Suomen Nato-optio heräsi henkiin

Jotta maailman ongelmat eivät pyörisi pelkästään koronan ympärillä, päätti naapurivaltiomme diktaattori Putin antaa uutta huolen aihetta maailmalle hyökkäämällä Ukrainaan. Syntyykö tästä nyt kolmas maailmansota, kysyy nyt moni huolestuneena ja aivan aiheesta kysyykin. Monet eivät ehkä ole huomanneet, mutta Venäjä on viime vuosina ”harrastanut” sotatoimia naapuvaltioissaan toistuvasti. Georgian sota tai Krimin valloitus ei vielä huolestuttanut oikeastaan kovinkaan monia. Pakotteita kyllä asetettiin, mutta muuten jäi sellainen maku, että minkäs teet? Krimin valloituksesta USA:n presidentti Trump peräti totesi täysin virheellisesti Krimin oikeastaan kuuluvankin Venäjälle. Putin huomasi, että voi käytännössä mellestää vapaasti.

Itse en usko, että kolmatta maailmansotaa tulee tälläkään kertaa, sillä siinä tapauksessa voittajia ei olisi. Valitettavasti ukrainalaisten kannalta tilanne näyttää siltä, että Ukraina joudutaan uhraamaan rauhan puolesta. Miksikö? Ensinnäkin Ukraina ei ole Naton jäsen, joten Nato ei tule Ukrainaa auttamaan. Samoin on vaikea nähdä, että mikään muukaan maa tai EU lähettäisi joukkojaan Venäjää vastaan. Lisäksi USA ja Venäjä ovat aina pyrkineet välttämään kaikkia aseellisia konflikteja toisiaan vastaan, joten myöskään USA:n armeijaa ei tulla Ukrainassa näkemään. Käytännössä Ukraina taistelee yksin, tosin materiaalista ja taloudellista tukea se tulee länsimailta saamaan aina siihen asti, kunnes Venäjän tankit rullaavat pitkin Kiovan katuja.
USA:n ja EU:n asettamat taloudelliset pakotteet eivät tule murtamaan Venäjää. Onpa Venäjän suunnasta jopa naureskeltu länsimaiden asettamille pakotteille. Kiina ei ole tuominnut Venäjän hyökkäystä, joten voidaan olettaa, että sieltä suunnasta kyllä Venäjää autetaan, jos pakotteet aiheuttavat taloudellisia ongelmia.

Kun kuunteli Putinin puhetta siitä, miten Neuvostoliitto ja Venäjä ovat tehneet pahoja virheitä päästäessään entiset etupiirinsä maat itsenäistymään, alkoi varmasti monen suomalaisenkin takamuksen alla tuntua kylmä rinki. Kyllä. Suomi on yksi näistä maista, joihin Putin puheessaan viittasi. Putin todellakin haikailee Venäjän ja Neuvostoliiton suuruuden aikoihin ja hyökkäys Ukrainaan näyttää sen, että hän on valmis tekemään kaiken mahdollisen palauttaakseen Venäjän suuruuden päivät. Enää puuttuu se, että Putin kruunaa itsensä tsaariksi.

Nato-keskustelu Suomessa tulee varmuudella kiihtymään ja uskon, että kannatus Nato-jäsenyyden puolesta on Suomessa hurjassa kasvussa. Pienenä, mutta tärkeänä huomiona haluan nostaa esiin sen tosiseikan, että tästä Putinin haikailemasta Neuvostoliiton entisestä etupiiristä ainoina Natoon eivät kuulu Ukraina ja Suomi. Tämä fakta nostaa karvat pystyyn. Ukrainaan hyökättiin. Onko Suomi seuraavana Putinin listalla? Voiko Venäjään luottaa enää millään tasolla?

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Syvässä päädyssä

Epäilemättä kahden vuoden koronakurimus on aiheuttanut monissa meissä ahdistusta, epäluuloa, tietämättömyyttä ja tulevaisuuden uskon hiipumista. Aika moneen kertaan on luultu, että korona kuihtuu pois ja maailma taas aukeaa. Sitä suurempi pettymys on ollut, kun jostain on putkahtanut uusi virusmuunnos ja rajoitukset ovat palanneet. Kuka olisi vuoden 2020 keväällä uskonut, että pandemia rajoittaa elämäämme vielä kaksi vuotta myöhemminkin?

Pitkittynyt pandemia on nostanut esiin joissain meissä varsin kummallisia piirteitä. Rokotevastaisuus on noussut esiin ja jotkut väittävät vapauden menneen ja ihmisoikeuksia poljettavan Natsi-Saksan tyyliin. Erilaiset salaliittoteoriat elävät kultakauttaan. En olisi ikinä uskonut, että näin voisi käydä myös Suomessa, jossa me kaikki saamme käydä läpi ilmaisen, erittäin yleissivistävän peruskoulun. Tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että ihan kaikki eivät ole olleet oppitunneilla hereillä. Aivan liian moni hakee ”tietonsa” netin syövereistä, koska heidän mukaansa kaikki perinteinen media on täynnä valeuutisia. Joillekin on käynyt niin, että mielipiteet ja faktat ovat sekoittuneet keskenään. Googlaamalla netistä löytyy varmasti tukea kaikenlaisille vaihtoehtoisille näkemyksille. Monen on vaikea erottaa valeuutista oikeasta uutisesta. Tässä ei helpota yhtään se, että erilaiset video-, ääni- ja kuvamuokkaukset ovat arkipäiväistyneet tekniikan kehittyessä. Kohtalaisen pienellä tietokoneosaamisella pystytään helposti väsäämään hyvinkin vaikuttavia ja uskottavan oloisia uutisvideoita ja muita mediajulkaisuja.

Kohtuullisen hämmentävää on myös se, että meillä on kansanedustajana henkilö, jonka mielestä Suomessa on meneillään kansanmurha rokottamalla. Ennen tällaisia ihmisiä kutsuttiin harhaisiksi ja heidät ohitettiin olankohautuksella, nyt he keräävät ympärilleen seuraajia. Mielestäni on myös täysin käsittämätöntä, että terveydenhoitoalalla on ihmisiä, jotka eivät usko rokotuksiin, eivätkä siten nykyaikaiseen lääketieteeseen. Tällöin mielestäni ihminen on yksinkertaisesti väärällä alalla. Suomen Convoy-mielenosoitusta en edes viitsisi lähteä analysoimaan, sillä monille tuntui kyseessä olevan lähinnä huuruinen ryyppyreissu Mannerheimintielle. Koronarajoitukset eivät poistuneet, bensan hinta ei alentunut, eikä hallitus eronnut, mutta kivaa oli. Tietyllä tapaa on kuitenkin hyvä, että ihmiset jaksavat vielä välittää mitä maailmassa tapahtuu, oli sitten kyseessä Convoy tai elokapina.

No, meille kaikille tekee varmasti hyvää se, että näillä näkymin koronarajoitukset ovat pikku hiljaa poistumassa ja pahin kurimus alkaa olla voitettu. Toivotaan että omikron on se virusmuunnos, joka tekee pandemiasta tavallisen epidemian. Riskiryhmiä on edelleen jatkossakin suojattava, rokotukset otettava ja huolehdittava käsihygieniasta, mutta ehkäpä jo maaliskuussa saamme elää ilman rajoituksia. Se kelvannee meille kaikille?

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Suomettuminen

Suomalaisten kammoksuma termi kaukaa menneisyydestä eli suomettuminen nousi vahvasti esiin Euroopan medioissa, kun Ranskan presidentti Macronin kerrottiin tarjonneen Ukrainalle suomettumista yhtenä keinona välttää sota Venäjän kanssa. Macron ehti jo kieltämään koko termin käytön, mutta vahinko oli jo tapahtunut. Kuten kaikki varmasti muistamme, niin termillä suomettuminen tarkoitettiin Suomen alistumista Neuvostoliiton tahtoon ja poliittiseen ohjaukseen. Ja käytännössä sitähän Suomen ulkopolitiikka pitkälti oli aina 50-luvulta 90-luvun alkuun, jolloin koko Neuvostoliitto romahti. Jotkut ovat kutsuneet aikakautta myös ehkä hieman paremmin kuvaavalla termillä ”rähmällään oleminen”.

Suomelle vanhan termin putkahtaminen esille keskelle kiivainta eurooppalaista kriisiä on ymmärrettävästi kiusallista, sillä Suomi on varsin selkeästi ollut sillä kannalla, ettei Venäjä voi kieltää toisen valtion liittymistä mihinkään liittoon, sillä jokaisella valtiolla on oltava suvereniteetti omissa asioissaan ja päätöksissään. Lisäksi presidentti Niinistö on ollut vahvasti esillä tavaten ja keskustellen niin Putinin, Bidenin kuin muidenkin Euroopan johtajien kanssa. Suomea on pidetty esimerkkinä siitä, miten Venäjän ja Putinin kanssa voi tulla toimeen perääntymättä kuitenkaan omista vaateistaan. Onhan Suomi Venäjän naapurimaana liittynyt EU:hun, pitää yllä suhteellisesti suurta sotavoimaa ja toimii tiiviissä yhteistyössä Naton kanssa olematta sen jäsen. Miksi tätä ei sallittaisi myös Ukrainalle? Miksi Venäjän pitäisi saada päättää Ukrainan asioista?

Putinin taktiikkana on koko ajan ollut se, että Venäjä ei uhkaa ketään, mutta Nato suunnittelee Ukrainan valloitusta. Tätä sanomaa Venäjän oma propagandakoneisto toistaa maan medioissa päivittäin. Kukaan ei varmuudella tiedä, suunnitteleeko Putin oikeasti Ukrainan valloitusta, vai onko kyseessä vain taktinen peli, jossa Venäjä haluaa alleviivata omaa merkitystään maailman politiikassa. Seuraavaksi Venäjä on vahvasti hakemassa Kiinasta itselleen selkänojaa ja kumppania Natoa ja USA:ta vastaan.

On muuten uskomatonta, että vaikka maailma on kärvistellyt jo pari vuotta maailmanlaajuisen pandemian kourissa, niin Putinin ainoa ongelma tuntuu olevan Ukraina. Tilanne maailmalla on äärimmäisen kireä, mutta tuskinpa kukaan uskoo sodan mahdollisuuteen. Se olisi kaikkein huonoin vaihtoehto ja varmuudella siinä ei kukaan voittaisi. Onneksi kaikki asianosaiset ovat selkeästi ensisijaisesti turvautumassa vuoropuheluun ja diplomatiaan.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Olympialaiset koronan varjossa

Meidän kaikkien penkkiurheilijoiden juhlaviikot ovat taas käsillä, kun tällä viikolla Kiinan Pekingissä käynnistyvät talviolympialaiset. Urheilun lisäksi näiden kisojen kohdalla ovat puhuttaneet ennen kaikkea ihmisoikeuskysymykset ja korona. Jopa niin paljon, että nähtäväksi jää, muistetaanko nämä kisat ainoastaan näistä kahdesta asiasta. Kiinan ihmisoikeusasiat ovat tunnetusti huonolla tolalla ja monet maat eivät lähetä paikan päälle valtiojohtoaan, kuten normaalisti tapana on. Suomen kulttuuriministeri Antti Kurvinen oli kyllä lähdössä kisavieraaksi, mutta vetäytyi kuitenkin aivan viime metreillä matkasta.

Vaikka ihmisoikeudet ovatkin erittäin tärkeä asia, en ole ihan varma ovatko urheilukisat ja varsinkaan olympialaiset juuri se oikea paikka ottaa esille näitä kysymyksiä? Näin urheiluhullun idealistin mielestä politiikka pitäisi mielestäni poistaa urheilusta kokonaan, mutta se tuskin on nykypäivänä mahdollista. Tämä asia voitaisiin kiertää kaukonäköisesti niin, ettei kisoja yksiselitteisesti annettaisi sellaisille maille järjestettäväksi, joilla ihmisoikeusasiat eivät ole kunnossa. Käytännössä se on mahdotonta, sillä kansainväliset urheiluliitot lajissa kuin lajissa ymmärtävät kyllä rahan päälle ja ihmisoikeuskysymykset saavat väistyä, kun tarjolla on valtava nippu rahaa. Tästä hyvänä esimerkkinä se, että aika paljon isoja urheilutapahtumia on viime vuosina myönnetty ja järjestetty sellaisissa maissa (Kiina, Venäjä, Qatar), joissa ihmisoikeuskysymykset on lakaistu maton alle. Money talks.

Näissä kisoissa kuitenkin jopa ihmisoikeuskysymykset jäävät koronan varjoon. Voimasuhteet eri lajeissa muuttuvat alati, kun koronaan sairastuneet urheilijat joutuvat jättämään kisat väliin. Niinpä Pekingissä voidaankin nähdä todella yllättäviä voittajia ja mitalisteja. Joidenkin maiden valmennuksesta onkin jo kuulunut soraääniä ja jopa kisojen olympia-arvoakin kyseenalaistettu, kun vaikuttaa siltä, että lajissa kuin lajissa saatetaan nähdä melkoiset arpajaiset sen suhteen, ketkä urheilijoista ovat terveitä, kun kilpailut alkavat. Pekingissä urheilijoiden kupla on varmasti kiinalaiseen tapaan rakennettu viimeisen päälle, mutta varsinkin tämä uusi omikron-variantti tuntuu luikertelevan sisään minkälaisiin kupliin tahansa. Tällä hetkellä suurin koronapaini löytyy Norjan hiihtojoukkueesta, mutta pahoin pelkään, että kisojen aikana koronaa tullaan tapaamaan jokaisen maan joukkueessa.

Toivon kuitenkin, että pääosin kupla toimii ja kisat saadaan vietyä turvallisesti läpi. Ja ennen kaikkea toivon, että pääosassa on itse urheilu ja urheilijat, ei politiikka, eikä korona. Laskeskelin näin etukäteen, että Suomi kokoaa kisoista seitsemän mitalia. Yksi kulta, yksi hopea ja viisi pronssia. Saas nähdä toteutuuko ennustukseni?

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

PÄÄKIRJOITUKSET -arkisto

helmikuu 2025

tammikuu 2025

joulukuu 2024

marraskuu 2024

lokakuu 2024

syyskuu 2024

elokuu 2024

kesäkuu 2024

toukokuu 2024

huhtikuu 2024

maaliskuu 2024

helmikuu 2024

tammikuu 2024

joulukuu 2023

marraskuu 2023

lokakuu 2023

syyskuu 2023

elokuu 2023

kesäkuu 2023

toukokuu 2023

huhtikuu 2023

maaliskuu 2023

helmikuu 2023

tammikuu 2023

joulukuu 2022

marraskuu 2022

lokakuu 2022

syyskuu 2022

elokuu 2022

kesäkuu 2022

toukokuu 2022

huhtikuu 2022

maaliskuu 2022

helmikuu 2022

tammikuu 2022

joulukuu 2021

marraskuu 2021

lokakuu 2021

syyskuu 2021

elokuu 2021

heinäkuu 2021

kesäkuu 2021

toukokuu 2021

huhtikuu 2021

maaliskuu 2021

helmikuu 2021

tammikuu 2021

joulukuu 2020

marraskuu 2020

lokakuu 2020

syyskuu 2020

elokuu 2020

heinäkuu 2020

kesäkuu 2020

toukokuu 2020

huhtikuu 2020

maaliskuu 2020

helmikuu 2020

tammikuu 2020

joulukuu 2019

marraskuu 2019

lokakuu 2019

syyskuu 2019

elokuu 2019

kesäkuu 2019

toukokuu 2019

huhtikuu 2019

maaliskuu 2019

helmikuu 2019

tammikuu 2019

joulukuu 2018

marraskuu 2018

lokakuu 2018

syyskuu 2018

elokuu 2018

kesäkuu 2018

toukokuu 2018

huhtikuu 2018

maaliskuu 2018

helmikuu 2018

tammikuu 2018

joulukuu 2017

marraskuu 2017

lokakuu 2017

syyskuu 2017

elokuu 2017

kesäkuu 2017

toukokuu 2017

huhtikuu 2017

maaliskuu 2017

helmikuu 2017

tammikuu 2017

joulukuu 2016

marraskuu 2016

lokakuu 2016

syyskuu 2016

elokuu 2016

heinäkuu 2016

kesäkuu 2016

toukokuu 2016

huhtikuu 2016

maaliskuu 2016

helmikuu 2016

tammikuu 2016

joulukuu 2015

marraskuu 2015

lokakuu 2015

syyskuu 2015

elokuu 2015

heinäkuu 2015

kesäkuu 2015

toukokuu 2015

huhtikuu 2015

maaliskuu 2015

helmikuu 2015

tammikuu 2015

joulukuu 2014

marraskuu 2014

lokakuu 2014

syyskuu 2014

elokuu 2014

kesäkuu 2014

toukokuu 2014

huhtikuu 2014

maaliskuu 2014

helmikuu 2014

tammikuu 2014

joulukuu 2013

marraskuu 2013

lokakuu 2013

syyskuu 2013

elokuu 2013

kesäkuu 2013

toukokuu 2013

huhtikuu 2013

maaliskuu 2013

helmikuu 2013

tammikuu 2013

joulukuu 2012

marraskuu 2012

lokakuu 2012

syyskuu 2012

elokuu 2012

kesäkuu 2012

toukokuu 2012

huhtikuu 2012

maaliskuu 2012

helmikuu 2012

tammikuu 2012

joulukuu 2011

marraskuu 2011

lokakuu 2011

syyskuu 2011

elokuu 2011

heinäkuu 2011

kesäkuu 2011

toukokuu 2011

huhtikuu 2011

maaliskuu 2011

helmikuu 2011

tammikuu 2011