Varmempi kevään merkki kuin lämpimät aurinkoiset ilmat tai ensimmäinen leskenlehti, on joka keväinen, välillä kovin kiivaitakin sävyjä saava keskustelu koirankakasta. Tänä keväänä keskustelun lykkäsi käyntiin virallisesti Hämeen poliisi, joka tällä viikolla muistutti, että järjestyslain mukaan koiran omistajan tai haltijan on yleisen järjestyksen ja turvallisuuden säilymiseksi pidettävä huolta siitä, että koiran uloste ei jää ympäristöön hoidetulla alueella taajamassa. Jättäessään ulosteet siivoamatta koiran omistaja syyllistyy järjestysrikkomukseen, mistä on säädetty sakkorangaistus. Keräämistä varten kaupoista saa pusseja ja jos rahatilanne ei salli näitä pusseja ostaa, löytyy koirankakkapusseja ilmaiseksi telineistä pitkin Lahden puistoja. Ketään ei varmasti naurata, jos astuu vahingossa koiranläjään tai huomaa tuoneensa koiran jätökset eteisen matolle kenkänsä pohjassa. Koiranomistajana voin sanoa, ettei se naurata edes koiranomistajaa.

Jostain syystä kaikki koiranomistajat eivät kerää koiriensa jätöksiä roskikseen. Lievää ihmetystä on allekirjoittaneessa herättänyt se, että jotkut kyllä keräävät koiransa jätökset pussiin, mutta heittävät sitten sen täyden pussin hangelle tai laittavat roikkumaan jonnekin puunoksaan. Luulisi, että jos on kerännyt jätökset jo pussiin, niin sen pussin jaksaisi vielä kuljettaa seuraavaan roskikseenkin?

Silti kannattaa muistaa, että koiranjätökset ovat onneksi nopeasti maatuvaa tavaraa, toisin kun ne roskat, joita jotkut kaupunkilaiset viskovat pitkin tien penkkoja ja puistoja. Ja sitä roskaa kyllä riittää. Kunhan jossain vaiheessa kevät saadaan kunnolla käyntiin, tulemme taas tänäkin keväänä huomaamaan, että teiden penkat ja puistot ovat täynnä rikkontuneita kaljapulloja ja -tölkkejä ynnä muuta maatumatonta tavaraa ja yhtä paljon kuin harmittaa kävellä koirankakkaan, harmittaa vaikkapa ajaa pyörällä lasinsirpaleiden yli.

Miksiköhän on niin vaikeata kerätä koiransa jätökset roskikseen tai viedä se pullo tai tölkki kauppaan tai lasinkeräysastiaan? En usko, että kovin moni roskaisi omaa pihaansa samalla lailla, joten miten ihmeessä meistä tulee moisia sottapyttyjä, kun pääsemme ulos omasta pihastamme? Jokainen voisi aloittaa kevään siisteyskampanjan omasta itsestään. Riippumatta siitä, onko koiranomistaja tai ei. Tämä koskee meitä kaikkia. Ei tähän mitään somessa riehuvaa eipäs-juupas -väittelyä tarvita. Kunhan itse pitää huolen siitä, ettei heitä roskia luontoon ja kerää koiransa jätökset, on jo parhaansa asian eteen tehnyt.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi