Viikko sitten tapahtui se mitä on pelätty ja ennustettu tapahtuvaksi. Turussa riehui terroristiksi luokiteltu puukkomies todella ikävin seurauksin. Kaksi henkilö menetti henkensä ja useampi loukkaantui silmittömässä hyökkäyksessä. Tuon ikävän tapahtuman jälkeen kävi kuten pelkäsinkin, maa jakaantui rajulla tavalla taas suvakkeihin ja rasisteihin. Some-keskusteluissa välimallin keskustelijoista on ollut suoranainen pula, sillä vihan laineet lyövät monella yli. Överiksi meni, kun puukotettua italialaisnaista suomittiin eräällä valhemedian keskustelusivuilla suvakiksi, joka sai juuri mitä ansaitsi. Monia näytti hiertävän myös se, että puukotettuja auttamaan rientäneitä ulkomaalaistaustaisia ihmisiä nostettiin mediassa esille. Ymmärrettävästi kaikkien agendaan ei sovi se, että ulkomaalaistaustaiset voisivat auttaa suomalaisia, mutta luulisi heidänkin olevan iloisia siitä, että edes joku auttoi uhreja ja jahtasi puukkomiestä.

Toisaalta on myös lapsellista väittää etteikö maahanmuutossa olisi tällä hetkellä suuria ongelmakohtia. Parin vuoden sisään Suomeen on saapunut tuhansia maahanmuuttajia, joiden oikeasta henkilöllisyydestä, historiasta ja tarkoitusperistä ei tiedetä oikeastaan mitään. Kaikki turvapaikanhakijat eivät ole pakolaisia, jotka ovat lähteneet sotaa karkuun, vaan mukaan mahtuu kaikenlaisia onnenonkijoita, paremman elämän perässä juoksijoita sekä nähtävästi myös isis-myönteistä ajtusmaailmaa. Tästä osoituksena on se, että hyväksyttyjä turvapaikkahakemuksia on vain noin 30% kaikista tuhansista hakemuksista. Myös poliisi myöntää, että maassamme on henkilöitä, joilla on kytköksiä terrorismiin.

Ulkomaalaisvirasto tekee parhaansa setviessään turvapaikkahakemuksia, mutta odotusajat ovat pahimmillaan venyneet yli vuoteen. Ongelma on se, että jos turvapaikanhakija saa kielteisen päätöksen, voi hän silti olla maassa jopa vuoden päivät vapaalla jalalla, kunhan vain muistaa valittaa päätöksestä. Tällaisesta kielteisen päätöksen saaneesta henkilöstä oli juuri kyse Turun puukotustapauksessa. Voidaankin hyvällä syyllä kysyä, kuinka monta tämänkaltaista tikittävää aikapommia maassamme tällä hetkellä on?

Sen sijaan, että väittelemme keskenämme siitä kuka on oikeassa, kuka väärässä, kuka on rasisti ja kuka suvakki, olisi huomattavasti hedelmällisempää yrittää keskustella maahanmuuton ongelmista sivistyneesti ja asiapohjalta. Se vaihtoehto, että ulkomaalaisia ei päästetä Suomeen lainkaan, ei ole ratkaisu, kuten ei ole sekään, että päästetään kaikki halukkaat. Nyt pitää löytyä malttia kunnon keskusteluun ja etsiä ratkaisuja ongelmiin, sen sijaan, että kivitämme toisiamme netissä. Odotan hieman pelolla sitä, milloin tilanne eskaloituu fyysiseksi, sillä keskustelupalstoilla jaellaan jo virtuaalisia niskalaukauksia ja se jos mikä vetää mielen apeaksi. Terrorismin tarkoitus on saattaa yhteiskunta epäyhtenäiseksi, sillä mitä hajanaisempi yhteiskunta on, sitä parempi toimintakenttä se on terroristille. Ja säröjä nykyinen tilanne todellakin yhteiskuntaamme aiheuttaa.

Tiedustelulain uudistamisesta on viime vuosina taitettu peistä suuntaan tai toiseen. Tämän ikävän tapahtuman seurauksena voisin kuvitella, että kansan syville riveillekin saattaisi nyt kelvata parempien tiedusteluvaltuuksien antaminen viranomaisille. Jopa sen yksityisyydensuojan kustannuksella. Tuskinpa Supoa kiinnostaa tavallisten kaduntallaajien arki ja heidän pikku salaisuutensa, mutta terrorismin estämisessä laajemmat valtuudet olisivat paikallaan. Tosin on myönnettävä, ettei tämänkaltaisia yhden miehen iskuja voida ehkä estää edes laajemmilla tiedusteluvaltuuksilla. Minä haluaisin Suomen olevan kansainvälinen, avoin ja turvallinen. Onko se mahdoton yhtälö?

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Lahti-kaupungin rullaluistelijat eli rakkaat päättäjämme kaupungintalolla ovat luistelemassa vastuutaan pakoon suunnittelemalla veronkorotuksia. Tällä toimellahan vain pyritään paikkaamaan jo monta vuotta jatkunut epäpätevä taloudenhoito. Kaupungin talous on siis kuralla ja syyttävä sormi voidaan hyvällä syyllä osoittaa kaupungintalon suuntaan, jossa nähtävästi suuret visiot ovat ajaneet todellisuuden ohi.

Jo näillä pienillä merkonomin laskutaidoilla, joita allekirjoittanut omaa, voidaan sanoa, että talouden pitämiseksi vaterissa on vain yksi yksinkertainen totuus: Älä tuhlaa enempää kuin tienaat. Lahdessa tätä yhtälöä ei ole osattu tai haluttu toteuttaa käytännössä, vaan lainataakkaa on kasvatettu kiihtyvää tahtia. Silloin tällöin maltti olisi valttia, mutta se ei onnistu Lahdessa. Vauhtisokeina on ollut pakko saada mm. toriparkki, matkakeskus ja ennen kaikkea kaiken pelastava kehätie. Kehätienhän on suunniteltu tuovan Lahteen suurinpiirtein Jeesuksen, joka antaa kaikki lainamme anteeksi ja nostaa Lahden kirkkaasti maamme kärkikastiin kaikilla mahdollisilla mittareilla. Uskokoon ken haluaa.

Nämä edellämainitut ökyhankkeet oli nähtävästi aivan pakko toteuttaa, koska suuri visio Lahden suuruudenpäivistä tulevaisuudessa häilyi kirkkaana päättäjiemme otsalohkoissa. Kävi kuitenkin niin ikävästi, että liki kaikki Lahden koulut osoittautuivat homepommeiksi ja ihan inhimmillisyydenkin vuoksi piti jostain löytää rahaa vielä näihin kouluihinkin. Rakennetaan ja puretaan, rakennetaan ja puretaan. Tätähän tämä lahtelainen julkisrakentaminen näyttäisi tänä päivänä olevan. Hyvänä esimerkkinä Jalkarannan monitoimitalo Jalo, joka lienee maailmanennätys siinä, kuinka nopeasti sisäilmaongelmat alkoivat valmistumisen jälkeen. Jos ja kun maltettaisiin rakentaa huolella, kaupunki säästäisi suuria summia. Toivon mukaan elinkaarimalli tulee jatkossa ainoaksi tavaksi toteuttaa julkisrakentamista, sillä kyllä edes rakentajalla tulee olla selkeä vastuu työstään vielä vuosiksi eteenpäinkin.

Nyt sitten joka suunnalta väläytellään talouden ainoana pelastuksena veroäyrin nostoa. Juu, toimii varmasti, mutta kuinka kauan? Näillä talousnäytöillä, joita Lahden kaupunki on meille esittänyt viime vuosina olettaisin, että muutamasssa vuodessa nekin korotuksella saadut rahat ovat valuneet kankkulan kaivoon ja taas ollaan samassa tilanteessa eli taloudellisen kuilun partaalla.

Kokoomus on kovasti veronkorotuksia vastaan, muut puolueet suhtautuvat asiaan suotuisammin. Kaupungin vetovoima kuulemma kärsii, kerrotaan kokoomusleiristä. Heikosti on meillä asiat Lahdessa, jos ainoa valttimme asukkaiden houkuttelussa on siedettävä veroprosentti. Voisin kuvitella, että paras kaupungin vetovoimaa lisäävä seikka on mainos, jossa lukee: ”Työpaikkoja avoinna” eli pääosin ihmiset muuttavat työn perässä, eivät alhaisen veroprosentin. Lisäksi kaupungin tarjoamat palvelut, niin yksityisellä kuin julkisellakin puolella ovat tärkeässä roolissa.

Sitten kun/jos korotus tehdään, toivon, että Lahti palkkaisi jonkun oikeasti talousasioista ymmärtävän ihmisen käymään läpi kaupungin rahankäytön ja etsivän sieltä organisaatiossa muhivan oikean joutokäytön, jota me kaupunkilaiset turhaan rahoitamme. Mistä oikein maksetaan ja miksi? Muuten käy niin, että pikkuhiljaa, vuosi vuodelta, meidät lahtelaiset verotetaan hengiltä.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Viime vuodet on ihmetelty Suomen Postin toimintaa. Monesti on tuntunut siltä, ettei Postia enää kiinnosta sen ydintekeminen eli lähetysten jakelu, vaan lonkeroita on viritelty vähän sinne sun tänne. Tarjontaa on tänä päivänä ruohonleikkuusta aina lähihoitoon samalla, kun Postilla on kova vimma saada ydintoimintansa eli postinjakelu kolmipäiväiseksi nykyisen viisipäiväisen jakelun sijaan.

Syynä tähän on tietenkin alentuneet lähetysmäärät, kun asiakkaat hoitavat viestittelynsä ja lukevat lehtensä yhä enemmän netin kautta. Muistan hyvin, että samaan syyhyn vedottiin Postissa jo 15 vuotta sitten, ainakin silloin kun piti leikata kuluja ja irtisanoa työntekijöitä.

Jakelutoimintahan on ollut kautta aikain pääsääntöisesti tappiollista toimintaa Postille, johtuen pitkistä etäisyyksistä haja-asutusalueilla. Kilpailun avaamisen jälkeen suuriin kaupunkeihin on jo ilmestynyt muitakin jakeluyhtiöitä kuorimaan kermat päältä siellä missä lähetysten määrä on suuri ja etäisyydet ja kulut pieniä. Toisinsanoen voitot ovat suuria. Ja Posti kärsii tämän nahoissaan yrittämällä sopeuttaa toimintaansa muuttuviin olosuhteisiin. Ja kansa kiroilee, kun homma ei toimi. Kaiken kukkuraksi Posti saa valitukset myös muiden jakeluyhtiöiden tekemistä jakeluvirheistä.

Tästä pääsemmekin sujuvasti viikon puheenaiheeseen, jossa toinen valtionyhtiö eli VR on hieman samanlaisen muutoksen edessä kuin Posti. Talouspoliittinen ministerivaliokunta on nimittäin päättänyt rautateiden henkilöliikenteen avaamisesta kilpailulle vaiheittain vuoteen 2026 mennessä. Uudistus on tarkoitus aloittaa Etelä-Suomen taajamajunaliikenteestä.

Liikenne- ja viestintäministeri Anne Berner lupasi, ettei mitään yksityistämistä tapahdu, eikä valtion omaisuutta myydä. Bernerin mukaan maakuntauudistus tukee tulevaa rautatieuudistusta. Maakunnat voisivat siis jatkossa järjestää ja kilpailuttaa liikennettä. Berner kertoi, että junaliikenne avataan käyttöoikeussopimusten kautta. Se tarkoittaa, että kilpailua ei avata avoimella pääsyllä, vaan valtio kilpailuttaa tiettyjä sopimuksia. Bernerin mukaan uudistuksen tavoitteena on huolehtia, että henkilöliikenteeseen syntyy hintakilpailua. Myös matkustajamääriä halutaan nostaa. Raideliikenteeseen panostaminen kun on eräs tärkeä keino sähköistää liikennettä ja vähentää liikenteen ilmastopäästöjä.

Kauniita ajatuksia, mutta käytännössä voi käydä samoin kuin postiuudistuksessa, että yksityiset tahot hoitavat jatkossa vain kannattavat junavuorot ja kannattamattomat yhteydet kaatuvat valtionyhtiön eli veronmaksajien maksettavaksi.
Aika näyttää mihin suuntaan tämä hallituksen yksityistämisvimma valtionyhtiöiden suhteen johtaa. Kilpailu sinänsä on hyvä ja kannatettava asia. Sillä voi olla monia hyviäkin vaikutuksia kuluttajan kannalta hintojen ja palvelujen suhteen, mutta VR:n ja Postin tapauksessa tuntuu enemmänkin tällä hetkellä siltä, että valtio sahaa omaa jalkaansa ja kunnolla sahaakin.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Tämän viikon keskiviikkona vietetiin Maailman ylikulutuspäivää. Mikään juhlan tai liputuksen aihe ylikulutuspäivä ei tietenkään ole, sillä tuona päivänä ihmiset ovat kuluttaneet loppuun maapallon tänä vuonna tuottamat uusiutuvat luonnonvarat. Näin siis jo elokuun toisena päivänä! Loppuvuoden elämmekin sitten velaksi, mikä on ympäristön kannalta kestämätöntä. Suurimmat syyt moiseen ylikulutukseen löytyvät ruoantuotannosta sekä liikenteen ja asumisen aiheuttamista kasvihuonekaasupäästöistä.

Maailmalla tehdään paljon hyviä pieniä toimia kielteisten ympäristövaikutusten vähentämiseksi, mutta jatkuva kulutuksen kasvu syö näiden toimien hyödyt. Erityisesti hiilijalanjälkeämme paisuttaa asumiseen ja liikkumiseen käytetty energia, mikä on maailmanlaajuisesti suurin syy ylikulutukseen. Myös ruoantuotannolla on osansa luonnonvarojen kestämättömässä käytössä. Maatalouskäytössä olevasta maasta noin 70 prosenttia käytetään lihan ja muun eläinperäisen ruoan tuotantoon.

Meillä suomalaisilla ei ole tässä asiassa varaa jeesustella mihinkään suuntaan, sillä suomalaiset kuluttavat oman osansa maailman luonnonvaroista laskennallisesti peräti neljä kuukautta maailman keskiarvoa aiemmin. Suomalaisten kansallinen ylikulutuspäivä oli jo 3. huhtikuuta. Jos kaikki kuluttaisivat suomalaisten tavoin, tarvittaisiin yli kolme maapalloa, jotta kulutus olisi kestävällä tasolla. Hyi meitä!

Mitä sitten tavallinen kaduntallaaja voi tehdä asian eteen? Ympäristön kannalta paras valinta olisi vaihtaa ainakin osa lihasta kasviksiin, sillä lihan, kananmunien ja maitotuotteiden tuotantoon tarvitaan aina myös kasvikunnan tuotteiden kasvatusta rehua varten, joten eläinperäisillä tuotteilla on lähes poikkeuksetta suuremmat ympäristövaikutukset kasviperäisiin tuotteisiin verrattuna. Myös kestävästi pyydetty tai viljelty kala on ympäristön näkökulmasta oiva vaihtoehto. Erityisen suositeltavia ovat kotimaiset lähivesien kalat. Jokainen voi vaikuttaa ylikulutukseen pohtimalla, miten asuu, liikkuu ja syö. Kuluttajien kannattaa suosia vastuullisesti tuotettua ruokaa sekä vähentää ruokahävikkiä sekä käyttää joukkoliikennettä tai vielä mielummin pyöräillä tai kävellä. Myös järeitä poliittisia päätöksiä ympäri maailman tarvitaan ympäristön suojelemiseksi.

On turha kuvitella, etteikö meidän suomalaisten kuluttaminen näkyisi globaalisti, sillä esimerkiksi suomalaisten ruoankulutukseen liittyvistä luonnon monimuotoisuusvaikutuksista yli 90 prosenttia syntyy ulkomailla. Kulutamme arjessamme tuotteita, joiden raaka-aineet ovat usein peräisin paikoista, joissa paikalliset asukkaat ovat riippuvaisia hyvinvoivasta luonnosta. Ylikulutuksen seuraukset näkyvät näiden usein maailman köyhimpien ihmisten ympäristössä esimerkiksi metsäkatona, kuivuutena, makean veden puutteena, maaperän eroosiona ja luonnon monimuotoisuuden heikkenemisenä. Mitäpä jos jokainen meistä yrittäisi jatkossa edes vähän miettiä omaa kulutustaan, sillä tämä tie ei pääty hyvin, merkit siitä ovat jo näkyvissä ympäri maailman.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi