Pitelet käsissäsi vuoden viimeistä Omalähiötä. Vuoden viimeiseen lehteen sopinee pieni katsaus siitä, mitä kaikkea vuonna 2019 oikein tapahtui. Muistikirjana olen pitänyt omia pääkirjoituksiani tältä vuodelta, joten näkökulma rajoittuu etelälahtelaisen toimituksen työpöydän ääreen.

Tammikuussa meitä kuritti Valkoinen kurittaja. Muitakin sääilmiöitä viime vuonna nimettiin, mutta tämä oli ehdottomasti se raflaavin ja mieleenpainuvin. Kuun vaihteessa olivat esillä työttömien valmennuskursseilla rahastaminen sekä hoivayritykset, joiden vanhustenhoito miellettiin enemmän vanhusten säilömiseksi kuin hoidoksi. Raha puhui tässäkin tapauksessa vahvasti. Helmikuussa Matti Nykänen vaihtoi hiippakuntaa ja launeelaisia syytettiin ilmaston pilaamisesta puunpoltollaan.
Maaliskuussa kerrottiin, ettei Lahti kuulu Suomen kasvukeskuksiin. Se ei ehkä ketään yllättänyt, mutta Suomen arvottaminen maailman onnellisimmaksi maaksi herätti kyllä keskustelua. Pelicans yritti aikaansaada turkoosia kevättä, mutta stadilaisiin punanuttuihinhan se sitten karahti.

Huhtikuun ilmassa oli huomattavissa selkeästi vaalikiimaa ja sen tuloksena saatiin ns. punajuurihallitus ”muutaman” oikeistolaisemman hallituksen jälkeen. Toukokuussa kerrattiin netinkäytön kultaisia sääntöjä eli minkä nettiin laitat, sen edestäsi löydät. Ei ole selvää tuo edes kansanedustajille, saati sitten tavalliselle kaduntallaajalle. Lahti, tuo vihreiden arvojen puolestapuhuja, päätti lähteä mukaan KymiRingin moottoriurheilubisnekseen. Joku voisi löytää tuosta jonkinlaista kaksinaismoraalia, mutta kaupungintalolla vihreä omatunto haudattiin tulevien voittojen alle. Ennen kesää huudettiin vielä porukalla Mörköä, kun Leijonat hakivat perinteisesti Bratislavasta maailmanmestaruuden. Kesäkuussa saimme pitkästä aikaa lahtelaisen ministerin. Edellinen oli muuten samasta perheestä. Hyvinvointiyhtymä paljastui pahoivointiyhtymäksi ja pohjattomaksi rahakuiluksi.

Elokuussa Lahden Green Capital-hanke lähti kompastellen käyntiin, kun kaupunginjohtaja Timonen valitsi ihan issekseen projektin johtajan. Soppahan siitä syntyi ja eräänlainen ”hakuprosessi” piti järjestää. Vähemmän yllättäen haun jälkeen projektijohtajan nimi ei muuttunut.
Kesä tuo, syksy vie. Tällä kertaa syksy vei Launeen terveysaseman. Vuoden kestoaihe eli ilmastonmuutos jakoi edelleen suomalaisia. Puolet epäilee koko ilmastonmuutosta ja toinen puoli haluaisi Suomen olevan etunenässä ilmastonmuutoksen torjumisessa. Tappeluhan siitä syntyy.

Lokakuussa huolestuttiin Suomen vauvakadosta. Nyt pitäisi malttaa hetkeksi pudottaa se älypuhelin kädestä, jotta pystyisi touhuamaan jotain muuta, vaikka niitä vauvoja? Marraskuussa ihmettelin huonosti käyttäytyviä kansanedustajia, joiden käytöstavat viittavat enemmän koulukotiin kuin kultaisen käytöksen kirjaan. Posti meni lakkoon ja Huuhkajat ensimmäistä kertaa arvokisoihin. Myönnän, että itkin. Siis Huuhkajien vuoksi, en Postin. Paljon keskusteltiin sananvapaudesta ja kansanryhmää vastaan kiihottamisesta. Jopa niin paljon, että vihreiden Petelius pyysi anteeksi saamelaissketsejään. Joulukuussa Postigate eteni jo niin pitkälle, että pääministeri Rinne sai lähteä.  Tilalle saatiin todellista nuorta naisenergiaa, mikä tietenkin tietyissä piireissä kovasti harmitti, aina Virossa asti. Loppuvuosi keskusteltiinkin sitten vain ja ainoastaan Al-Holin leirin lapsista.

Olipahan taas kerrassaan hullu vuosi! Ei tarvitse olla suuri ennustaja, jos ennustaa, että ensi vuonna vauhti vain kiihtyy. Nyt on kuitenkin aika vetää hieman henkeä ja nauttia joulun ajasta. Tavataan näissä merkeissä seuraavan kerran 10. tammikuuta.
Hyvää joulua itse kullekin säädylle ja onnellista uutta vuotta 2020!

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Suomessa on kiva tapa nimetä hallituksia kaikenlaisilla hassuttelunimillä. Niitä keksivät niin itse hallituspuolueet kuin oppositiokin. Yleensä hallituspuolueet keksivät ne asiallisemmat ja oppositiolle jäävät keksittäväksi sitten ne hieman ivallisemmat vaihtoehdot. Niinpä ei kauaa mennyt, kun Sanna Marinin uusi hallitus nimettiin huulipunahallitukseksi. Nimen keksimisen takana olivat Pohjanmaan kokoomusnaiset, jotka mainitsivat kannanotossaan Suomen siirtyneen härkälaumasta huulipunahallitukseen. Kannanotossa todettiin myös, ettei kyseessä ole ehkä paras mahdollinen vaihtoehto tämäkään, mikä ainakin allekirjoittanutta hieman ihmetytti, nimenomaan naisjaoston lausumana. Luulisi, että juuri naisjaostossa oltaisiin iloisia siitä, että nuoret naiset ovat vallanneet politiikan kärkipaikat Suomessa?

Marinin hallituksessa naisia tosiaankin on 12 ja miehiä 7. Suurimman huomion, niin meillä kuin maailmallakin, ovat saaneet maailman nuorin pääministeri Marin sekä ministerit Andersson, Ohisalo ja Kulmuni, ovathan he kaikki alle 35-vuotiaita naisia, jotka johtavat samalla myös omia puolueitaan. Monet ovat olleet huolissaan hallituksen kokemattomuudesta. Itse näen niin, että se mikä kokemuksessa ehkä nyt hävitään, on mahdollista voittaa uuden sukupolven tuoreella näkökulmalla asioihin ja niiden hoitamiseen.

Itse tervehdin tällaista nuorten esiinmarssia, on sitten kyse miehistä tai naisista, ihan positiivisin mielin. Josko nyt saataisiin ummehtuneisiin poliittisiin piireihin hieman uutta säpinää? Aivan liian kauan ovat samat kuluneet naamat jo vallassa jyllännetkin luutuneine käsityksineen ja saunasopimuksineen. Vaikka itse kuulunkin ns. setämiesten ikäkategoriaan, niin en ole huolissani omasta miehisyydestäni, vaikka naiset nyt ovat ottaneetkin johdon Suomessa. Kuitenkin monille Suomen setämiehille asia tuntuu ottavan koville. Monet ovatkin nyt heränneet luolistaan ja ruoskivat jo kovalla kädellä uutta huulipunahallitusta. Kaikenlaiset tytöttelyt ja Spice Girls-vertaukset sinkoilevat somessa. Ehkäpä kuitenkin voisimme antaa näille ”tytöille” mahdollisuuden näyttää kyntensä Suomen asioiden hoidossa. Ei se nyt voi kovin paljon ainakaan huonommin mennä kuin niillä aikaisemmilla ”setämieshallituksilla”? Sitä paitsi, jos gallupit pitävät kutinsa, saamme viimeistään kolmen vuoden päästä taas vanhan kunnon setämieshallituksen, kun perussuomalaiset ja kokoomus pääsevät näyttämään omat kyntensä. Näissä puolueissahan eivät nuoret naiset jyllää, muuta kuin korkeintaan kahvinkeittäjinä.

Vaikka hallituksen kokoonpano olisi minkälainen tahansa, on selvää, että sillä on nyt näytön paikka. Maailmalla Suomen hallituksen kokoonpano nuorine naisineen on otettu ilolla vastaan, mutta siitä ei ole mitään apua, jos homma ei toimi. Kapuloita hallituksen rattaisiin tullaan heittämään varmasti ennennäkemättömällä raivolla. Toivottavasti kuitenkin pysytään asiallisella linjalla, sillä politiikka on jo aivan liiaksi muuttunut vastustajien maalittamiseksi somessa ja likasangon kaatamiseksi tylysti niskaan. Jokaisessa puolueessa on varmasti monia hyviä, asioista perillä olevia järkipoliitikkoja ja sitten näitä ns. koulukiusaajia, jotka öyhöttävät minä-minä -juttujaan somessa päivästä toiseen. Kumpien sinä haluat johtavan tätä maata?

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Tällä viikolla näimme taas kuinka kovaa peliä politiikka on ja kuinka korkealtakin pallilta voi nopeasti pudota, kun askelmerkit ovat väärät. Pääministeri Rinne kaatui postigateen rytisten. Valtion omistajaohjauksen olisi pitänyt ottaa kantaa tes-shoppailuun jo loppukesästä, eikä vasta siinä vaiheessa, kun löysät olivat jo housuissa ja lakko päällä. Tämä tarkoitti sitä, että Rinne joutui paikkailemaan asiaa lakon aikana ja sen jälkeen alkoi sekoilu päivämäärien ym. kanssa. Kuka oli saanut mitäkin tietoa ja milloin ja kumpi valehteli, Postin johto vai pääministeri?

Vihreät, rkp ja vasemmistoliitto olivat valmiita jatkamaan Rinteen kanssa, mutta loppujen lopuksi se oli hallituskumppani keskusta joka päätti, että se haluaa päästä Rinteestä eroon. Tähän on varmasti monta syytä, mutta ihan ensimmäiseksi tulee mieleen rajusti alaspäin syöksyvä gallupmenestys. Keskusta ei halunnut, että Rinne vie keskustan mukanaan suohon. Toinen syy löytynee siitä, että nyt keskusta pääsi kostamaan Anneli Jäätteenmäen kohtalon 16 vuoden takaa, jolloin demarit vaativat keskustalaisen pääministerin eroa. Kolmas syy löytynee Rinteen henkilökohtaisista ominaisuuksista ja hänen vahvasta ammattiyhdistystaustastaan, joka on ollut punainen vaate varsinkin keskustalaisille yrittäjille, jotka toivoisivat puolueeltansa enemmän oikeistolaista politiikkaa.

Kerrankin voin itse nostaa hieman omaa häntääni ja todeta, että tämä kaikki oli nähtävissä jo huhtikuussa, jolloin ihmettelin heti vaalien jälkeisessä pääkirjoituksessani 18.4. Rinteen valintaa pääministeriksi seuraavin sanoin:
Vinkkini demareille onkin, että Rinteestä tulee hankkiutua nopeasti eroon. Demarit tarvitsee vallassa pysyäkseen nykyaikaisen puolueenjohtajan, jonka prototyyppejä kyllä löytyy muutama jo varapuheenjohtajista. Vaaleissakin nähtiin, ettei puheenjohtaja kerännyt lähellekään sitä puolueen isointa äänipottia. Pääministerinä Rinne tulee olemaan ”sitting duck” eli kovin helppo maalitaulu arvostelijoille. Möläytyksiä ja epäselviä lausuntoja on luvassa ja niihin on kovin helppo tarttua.
Outoa on se, että, kun edellä mainittu oli kovin helppo nähdä pienen lehden toimituksesta käsin, miksei sitä tajuttu demareiden keskuudessa? Vai tajuttiinko, mutta asialle ei pystytty tekemään mitään, ennen kuin vasta nyt?

Vaikuttaa hieman siltä, että perussuomalaisten suosiosta pelästyneet keskustalaiset tai ainakin osa heistä haluaisivat jo tässä vaiheessa lähestyä kokoomusta ja persuja, olihan keskustan kentän tahto jo keväällä, ettei tähän hallitukseen lähdettäisi. Myös kokoomus on nähnyt tilaisuutensa tulleen ja tiistaina nähtiinkin A-studiossa keskustaa nolosti liehittelevä kokoomuspuheenjohtaja Orpo, joka tarjosi kokoomusta keskustan kaveriksi hallitukseen. Samalla myös kokoomuksen oma linja tuntuu livenneen perussuomalaisten suhteen. Aiemmin persut eivät kokoomukselle olisi hallituskumppaniksi kelvanneet, vaan nyt on ääni kellossa jo täysin eri. Ainakin varapuheenjohtaja Häkkäsellä on ovi sepposen selällään auki persuyhteistyölle.

Elämme mielenkiintoisia aikoja. Tuleeko Sanna Marinista Suomen nuorin pääministeri vain 34-vuotiaana vai vedetäänkö jostain jokerikortti tai peräti Musta Pekka esiin? Pitääkö Halla-ahon pokka median edessä jatkossakin, sillä mies näyttää nyt koko ajan siltä, että tekisi mieli hulluna tuulettaa, muut kun tuntuvat pelaavan koko ajan hänen pussiinsa? Anna mennä vain Jussi, kyllähän futiksessakin tuuletetaan, kun vastustaja tekee oman maalin.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi