Viikonloppuna Lahdessa hiihdetään perinteiset Salpausselän kisat, järjestyksessään jo 91. kertaa. Tänä vuonna kisat ovat saaneet aiempaa enemmän huomiota mediassa, onhan samalla kyseessä ensi vuoden MM-kisojen esikisat, joissa testataan mm. markkinoinnin tehokkuus, yhteistyökuvioiden toimivuus ja järjestelyiden notkeus

Kisojen markkinointikoneiston isoin työsarka on saada ihmiset taas kiinnostumaan pohjoismaisista hiihtolajeista. Se onkin helpommin sanottu kuin tehty. Hiihtoa on viime vuosina yritetty kehittää entistä mediaseksikkäämmäksi lajiksi, sillä urheilulajienkin kesken kilpailu katsojista on kova. Tällä hetkellä tuntuu, että sprinttihiihto on nousemassa hiihdon päätuotteeksi. Onhan kisa usein täynnä vauhtia ja vaarallisia tilanteita, mitä ei hyvällä tahdollakaan voi sanoa vaikkapa 50 kilometrin väliaikalähdöstä. Myös massalähdöt tarjoavat paljon dramatiikkaa. Niinpä perinteisen tyylin väliaikalähtökisat alkavat olla maailmancupissa jo vähemmistönä. Onpa jo ehdotettu, että perinteisestä hiihdosta luovuttaisiin kokonaan.

Hyvät järjestelyt, kiinnostava oheisohjelma ja yleensäkin uudet, tuoreet ideat ovat kisojen markkinoinnissa tärkeitä, mutta se tärkein markkinointikeino, joka tällä hetkellä puuttuu, on suomalaisten menestys. Onhan tunnettua, että suomalaiset ovat menestysnälkäistä kansaa. Tänä talvena suomalaiset voittajat hiihtolajeissa ovat kovin vähissä. Voin kuvitella, että MM-kisojen järjestelytoimikunnan suurin toive onkin saada seuraavan vuoden sisään mahdollisimman paljon suomalaisia voittajia maailmancupin kisoihin. Se tosin vaatii urheilijoiltamme kovan tasonnoston ja samalla norjalaisten epäonnistumista. Ne perhanan norjalaiset kun ovat nykyään ihan liian ylivoimaisia.

Silloin kun suomalainen urheilija kisaa realistisesti voitosta, tarkoittaa se varmuudella kilinää kassoilla. Kotikisojen paine on siis kova monessa suhteessa. Yksittäisen suomalaisurheilijan menestys takoo voittoa kaikille. Vuoden 1989 kotikisoissa taidettiin onnistua uhkapelissä ja vahvojen huhujen mukaan tiettyjen aineiden voimalla vietiin kisoista useampikin kolmoisvoitto ja kansa tykkäsi kuin hullu puurosta. Uskokoon ken tahtoo, että innostunut kotiyleisö olisi yksinään siivittänyt hiihtäjämme silloin uskomattomiin suorituksiin. Vuonna 2001 sitten samanlainen yritys menikin mönkään tunnetuin seurauksin ja kansa tuomitsi douppajat alimpaan helvettiin ja hiihdon kiinnostavuus putosi nollaan. Toivottavasti ensi vuonna ei menestystä haeta keinolla millä tahansa.

Ellei ihmeitä vuodessa tapahdu, pelkään ettemme näe MM-kisoissa mäkimontun pullistelevan entiseen tapaan. Viikonlopun MM-etkot näyttävät suuntaa, miten ihmiset selälle saapuvat, vaikkeivat suomalaiset palkintosijoista tappelekaan. Onko pelkkä hiihtotapahtumaan osallistuminen tarpeeksi houkutteleva vaihtoehto nykypäivän ihmisille? Lahtelaisille ehkä, mutta kisojen onnistuminen vaatii ehdottomasti, että koko Suomi ottaa tulevat MM-kisat omakseen. Sitä odotellessa.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi