Lahti ja Lahden maine on juuri nyt kovassa nosteessa. Lahti on nimittäin viime aikoina ollut varsin positiivisesti esillä mediassa. Viime vuonna Lahti patsasteli Euroopan vihreänä pääkaupunkina, sen jälkeen amerikkalainen mediajätti CNN nosti Lahden yhdeksi vuoden 2022 mielenkiintoisimmista lomakohteista. Sitten olemme nähneet sellaisenkin ihmeen, että valtakunnan ykköslehti Helsingin Sanomat kehui Lahtea pääkirjoituksessaan, sekä vielä nosti esiin Lahden hiihtäjän taivaana. Pari viikkoa sitten valtakunnallista pöhinää aiheutti Lahden uusi upea visuaalisten taiteiden museo Malva. Tällä viikolla saimme lukea, että Lahti sijoittui suurten kuntien joukossa kärkikolmikkoon tuoreessa asukastyytyväisyyttä mittaavassa valtakunnallisessa vertailussa. EPSI Ratingin tutkimuksessa kartoitettiin suomalaisten tyytyväisyyttä asuinkuntaansa ja sen palveluihin. Lahti sai tutkimuksessa 70,1 indeksipistettä, kun koko maan keskiarvo oli 66,4. Lahden edelle kiilasivat vain Helsinki ja Tampere. Mitä ihmettä? Seuraavaksi varmasti helvetti jäätyy?

Tämä kaikki edellämainittu oli kuitenkin vain pientä positiivista etukäteisvärinää, sillä alkuviikosta Lahti pääsi tuulettamaan Fazerin uuden makeistehtaan sijoittumista Lahteen. Liki 70 kaupunkia oli tarjonnut tonttia Fazerille, mutta Fazer halusi tulla Lahteen. Kyse ei ole mistään ihan pikkujutusta, sillä nykyisissä tehtaissa Vantaalla ja Lappeenrannassa, jotka lopetetaan Lahden tehtaan valmistuttua, työskentelee yhteensä 900 henkilöä ja lisäksi omien alihankintaketjujen ja tukipalveluidensa sekä alueella muuten käytettävien palveluiden kautta tehdas työllistää jokaista omaa työntekijäänsä kohden kolme lisää. Voidaan siis hyvällä syyllä sanoa, että kaupungin ponnistelut Lahden maineen nostamisen eteen alkavat siis vihdoinkin tuottamaan hedelmää. Tästä on syytä antaa iso kiitos kaupungintalolle, vaikka aina välillä tulee kuraakin sinne suuntaan kaadettua. Nyt on kiitoksen aika.

Fazerin uuden makeistehtaan sijoittuminen Lahteen voi helposti aiheuttaa positiivisen kierteen ja monet pienemmät yritykset saattavat myös Fazerin tapaan huomata, että Lahtihan olisi varsin ideaali paikka yritykselle. Lahden loistava logistinen sijainti sekä siedettävä asumisen hintataso verrattuna esimerkiksi pääkaupunkiseutuun ovat merkittäviä valtteja kun kilpaillaan uusista yrityksistä ja asukkaista.

Urheiluromantikkona näen jo silmissäni Kisapuiston uuden stadionin olevan nimeltään Fazer Areena. Ja totta kai meille oluen ystäville tehdään mahdollisimman pian Lahden Fazerin Sininen -suklainen jouluolut? Hyvä Lahti!

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Launeen vanhan terveysaseman kohtaloa Launeenkadulla on pähkäilty Omalähiönkin sivuilla vasta muutama kuukausi sitten. Silloin vielä ei Lahden kaupungilla ollut selvää kuvaa siitä, mitä tyhjäksi jääneelle rakennukselle tehdään. Vahvimpana vaihtoehtona oli tilojen vuokraaminen, sillä purkaminen ei ollut vaihtoehto. Ja näin on nyt käynytkin, kun tällä viikolla tiloissa aloitti Lahden Sininauha ry:n järjestämä hanke, päiväkeskus Tuulensuoja. Tuulensuoja on tarkoitettu päihteiden käyttäjille, asunnottomille tai muille palveluiden ulkopuolelle jääneille ihmisille. Toiminta on saatu käynnistymään poliisin puoltamana sekä eri yhteistyökumppaneiden tukemana ja rahoittamana. Päijät-Sote on järjestänyt Tuulensuojan noin 400 neliömetrin kokoiset tilat.

Voidaan sanoa, että Tuulensuojan käynnistyminen Launeella tuli yllätyksenä varmasti kaikille. Eikä se mikään ihme olekaan, ettei asiasta etukäteen mediassa huudeltu, sillä kovinkaan moni ei halua tämänkaltaisia paikkoja lähelleen, koska pelkää oman asuntonsa arvon tai ympäristöturvallisuuden puolesta. Maailmalla tätä kutsutaan NIMBY-ilmiöksi (Not in my backyard). Toiminta lykättiin käyntiin ilman ennakkokeskusteluja tai varoituksia, koska aivan varmasti jo etukäteen tiedettiin, että päihteiden käyttäjien päiväkeskus naapurustossa herättää varmuudella tunteita. Eikä varmasti kovinkaan positiivisia tunteita. Olisi ollut mielestäni asiallista keskustella alueen asukkaiden kanssa tai edes tiedottaa etukäteen asiasta. Meillähän on Etelä-Lahdessa jo Apilakadulla sijaitseva Nousurinteen palvelutalo päihdeongelmaisille, joten vaikuttaa siltä, että joidenkin päättäjien mielestä juuri Etelä-Lahti on katsottu sopivaksi paikaksi sijoittaa keskustassa ongelmia aiheuttavat päihdeongelmaiset ja asunnottomat ihmiset.

Asia ei ole tietenkään mustavalkoinen, sillä on parempi, että päihteiden käyttäjille ja asunnottomille on olemassa jonkinlainen tukikohta, kuin se, että he parveilevat bussipysäkeillä, ostoskeskuksissa, yleisissä vessoissa tai kaupungin kaduilla. Tuulensuojan tavoitteena on kuulemma saada asunnottomat tai muuten tukea kaipaavat henkilöt pois julkisista tiloista palveluohjauksen piiriin, jossa tuetaan elämänhallintaa ja päihteettömyyttä sekä tarjotaan mahdollisuus kontaktien luomiseen. Lepäämisen ohella Tuulensuojassa voi pestä pyykkiä ja peseytyä. Aamulla tarjolla on aamupuuroa ja päivän mittaan keittiöstä löytyy kahvia, pullaa ja leipätarvikkeita. Hyvä, jos joku päihdeongelmainen henkilö saadaan tällä tavoin pelastettua vielä mukaan yhteiskuntaan.

Kolikon toinen, se ikävämpi puoli on se, että Tuulensuojan naapurustossa turvattomuus varmasti kasvaa. Kukapa meistä haluaisi joukon huumeidenkäyttäjiä naapuriinsa? Olen keskustassa asuessani nähnyt tarpeeksi paljon sitä meininkiä ja voin kertoa, ettei se ole kovinkaan miellyttävää katseltavaa tai kuunneltavaa ja uskon, että monelle päihdeongelmaisten sekoilevat ja äänekkäät joukkiot aiheuttavat varmuudella turvattomuuden tunnetta. Eiväthän nämä helppoja ja yksinkertaisia asioita ole. Jollain tavoin päihdeongelmaisia ja asunnottomia on pystyttävä auttamaan ja jonnekin tämänkaltaiset päiväkeskukset on sijoitettava. Lahdessa on jo pitkään huudeltu turuilla ja toreilla, että kaupungin vakavalle päihdeongelmalle on tehtävä jotain. Onko Tuulensuoja vastaus tähän? Mielenkiintoista nähdä miten Launeella Tuulensuoja otetaan vastaan ja minkälaista keskustelua se tulee herättämään.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Eilen se viimein varmistui eli jo jonkin aikaa selvältä näyttänyt Suomen Nato-jäsenhakemus sai presidentti Niinistön ja pääministeri Marinin siunauksen saatesanoilla ”mahdollisimman pian”. Viimeisen sinetin jäsenhakemukseen lyö eduskunta, joka näillä näkymin käsittelee asiaa jo ensi maanantaina. Oletettavasti keskustelu jäsenyydestä tulee olemaan eduskunnassa lyhyt.

Asiassa on edetty hurjaa vauhtia. Kuka olisi vielä viime vuoden loppupuolella osannut ennustaa, että puolen vuoden päästä Suomi hakee Naton jäsenyyttä, kun Nato-jäsenyyttä silloin kannatti vain noin 30% suomalaisista. Nyt vaaka kallistuu täysin päinvastoin, kun viimeisimmän mielipidetiedustelun mukaan yli 70% suomalaisista on Naton kannalla. Suurin syy muutokseen löytyy tietenkin Venäjästä ja sen sotatoimista Ukrainassa. Ilman niitä Naton kannatus ei olisi noussut noihin lukemiin kenties koskaan. Presidentti Niinistön linjaus jäsenyyden hakemisen syistä kaikessa yksinkertaisuudessaan tulee jäämään historian lehdille: ”Venäjä voi katsoa peiliin – te itse aiheutitte tämän”. Siinä syy kiteytettynä yhteen lauseeseen.

Suomi on luottanut Paasikivi-Kekkosen -linjaan vuosikymmenet. Perusideana oli, että ison itäisen naapurin kanssa pitää tulla toimeen. Ja toimeenhan tultiinkin rauhaisasti monet vuosikymmenet aina näihin päiviin asti. Jopa siinä määrin, että välillä tuntui, että Suomen asioita johdettiin lopulta Kremlistä. Elettiin suomettumisen aikaa, jolloin isoihin päätöksiin lähdettiin kyselemään lupaa Moskovasta karvahattu valmiiksi nöyrästi kourassa. Suomessa pärjäsivät parhaiten poliitikot, jotka osasivat oikeissa paikoissa kumartaa ja olla rähmällään Kremliin päin.

Ensimmäinen isompi mutka suhteisiin taisi tulla vasta siinä vaiheessa, kun Venäjä vuonna 2014 valtasi Krimin niemimaan. En tiedä mitä Suomen valtionjohdossa silloin ajateltiin, koska edelleen meillä vietiin valtiojohtoisesti eteenpäin ydinvoimalahanketta venäläisten kanssa, mutta samalla Suomi oli muun EU:n kanssa mukana Venäjän vastaisissa pakotteissa. Eikö Krimin valtausta pidetty oikeasti meillä Suomessa niin merkittävänä, kun ns. varsinaisia sotatoimia ei nähty juuri lainkaan. Venäjä hoiti asian niin, että näytti siltä kuin krimiläiset olisivat oikein vaatimalla vaatineet päästä liittymään Venäjään. Joko Suomessa oltiin silloin sinisilmäisiä tai sitten vain yksinkertaisesti tyhmiä. Vaaran merkkejä ei nähty tai haluttu nähdä. Valitettavasti monet ukrainalaiset maksavat nyt hengellään EU:n ja muun maailman sinisilmäisyyden. Jälkiviisaana voidaan todeta, että Putin olisi pitänyt pysäyttää jo 2014.

Elämme todella isossa historiallisessa murroskohdassa, josta luetaan vielä satojen vuosienkin jälkeen koulujen historian kirjoista. Ensimmäistä kertaa toisen maailmansodan jälkeen olemme siinä tilanteessa, ettei Suomen ulkopolitiikka voi nojata siihen, että meillä on hyvät suhteet itänaapuriin. Yksi ulkopolitiikkamme pilareista on sortunut ja se on korvattava uudella. Niinpä Suomi kääntää nyt uuden lehden historiansa sivuilla, kun siirrymme Nato-jäseneksi, toivon mukaan mahdollisimman pian. Toivotaan, että siirtymä tapahtuu mahdollisimman kivuttomasti ja selviämme tästä kaikesta ilman isompia selkkauksia.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Aina näin keväisin omakotiyhdistystoiminta nostaa päätään, kun pitkän talven jälkeen porukalla järjestetään siivoustalkoita, kirpputoreja, yhteisiä reissuja tai lainaillaan työvälineitä keskenään. Lehtemme ilmestymisalueella on yksitoista toimivaa omakoti- tai asukasyhdistystä, jotka kaikki jossain määrin kärsivät osanottajapulasta. Vetäjiä yhdistyksiin on kohtalaisen vaikea saada ja moni yhdistys varmasti miettiikin näin keväisin, onko toimintaa järkevää jatkaa, kun kokouksissa istuvat samat naamat vuodesta toiseen. Pakko nostaa hattua korkealle niille, jotka vuodesta toiseen jaksavat pitää yllä alueensa omakotiyhdistystoimintaa. Verenvaihto ainakin silloin tällöin olisi kuitenkin suotavaa, jotta pitkän pätkän vastuuta kantaneetkin saisivat välillä hieman hengähtää.

Itse olen aina arvostanut omakotiyhdistystoimintaa, jossa toimitaan yhdessä koko asuinalueen hyväksi. Pienelle Petri-pojalle Korsipuistossa järjestetyt Elojuhlat olivat aikanaan kovasti odotettuja tapahtumia ja oli mukavaa kun naapurustossa järjestettiin kaikenlaista toimintaa hiihtokilpailuista lähtien. Mahdollisissa kiistatilanteissa on helpompaa saada oma ääni kuuluville nimenomaan yhdistyksen kautta. Esimerkiksi Lahden kaupunki voi helposti niputtaa yksittäiset valitukset/ehdotukset yksittäistapauksiksi ja olla huomioimatta niitä, mutta joukossa on sentään vielä voimaa. Yhdessä voimme vaikuttaa moniin asioihin ja yhdessä voimme tehdä omasta asuinalueestamme paremman ja viihtyisämmän paikan elää.

Tänä päivänä tarvitsemme ns. kylähenkeä ja yhteen hiileen puhaltamista enemmän kuin koskaan, sillä yhteiskunnassamme tuijotetaan jo aivan liikaa omaan napaan ja meitä suomalaisia ollaan kovaa vauhtia jakamassa tiukasti eri leireihin, milloin minkäkin asian tiimoilta. Netissä on helppo olla sosiaalinen, mutta eihän se korvaa millään muotoa oikeaa kontaktia toisten ihmisten kanssa. Ainainen kiire on huono, mutta myös paljon käytetty tekosyy. Kyllä aikaa löytyy myös yhdistyksen asioihin, jos vain halua löytyy.

Älä siis anna alueesi omakotiyhdistystoiminnan kuihtua, vaan lähde mukaan kokouksiin ja tapahtumiin kuuntelemaan, keskustelemaan ja tutustumaan naapurustosi ihmisiin. Voit yllättyä, kuinka mukavaa on puuhailla yhdessä yhteisten tavoitteiden puolesta ja tutustua uusiin ihmisiin asuinalueellasi.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi