Viimeiset vuodet ovat olleet kouluissamme yhtä digitalisaation juhlaa, kun oppikirjoista on kilvan luovuttu ja hankittu oppilaille älylaitteita. Aivan viime päivinä on kuitenkin herätty huomaamaan myös digilaitteiden negatiivinen vaikutus oppilaiden henkiseen ja fyysiseen hyvinvointiin sekä oppimiseen. Tämän kehityksen kärjessä kulkee Riihimäki, joka palauttaa oppikirjat takaisin kouluihin.

Neuropsykologian erikoispsykologi, psykologian tohtori Minna Peltopuro on selvittänyt digilaitteiden käyttämisen riskejä terveyden ja oppimisen näkökulmasta. Digitalisaatiolla on toki myös positiivisia puolia ja vaikutuksia ja se tarjoaa oppimisen näkökulmasta hyötyjä, mutta onneksi nyt on huomattu, etteivät digilaitteet ole ratkaisu kaikkeen, sillä niitä huonoja puolia löytyy jopa yllättävänkin paljon. Jatkuva tietokonenäytön tuijottaminen voi aiheuttaa päänsärkyä ja näön heikkenemistä. Paikallaan istuminen vaikuttaa niveliin ja luiden terveyteen, ylipainoisuuteen sekä heikentää fyysistä kuntoa. Liialliseen digitaalisten ruutujen käyttämiseen on tutkimuksissa liitetty myös ahdistuneisuutta ja masentuneisuutta. Peltopuron mukaan nuorten aivot ovat tosi kovilla lukuisten ruutujen kanssa. Nuorten etuotsalohkot ovat vielä kehittyvässä vaiheessa, eivätkä ne pysty siirtämään tarkkaavaisuutta toisesta sovelluksesta toiseen kepeästi. Tämä näkyy keskittymisvaikeuksina, toiminnan ohjauksen ja tunnesäätelyn vaikeuksina. Nyt on herätty myös huomaamaan, että kirjoitustaito saattaa hävitä, kun tekee kaiken tekstin koneella. Melkoinen lista haittoja, vai mitä?

Sama huolestuttava kehityskulku on huomattu myös Ruotsissa. Kouluministeri Lotta Edholm sanoo, että Ruotsin koululaisilla on erittäin suuria ongelmia lukemisen kanssa. Edholmin mielestä lukeminen on parasta oppia analogisesti, oikeiden kirjojen avulla, koska ne perustuvat opetussuunnitelmiin sen sijaan, että opiskelijat joutuisivat googlettamaan tietoja. Ruotsissa 20-25 prosenttia oppilaista ei osaa lukea riittävän hyvin jatkaakseen opintojaan tai pärjätäkseen hyvin elämässä.

On hyvä, että vihdoin on herätty siihen, etteivät lapset voi olla suurinta osaa vuorokaudesta ruudun ääressä. Kirjan lukeminen ja kirjoittaminen ovat tärkeitä asioita lapsen kehitykselle, motoriikalle ja oppimiselle. Lyhyesti voisi asian ilmaista niin, että digitalisaatio on hyvä renki, mutta huono isäntä, eikä se ole todellakaan kaikkivoipa ratkaisu oppimiseen. Viimeaikaiset tutkimustulokset pönkittävät omaa uskomustani siitä, että että aivojen olisi todella hyvä antaa välillä hengähtää kaiken tämän digitaalisen ähkyn keskellä, jossa elämme.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi