullussa maailmassa voi olla aika iso savotta tuoda esille sitä tosiasiaa, että meidän kotikaupunkimme Lahti on vuoden 2021 Euroopan vihreä pääkaupunki. Kiinnostaako se edes ketään, kun koko maailma on sekaisin? Lahden kannalta asia on kuitenkin merkittävä. Lahti on käyttänyt kohtalaisen paljon rahaa saadakseen tittelin ja kaupungin tulevaisuuden visio nojaa vahvasti kestävään kulutukseen ja vihreään ajatteluun.

Kuinka Lahti aikoo käyttää pääkaupunkivuotensa niin, että se myös huomataan? Totuuden nimissä on pakko myöntää, etten minä ainakaan tiennyt, että viime vuoden vihreä pääkaupunki oli Lissabon. Tiesitkö sinä? Eli onko Lissabon epäonnistunut markkinoinnissaan vai pilasiko korona heidän pääkaupunkivuotensa? Epäilen vahvasti, että kysymys on jälkimmäisestä, sillä koronan jyräämäksi joutui viime vuonna käytännössä kaikki. Lahden vihreän pääkaupungin markkinointi alkoi ainakin lupaavasti, sillä Helsingin Sanomien etusivun iso mainos varmasti herätti pääkaupunkiseutulaiset huomaamaan sen tosiasian, että Suomessa on nyt toinenkin pääkaupunki.

Lahden vihreä pääkaupunkivuosi pitää sisällään varmasti monenlaista tapahtumaa ja aloitetta, mutta kurkataanpa hieman millaisia vihreitä toimia näkyi Lissabonilaisten arjessa viime vuonna.
Lissabonin eri kaupunginosiin tuotiin kaupunkikomposteja alueen asukkaiden käytettäväksi. Kaupunki asensi ympäri kaupunkia uusia puhtaan veden vesipisteitä, joissa on omat hanat ihmisille ja lemmikeille, koska pulloveden juominen on yleistä Portugalissa, mikä taas lisää muovijätettä runsaasti. Isompien ketjujen supermarketteihin tuotiin pullonpalautusautomaatit, joihin voi palauttaa eri kokoisia muovipulloja rahaa vastaan. Lisäksi muita toteutuneita aloitteita olivat mm. paikallisliikenteen sähköistäminen, pyöräilyn lisäämisen tukeminen esimerkiksi pyöräkaistoja rakentamalla sekä uusien viheralueiden rakentaminen.

Ylläolevista toimista monet ovat jo meille suomalaisille tuttua peruskauraa, eikä moni edes tajua niiden olevan varsinaisesti vihreää toimintaa. Suomessa jostain syystä kaikki vihreä toiminta leimataan helposti viherpiipertämiseksi, josta ei ole mitään hyötyä. Päinvastoin, pyöräily ja kävely parantavat kansanterveyttä, kun ihmiset hyötyliikkuvat, eivätkä vain istu autoissaan päivät pitkät. Terveellisempi ja kevyempi ruokavalio auttaa voimaan paremmin ja säästää terveyskustannuksissa. Esimerkiksi älypyörätietä on Lahdessa jo ehditty ihmettelemään ja se on tuomittu suurinpiirtein alimpaan helvettiin, mutta pyöräilijät ja kävelijät varmasti kiittelevät. Kulttuuri on uusi, sillä aikaisemmin Lahdessa rakennettiin teitä käytännössä ainoastaan autojen ehdoilla. Hyvä vain, että jatkossa myös muut kulkijat otetaan huomioon.

Ei Lahti Euroopan vihreänä pääkaupunkina maailmaa ilmastonmuutokselta pelasta, mutta Lahti voi tuoda esiin mielenkiintoisia ideoita ja hyödyllisiä suuntaviivoja siihen, miten eläminen ja kulkeminen onnistuu tulevaisuudessa mahdollisimman hiilineutraalisti. Kestävä talous ja siihen liittyvät uudet innovaatiot ovat varmuudella yksi niistä tulevaisuuden aloista, joissa kannattaa ehdottomasti olla mukana. Lahti voi olla hyvä esimerkki siitä, että tällainen rouhea junttikaupunkikin voi olla vihreä. Jos ilmastonmuutokselle oikeasti halutaan jotain tehdä, tarkoittaa se sitä, että ympäristöasiat eivät saa enää olla vain ”vihreiden ituhippien” yksityisomaisuutta. Persvakoäijäkin voi kierrättää ja tehdä hyviä ympäristötekoja, jos kerta Suomen Chicagokin on Euroopan vihreä ympäristökaupunki. Lihamukin vegeversiota odotellessa.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

PÄÄKIRJOITUKSET -arkisto

marraskuu 2024

lokakuu 2024

syyskuu 2024

elokuu 2024

kesäkuu 2024

toukokuu 2024

huhtikuu 2024

maaliskuu 2024

helmikuu 2024

tammikuu 2024

joulukuu 2023

marraskuu 2023

lokakuu 2023

syyskuu 2023

elokuu 2023

kesäkuu 2023

toukokuu 2023

huhtikuu 2023

maaliskuu 2023

helmikuu 2023

tammikuu 2023

joulukuu 2022

marraskuu 2022

lokakuu 2022

syyskuu 2022

elokuu 2022

kesäkuu 2022

toukokuu 2022

huhtikuu 2022

maaliskuu 2022

helmikuu 2022

tammikuu 2022

joulukuu 2021

marraskuu 2021

lokakuu 2021

syyskuu 2021

elokuu 2021

heinäkuu 2021

kesäkuu 2021

toukokuu 2021

huhtikuu 2021

maaliskuu 2021

helmikuu 2021

tammikuu 2021

joulukuu 2020

marraskuu 2020

lokakuu 2020

syyskuu 2020

elokuu 2020

heinäkuu 2020

kesäkuu 2020

toukokuu 2020

huhtikuu 2020

maaliskuu 2020

helmikuu 2020

tammikuu 2020

joulukuu 2019

marraskuu 2019

lokakuu 2019

syyskuu 2019

elokuu 2019

kesäkuu 2019

toukokuu 2019

huhtikuu 2019

maaliskuu 2019

helmikuu 2019

tammikuu 2019

joulukuu 2018

marraskuu 2018

lokakuu 2018

syyskuu 2018

elokuu 2018

kesäkuu 2018

toukokuu 2018

huhtikuu 2018

maaliskuu 2018

helmikuu 2018

tammikuu 2018

joulukuu 2017

marraskuu 2017

lokakuu 2017

syyskuu 2017

elokuu 2017

kesäkuu 2017

toukokuu 2017

huhtikuu 2017

maaliskuu 2017

helmikuu 2017

tammikuu 2017

joulukuu 2016

marraskuu 2016

lokakuu 2016

syyskuu 2016

elokuu 2016

heinäkuu 2016

kesäkuu 2016

toukokuu 2016

huhtikuu 2016

maaliskuu 2016

helmikuu 2016

tammikuu 2016

joulukuu 2015

marraskuu 2015

lokakuu 2015

syyskuu 2015

elokuu 2015

heinäkuu 2015

kesäkuu 2015

toukokuu 2015

huhtikuu 2015

maaliskuu 2015

helmikuu 2015

tammikuu 2015

joulukuu 2014

marraskuu 2014

lokakuu 2014

syyskuu 2014

elokuu 2014

kesäkuu 2014

toukokuu 2014

huhtikuu 2014

maaliskuu 2014

helmikuu 2014

tammikuu 2014

joulukuu 2013

marraskuu 2013

lokakuu 2013

syyskuu 2013

elokuu 2013

kesäkuu 2013

toukokuu 2013

huhtikuu 2013

maaliskuu 2013

helmikuu 2013

tammikuu 2013

joulukuu 2012

marraskuu 2012

lokakuu 2012

syyskuu 2012

elokuu 2012

kesäkuu 2012

toukokuu 2012

huhtikuu 2012

maaliskuu 2012

helmikuu 2012

tammikuu 2012

joulukuu 2011

marraskuu 2011

lokakuu 2011

syyskuu 2011

elokuu 2011

heinäkuu 2011

kesäkuu 2011

toukokuu 2011

huhtikuu 2011

maaliskuu 2011

helmikuu 2011

tammikuu 2011