Aivan liian usein joudun pääkirjoituksissani pohtimaan asioita ja tapahtumia, jotka ovat jo lähtökohtaisesti negatiivisia. Niinpä ajattelin vaihteeksi kirjoittaa jostain todella positiivisesta asiasta. Ja sellainen löytyikin nopeasti, nimittäin Suomen jalkapallomaajoukkue eli Huuhkajat. Suomen on vallannut todellinen jalkapallohuuma, kun Huuhkajien ensimmäinen arvokisapaikka kautta aikain on enää vailla vain lopullista sinettiä. Ja se sinetti lyödään marraskuun 15. päivä Helsingissä, sillä voittamalla silloin Liechtenstein, on Suomi varmuudella EM-kisoissa ensi kesänä.
Tämä kaikki on todella uskomatonta, varsinkin jos mietitään missä suossa Huuhkajat rämpivät vielä pari vuotta sitten. Maajoukkueen peräsimessä oli nähty Mika-Matti Paatelaisen tuhoon tuomittu joulukuusi ja Hans Backen totaalisen epäonnistunut valinta päävalmentajaksi. Haastatteluissa valmentajat syyttivät pelaajia yksinkertaisesti löysiksi ja pelaajat vastaavasti itkivät haastatteluissa mokiaan ja pyytelivät kansalta anteeksi. Tämän jälkeen vielä iso osa avainpelaajista lopetti maajoukkueuransa, jatkaen kuitenkin pelaamista seurajoukkueissaan. mm. kapteeeni Moisander, Hetemaj, Ring ja Arkivuo tekivät näin. Viesti oli selvä: Suomen paidassa emme enää pelaa, koska emme koskaan voi voittaa. Suomi on jalkapallossa ikuinen häviäjä. Lisäksi Eremenko, ikään kuin pisteenä i:n päälle, sekoili kokaiinin kanssa, saaden pelikieltoa pari vuotta. Juuri nyt tänään ja tässä, näitä kavereita ei kukaan enää maajoukkueeseen kaipaa.
Juuri silloin kun kaikki ajattelivat, ettei Suomi koskaan nouse tästä suosta, tapahtui jotain. Päävalmentajaksi nostettiin ikuinen kakkosvalmentaja Markku ”Rive” Kanerva. Monet näkivät Riven valinnan Palloliiton luovuttamisena ja tehtävään otettiin vain tarpeeksi halpa mies, hyvää kun ei tuntunut löytyvän. Aika harva edes maajoukkueen fanaattisimmista faneista uskoi Riveen. Vuosi sitten pelattu Kansojen liiga nosti kuitenkin maajoukkueen takaisin ihmisten huulille, vaikka jotkut Kansojen liigaa vähättelivätkin. Eihän kyseessä ollut mikään ”oikea” karsinta tai turnaus. Siitä kuitenkin hoidettiin oman lohkon voitto ja mahdollisuus takaporttiin EM-kisoihin. Huuhkaja-buumi oli pikku hiljaa syntymässä. Josko sittenkin?
Buumi tarvitsi syntyäkseen vielä yhden ihmeen. Jo monet vuodet oli Teemu Pukki ollut lupaava hyökkääjä, mutta maajoukkueessa ei oikein osunut. Ei sitten millään. Pukki oli fanien keskuudessa jo melkoisen sylkykupin roolissa, kun maaleja ei maajoukkueessa vain syntynyt. Miehen siirryttyä Norwichiin Englannin mestaruussarjaan yhtäkkiä miehestä kuoriutuikin sarjan kovin maalitykki ja kas kummaa, sama on jatkunut tällä kaudella astetta kovemmassa Valioliigassa ja etenkin maajoukkueessa. Yhtäkkiä Pukki on kansainvälinen superstar ja Huuhkajat ottelun päässä kisapaikasta.
Urheilu on parhaimmillaan juuri tätä. Tuloksia ja pelejä ei ratkaista palkkapussien tai ennakkoarvioiden perusteella paperilla, vaan ainoastaan kentällä. Tänään voit olla kaikkien sylkykuppi, huomenna kaikkien rakastama sankari. Tunnelma Suomen peleissä on ollut uskomattoman upea ja viimeistään nyt voidaan todeta, että jalkapallokulttuuri on vihdoin ja viimein rantautunut myös Suomeen. Itse lähden Kreikkaan karsinnan viimeiseen peliin juhlistamaan Huuhkajien kisapaikkaa, enkä usko, että olen ainoa suomalainen silloin siellä. Vive La Rivelution!
Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi
Hienokirjoitus, nyt vielä painetta kaupungille että saadaan toimiva stadion kisapuistoon joka palvelee yleisöä ,junioreita ja pääsarja joukkuetta.Ελλαδα είναι πολύ καλά,μου αρέσει πάρα πολύ ????⚽️??