Kesäloma on täällä taas!

Seuraavien neljän viikon kohdalla kalenterissani lukee isolla sana ”LOMA”. Kiva juttu, mutta mitä ihmettä sitä sitten lomallaan tekisi? Pitäisikö varata äkkilähtö etelään vai kiertää vain kotimaata? Riippuu tietenkin säästä. Toisaalta, johan tässä kesäkuussa sai nauttia lämmöstä. Menisikö mökille vai vuokraisiko asuntoauton? Käydäänkö sukulaisissa vai vietetäänkö loma vain perheen kesken? Mitäs jo oltaisiinkin kaupungissa koko loma vai pitäisikö sittenkin kiertää festareita ja erinäisiä kesätapahtumia? Suunnatakko Ruisrockiin vai Savonlinnan oopperajuhlille?

Loma pitää sisällään niin suuren määrän erinäisiä odotuksia, että moni pakahtuu jo alkuunsa niiden alle. Monien mielestä kesäloman pitäisi olla aina ikimuistoinen ja sellainen, että sitä olisi sitten talven pimeinä iltoina kiva muistella. Melkoinen guru saa olla, että saa koko perheen lomatoiveet toteutettua neljässä viikossa ja luulenpa ettei sitä kannata edes yrittää. Monella lomaan liittyvät suorituspaineet ovat maksimissaan ja stressi korkealla, vaikka loman vaikutus pitäisi olla juuri päinvastainen. Esimerkiksi avioerotilastoissa on elo-syyskuussa piikki, sillä eniten erotaan juuri kesälomien jälkeen. Suurin syy ei ehkä kuitenkaan ole epäonnistuneessa lomassa, vaan siinä, että lomalla pariskunnilla on kerrankin aikaa keskustella/riidellä ne kaikki riidat kunnolla läpi, jotka työ- ja arkikiireiden takia on sysätty syrjään läpi vuoden. Tai sitten, kun kerrankin on yhteistä aikaa, huomataankin, ettei meillä ole enää mitään yhteistä.

No synkistä vesistä niihin iloisempiin. Suomen kesä on pullollaan kivoja kesätapahtumia, isoja ja pieniä, jotka keräävät paljon ihmisiä. Jonkun arvion mukaan kaikissa kesän tapahtumissa käy jopa noin kaksi miljoonaa ihmistä. Se lämmittää suuresti mieltäni, sillä useimmat tapahtumat, varsinkin ne pienemmät, kasataan pitkälti talkoovoimin, verta, hikeä ja kyyneliä vuodattaen. Useimmiten kyseessä on enemmän ”rakkaudesta lajiin”- tyylinen elämys kuin ”rahat pois tyhmiltä kuluttajilta”- riisto. Tukemalla paikallista tekemistä pidät samalla oman asuinalueesi vireänä ja elinvoimaisena. Support your local (Kannata paikallista) – hokema on siis hyvä pitää mielessä tänäkin kesänä, kun miettii lomasuunnitelmiaan. Ei aina tarvitse lähteä kauas löytääkseen upeita elämyksiä ja kivoja tapahtumia.

Pidät käsissäsi Omalähiön isoa kesälehteä, johon olemme keränneet teille kasan kesälomavinkkejä. On lukuisia kesäteattereita, musiikkifestivaaleja, kyläjuhlia jne. Kaiken kaikkiaan tarjolla on paljon mukavaa ajanviettoa niin paisteessa kuin sateessakin juuri teille arvon lomalaiset. Ja ihan tässä lähellä.

Myös me täällä toimituksessa pakkaamme laukkumme ja suuntaamme lataamaan akkuja Suomen suveen neljäksi viikoksi. Tapaamme jälleen elokuun ensimmäisenä perjantaina, kun Omalähiö seuraavan kerran tipahtaa postiluukustasi.

Hyvää kesää!

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Juhannussimaa

Perjantaina se taas koittaa, nimittäin juhannus ja kaikki siihen liittyvät tuhannet erilaiset traditiot. Koska kaikkien niiden listaaminen olisi tyhmää ja aikaa vievää puuhaa, päätin omahyväisesti juhannuksen kunniaksi listata vain omat juhannustraditioni, ikään kuin itselleni to-do -listaksi, jotta muistaisin varmasti ottaa kaiken irti juhannuksesta perisuomalaiseen tapaan. Listaa saa käyttää, mutta ei ole pakko.

1. Mene mökille. Aito suomalainen viettää juhannuksen vain ja ainoastaan mökillä, satoi tai paistoi. Jotkut epäkelvot suomalaiset väittävät, että myös kaupungissa voi viettää juhannusta. Ei voi. Kyllä jonottaminen kilometrien mittaisessa juhannusruuhkassa on paras tapa startata juhannuksenvietto. Ehdottomasti. Ainahan voi yrittää lähteä aikaisemmin matkaan, mutta jostain syystä se ei vaan koskaan onnistu.

2. Tee vihta ja sauno. Saunominen on iso osa juhannusperinnettä. Sauna pitää olla kuumana koko juhannuksen. Uimassa kannattaa käydä porukalla, niin ne enemmän juhannussimaa nauttineet eivät pääse hukkumaan. Lisäksi muista väitellä siitä, onko kyseessä vihta vai vasta. Vihtahan se muuten on…

3. Grillaa & savusta. Mökillä ainoa oikea ruoanlaittotapa on joko grillaus tai savustaminen. Ainoastaan juntti tekee juhannusruokansa uunissa tai hellalla. Niin ja makkarat tietenkin valmistuvat saunan kiukaalla, missäpä muuallakaan? No, toinen varteenotettava vaihtoehto on paistaa ne juhannuskokossa.

4. Nauti alkoholia kohtuudella. Tämä on ehdottomasti se juhannuksen vaikein tehtävä, sillä juhannusperinteeseen kuuluu kohtuullisen alkoholin nauttimisen lisäksi myös runsas alkoholin nauttiminen. Kyseessähän on kuin veteen piirretty viiva. Missä menee kohtuullisen ja runsaan juomisen raja? Kuka sen rajan määrittelee? Hieman sama kuin yrittäisi piereskellä ripulin aikana tai kisata siitä kuka kuiskaa kovempaa. Erittäin vaikea laji ja jotkut onnistuvat siinä paremmin kuin toiset.

5. Pelaa mölkkyä tai korttia. Vanha kunnon seurapeli virkistää, kun ei jaksa enää syödä. Juominen kyllä onnistuu mainiosti seurapeliäkin pelatessa. Tosin pistelasku tai pelin seuraaminen vaikeutuu sitä mukaa, kun simajuomat hupenevat. Sitä paitsi mölkky tai korttipeli on oikeasti miljoona kertaa sosiaalisempaa ja mukavampaa toimintaa kuin somessa kivojen juhannuskuvien jakaminen.

6. Tee juhannuskokko. Pääset kätevästi samalla eroon mökin tontilla lojuvista risuista, jotka vaimo pyysi keräämään jo viime syksynä. Älä käytä bensaa sytyttämiseen, siinä voi nimittäin kulmakarvat kärähtää ja tunnelma syttyä liekkeihin ihan eri tavalla kuin etukäteen ajattelit.

7. Juhannustaiat. Kun kuitenkin jossain vaiheessa iltaa ja humalaa olet alasti makailemassa viljapellossa tai saunan takana, niin samaan syssyyn voi tehdä jonkun kivan juhannustaian. Mitään iloa tai hyötyä siitä ei ole, mutta saathan hyvän tekosyyn siihen, miksi makaat ojassa alasti.

8. Muista levätä. Mikään ei ole sen makeampaa, kuin löhöillä riippumatossa tai puutarhakeinussa Suomen suvessa. Pitkän kaavan mukaan juhlittu juhannus vaatii veronsa ja on syytä myös levätä hyvin, ennen kuin hyppää sunnuntaina auton rattiin ja syöksyy paluuruuhkan sekaan. Oma promillemittari kuuluu tässä kohtaa jokaisen autoilijan perusvarusteisiin.

Näillä prinsiipeillä kohti juhannusta, niin kyllä lähtee!

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Orpo I vihdoin valmis?

Uutta hallitusta on synnytetty nyt jo 7 viikkoa ja välillä on vaikuttanut siltä että synnytystuskat ovat olleet niin kovat, että mitään ei loppujen lopuksi synny. Nyt näyttää vahvasti siltä, että meillä on kuin onkin uusi hallitus juuri ennen juhannusta. Paljon on ollut vääntöä ja kääntöä suuntaan jos toiseenkin. Päällimmäisenä ohjenuorana on Orpolla ollut säästäminen ja leikkaaminen, sillä niillä vankkureillahan kokoomus ajeli eduskuntavaaleissa komeaan voittoon, joten onhan ne lupaukset lunastettava. Jokainen meistä muistanee 6+3 miljardia -hokeman?

Ja eihän se säästäminen ja leikkaaminen helppoa ole. Neuvotteluista tihkuneiden tietojen mukaan leikkaamaan tullaan mm. asumistuesta, Soten kustannuksista ja kehitysavusta. Eniten kitkaa on löytynyt maahanmuuttopolitiikasta ja kehitysyhteistön leikkaamisesta, lähinnä perussuomalaisten ja Rkp:n kesken, jotka ovat näissä kysymyksissä hyvin pitkälti eri laidoilla. Sote-asiat ovat myös aiheuttaneet paljon pohdintaa, sillä alati kasvavia kustannuksia tulisi jollain tapaa pystyä hillitsemään. Aivan viime metreillä myös kristillisdemokraatit pääsivät näyttämään kyntensä, kun saivat estettyä viinien menemisen päivittäistavarakauppojen hyllyille. Kompromissina kaupan hyllyille saatiin sentään A-oluet.

Pääasia on tietenkin se, että hallitus saadaan muodostettua, eri asia on sitten se, miten puolueet pysyvät ruodussa eli hallitusohjelman sisällä, sillä se tulee sisältämään aika paljon kompromisseja, jotka tulevat aiheuttamaan eripuraisuutta kunkin puolueen sisällä. Varsinkin perussuomalaisten usein aika äänekäs ja somessa jopa räävitön kenttäväki ja eduskuntaryhmä ei varmasti ole tyytyväinen kaikkiin tehtyihin kompromisseihin. Innolla jo odottelen mm. Sebastian Tynkkysen ja Mauri Peltokankaan luonnehdintoja hallitusohjelmasta. Samoin osa Rkp:n edustajista on avoimesti ollut sitä mieltä, ettei tähän hallitukseen olisi kannattanut lähteä mukaan. Aika hyvin tulevaa hallitusta kuvaa Riikka Purran luonnehdinta hallituksen sisäisestä kemiasta: Riittää että syntyy hallitus, rakkauden ja avioliiton haen muualta.

Ainahan hallitukselle pitää joku kiva lempinimi antaa. Virallisempia lempinimiä vuosien varrella ovat olleet mm. punamulta-, sinipuna-, ja sateenkaarihallitus, joista ilmenee heti hallituksen kokoonpano. Sitten on niitä epävirallisia, jopa hieman ivaaviakin nimityksiä, kuten esim. Marinin huulipunahallitus tai Sipilän SSS-hallitus? Tämä nykyinen on tietysti oikeisto- tai porvarihallitus, mutta mikä olisi hyvä epävirallinen lempinimi? Oppositiosta on Orpon hallitukselle värivaihtoehtoina jo väläytetty sinimustaa ja sysimustaa eli kauhean iloiselta ei tuleva hallitus vaikuta ainakaan värien suhteen. Odotellaan vielä hallitusohjelman ja leikkaus- ja säästölistojen virallista julkistamista, jotta nähdään kuinka sysimustalta se tulevaisuus sitten todellisuudessa näyttääkään.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Haavisto avasi presidenttipelin

Suomen seuraava presidentti valitaan noin 8 kuukauden kuluttua alkuvuodesta 2024. Siihen nähden, että aikaa tuleviin vaaleihin on noinkin vähän, on hieman outoa että ns. pöhinä tulevien vaalien ympärillä on ollut varsin vaisua. Toki iltapäivälehdistö on yrittänyt nostaa kiinnostusta vaaleihin jatkuvilla gallup-tuloksilla. Tosin niistäkin on hieman pohja poissa, kun mukana on nimiä, jotka ovat jo kertoneet että eivät aio lähteä ehdolle. Niinpä tuntuukin jopa siltä, että varteenotettavia ehdokkaita on ollut vaikea löytää. mm. isot puolueet ovat yhä ilman omaa presidenttiehdokastaan.

Gallupien kärjessä on jo pitkään ollut kolmikko Pekka Haavisto, Olli Rehn ja Mika Aaltola, joista eilen pelin avasi Haavisto ilmoittamalla olevansa mukana vaaleissa. Huomionarvoista asiassa on se, että Haavisto ei lähde mukaan vihreiden ehdokkaaksi, vaan pyrkii presidentiksi valitsijayhdistyksen kautta. Reitti on siis sama, jonka nykyinen presidenttimme Sauli Niinistö aikanaan valitsi. Haavistolle varmasti hyvä ratkaisu, sillä kuten eduskuntavaaleissa huomattiin, on vihreiden kannatus tällä hetkellä pohjalukemissa, jolloin puolueeseen hirttäytymällä Haavisto olisi saattanut pilata mahdollisuutensa tulla valituksi.

Entäpä sitten muut ehdokkaat? Saadaanko tästä kisaa aikaiseksi laisinkaan? Haaviston kansansuosio on jo kaksissa presidentinvaaleissa todistettu. Ei riittänyt silloin presidentiksi asti, kun vastassa oli Niinistö, mutta kuka tulee vastaan nyt, onkin se iso kysymys. Rehn on ollut gallupeissa pitkään kärkiehdokkaita, mutta onko hänessä tarpeeksi särmää ja kiinnostavuutta haastamaan Haavisto? Jo mukaan lähteneistä ehdokkaista Harry Harkimosta tuskin on Haaviston haastajaksi.

Ei tarvi olla kummoinenkaan ennustaja, jos ennustaa, että myös Olli Rehn ilmoittaa ehdokkuudestaan lähiaikoina. Sen sijaan kolmossuosikin Mika Aaltolan pyrkimyksistä presidentiksi ei kai kukaan tiedä, ei ehkä Aaltola itsekään? Itse hieman ihmettelen Aaltolan suosiota, jonka näen perustuvan vain ja ainoastaan vakuuttavaan kommentointiin Ukrainan sodasta mediassa. Muutenhan miehestä ei tiedetä paljon mitään. Ehkä kansaa puhuttelee se, että Aaltola tulee puolueiden ulkopuolelta?

Viimeistään syksyllä odotellaan isojen puolueiden ehdokkaita, mutta kyllä heilläkin vakavasti otettavien ehdokkaiden lista kumisee tyhjyyttään. En näe tällä hetkellä kovinkaan vahvoja ehdokkaita missään suunnassa. Vaikuttaa siis vahvasti tällä hetkellä siltä, että Pekka Haaviston tie Suomen seuraavaksi presidentiksi on vaaleja vaille valmis. Tosin olemme viime vuosina huomanneet, että maailmassa tapahtuu isojakin asioita todella nopealla syklillä ja ei kai jonkun uuden, vielä nimeämättömän ehdokkaan nousu kansansuosikiksi hetkessä mikään maailman suurin ihmekään olisi.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Taloyhtiöt vaikeuksissa

EU haluaa asumisesta sääntelyä kiristämällä vähäpäästöistä ja vähän energiaa kuluttavaa. Jos direktiivi toteutuu, jäsenmaissa nykyisten asuinrakennusten tulee saavuttaa vähintään tehokkuusluokka E vuoteen 2030 mennessä ja D vuoteen 2033 mennessä. Tämä taas tarkoittaa sitä, että Suomessa peräti noin 1,5 miljoonaa asuntoa tulee korjata tiukempien energiatehokkuusvaatimusten mukaisiksi seuraavan kymmenen vuoden aikana.

Isännöintiliitto varoittaakin, että jopa tuhansissa suomalaistaloyhtiöissä voi olla edessä hallittu alasajo. Monet erityisesti taantuvilla alueilla sijaitsevista taloyhtiöistä ovat pulassa. Kaikki eivät välttämättä saa tarvitsemaansa rahoitusta korjauksiin ja korjausvelkaa voi olla jo liikaa taloyhtiön selviämisen kannalta. Suurten korjausten sijaan näissä taloyhtiöissä olisikin ajankohtaisempaa ryhtyä suunnittelemaan taloyhtiön loppuaikoja. Rahoitusvaikeuksia nähdään tällä hetkellä erityisesti muuttotappiopaikkakunnilla, joissa väestön vähentyessä asuntojen vakuusarvot eivät riitä tarpeellisten korjausten rahoittamiseen.

Samoja ongelmia on havaittavissa myös kasvukeskuksissa, myös meillä Lahdessa, koskien tiettyjä ei-niin-suosittuja -asuinalueita. Toki taloyhtiöillä on paljon haasteita nykyisessä markkinatilanteessa muutenkin jo pelkästään rahoituksen saannin näkökulmasta.

Mitään valmista mallia alasajoon ei ole olemassa, sillä ilmiö on suht uusi ja kokemuksia ei alasajosta ole. Käytännössä taloyhtiö hallittu alasajo tarkoittaa sitä, että edessä on talojen purkamisia, kiinteistöjen myymistä pilkkahintaan ja taloyhtiöiden konkursseja. Taloyhtiöissä pitäisi suunnitella, miten lopun aika hoidetaan. Se tarkoittaa sitä, ettei sinne tehdä esimerkiksi isoja investointeja, ei tehdä kauaskantoisia ja mittavia korjauksia, vaan lähinnä huolehditaan siitä, että taloyhtiö on terveellinen ja turvallinen asua loppuajan. Jollain tavalla taloyhtiön pitäisi pystyä ennakoimaan, kuinka pitkä loppuaika on ja missä se häämöttää.

Joka tapauksessa kyseessä on kymmenien tuhansien ihmisten ongelma, kun asunnon arvo valuu käsistä ja lopputulemana voi olla, että asuntoon aikoinaan laitetut rahat katoavat kuin tuhka tuuleen, kun purkutraktorit ajavat taloyhtiön pihaan. Se on varmuudella kova paikka, olemmehan tottuneet ajattelemaan, että asunnon ostaminen on varma sijoitus, jossa harvoin häviää.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

PÄÄKIRJOITUKSET -arkisto

kesäkuu 2024

toukokuu 2024

huhtikuu 2024

maaliskuu 2024

helmikuu 2024

tammikuu 2024

joulukuu 2023

marraskuu 2023

lokakuu 2023

syyskuu 2023

elokuu 2023

kesäkuu 2023

toukokuu 2023

huhtikuu 2023

maaliskuu 2023

helmikuu 2023

tammikuu 2023

joulukuu 2022

marraskuu 2022

lokakuu 2022

syyskuu 2022

elokuu 2022

kesäkuu 2022

toukokuu 2022

huhtikuu 2022

maaliskuu 2022

helmikuu 2022

tammikuu 2022

joulukuu 2021

marraskuu 2021

lokakuu 2021

syyskuu 2021

elokuu 2021

heinäkuu 2021

kesäkuu 2021

toukokuu 2021

huhtikuu 2021

maaliskuu 2021

helmikuu 2021

tammikuu 2021

joulukuu 2020

marraskuu 2020

lokakuu 2020

syyskuu 2020

elokuu 2020

heinäkuu 2020

kesäkuu 2020

toukokuu 2020

huhtikuu 2020

maaliskuu 2020

helmikuu 2020

tammikuu 2020

joulukuu 2019

marraskuu 2019

lokakuu 2019

syyskuu 2019

elokuu 2019

kesäkuu 2019

toukokuu 2019

huhtikuu 2019

maaliskuu 2019

helmikuu 2019

tammikuu 2019

joulukuu 2018

marraskuu 2018

lokakuu 2018

syyskuu 2018

elokuu 2018

kesäkuu 2018

toukokuu 2018

huhtikuu 2018

maaliskuu 2018

helmikuu 2018

tammikuu 2018

joulukuu 2017

marraskuu 2017

lokakuu 2017

syyskuu 2017

elokuu 2017

kesäkuu 2017

toukokuu 2017

huhtikuu 2017

maaliskuu 2017

helmikuu 2017

tammikuu 2017

joulukuu 2016

marraskuu 2016

lokakuu 2016

syyskuu 2016

elokuu 2016

heinäkuu 2016

kesäkuu 2016

toukokuu 2016

huhtikuu 2016

maaliskuu 2016

helmikuu 2016

tammikuu 2016

joulukuu 2015

marraskuu 2015

lokakuu 2015

syyskuu 2015

elokuu 2015

heinäkuu 2015

kesäkuu 2015

toukokuu 2015

huhtikuu 2015

maaliskuu 2015

helmikuu 2015

tammikuu 2015

joulukuu 2014

marraskuu 2014

lokakuu 2014

syyskuu 2014

elokuu 2014

kesäkuu 2014

toukokuu 2014

huhtikuu 2014

maaliskuu 2014

helmikuu 2014

tammikuu 2014

joulukuu 2013

marraskuu 2013

lokakuu 2013

syyskuu 2013

elokuu 2013

kesäkuu 2013

toukokuu 2013

huhtikuu 2013

maaliskuu 2013

helmikuu 2013

tammikuu 2013

joulukuu 2012

marraskuu 2012

lokakuu 2012

syyskuu 2012

elokuu 2012

kesäkuu 2012

toukokuu 2012

huhtikuu 2012

maaliskuu 2012

helmikuu 2012

tammikuu 2012

joulukuu 2011

marraskuu 2011

lokakuu 2011

syyskuu 2011

elokuu 2011

heinäkuu 2011

kesäkuu 2011

toukokuu 2011

huhtikuu 2011

maaliskuu 2011

helmikuu 2011

tammikuu 2011