ESS kertoi tällä viikolla, että avohoidossa olevat yli 75-vuotiaat käyttävät keskimäärin seitsemää lääkettä. Joka neljännellä vanhuksella on vähintään kymmenen lääkettä, joillakin jopa 20. Monilääkityillä on keskimäärin kolme lääkettä sairautta kohti ja lisäksi vanhus voi käyttää useampaa samaakin lääkettä erinimisinä.
Tähän on siis tultu. Tämä ”pilleri joka vaivaan”-syndrooma ei ole pelkästään vanhusten ongelma, vaan koskee koko väestöä. Kaikkiin vaivoihin on oltava se kaiken ratkaiseva pilleri. Useilla lääkeaineillahan on haittavaikutuksia, mutta ei hätää. Niihin haittavaikutuksiin voi saada myös pillereitä…
Kaiken takana on tietysti suuri ja mahtava lääketeollisuus, jonka tärkeimpänä pointtina on rahanteko. Mitä enemmän myydään lääkkeitä, sitä enemmän saadaan voittoa. Yksinkertaista.
Miettikääpä kuinka paljon nykyään on diagnisoitu uusia ja erilaisia vaivoja ja niihin kaikkiin on tietenkin olemassa lääkitys. Nykyään tapaa paljon ihmisiä, jotka ottavat rauhoittavia pillereitä ennen ”jännittäviä tilanteita” jne. Eikö ole ihan normaalia, että ihmistä jännittää esim. esiintyminen julkisesti tai vaikkapa työpaikkahaastattelu?
Tulee mieleen Speden vanha sketsi, jossa potilas epätoivoisena pyytää pohjepillereitä ja kainalotabletteja, kun pohkeita vihloo ja kainaloita kirvelee. ”Kyllä näihin vaivoihin pitää olla joku pilleri!”
Ymmärrän toki, että tietyt lääkkeet tietyissä vaivoissa ovat todella tarpeellisia, mutta kuinka järkevää sitten on ahtaa itseensä jopa 10-20 pilleriä joka päivä? En ole lääkäri, mutta aika vaaralliselta tuo kuulostaa.
Minkälaisia ihmisiä meistä tulee, jos kaikki ongelmat pitää hoitaa pillereillä?
Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi