Sen lisäksi, että Posti toimittaa meille päivittäin kirjeet ja lehdet, saa sieltä nyt tilattua ruohonleikkuunkin. Ruohonleikkuri pitää asiakkaalla itsellään toki olla, mutta postinjakaja hoitaa itse leikkuutyön. Jo on aikoihin eletty, oli ensimmäinen ajatukseni lukiessani uutisen. Löytyyhän itseltänikin historiaa kyseisen yrityksen leivistä yli kahdelta vuosikymmeneltä. Mietin, että kauas on tultu niistä ajoista, jolloin postimies kulki reittinsä läpi ylpeästi valtion virkamiehenä virkapuvussaan. Aikana jolloin postimies uskallettiin kutsua kotiin kahvillekin, sillä hän, jos kukaan oli luotettava, jokapäiväinen tuttumme. Ajat kuitenkin muuttuvat ja niin ne tekevät postissakin.
Viime viikolla suoritettiin Lahden alueella, tarkemmin Hollolan puolella, ensimmäinen ruohonleikkuu Postin toimesta ja kas kummaa, hommahan toimi. Seuraava Postin suunnittelema ja tarjoama maanlaajuinen palvelu saattaa olla ruokakassien kotiintuominen vanhuksille tai tarkastuskäynnit yksin asuvien vanhusten luona. Kokeiluja on jo eri alueilla suoritettu ja kokemukset ovat olleet pääosin hyviä. Kaiken kaikkiaan tarkoitus olisi kasvattaa Postista eräänlainen nykyajan ”naapuriapu”, kun se vanhan ajan pyyteetön naapuriapu on vain enää kaunis muisto tässä kiireisessä maailmassa. Onhan tiedossa, että kotona yksin asuvien vanhusten määrä on jatkuvasti kasvussa.
Posti siis laajentaa tarjontaansa kovalla tahdilla. Kaiken takana on tietenkin se, että kirjeiden ja lehtien lähetysmäärät ovat jatkuvassa laskussa. Ihmiset saavat laskunsa verkossa, kirjeensä sähköpostitse ja lehdet luetaan pääosin netissä. Jostain pitää siis kaivaa korvaavaa työtä työntekijöille. Säröääniäkin Postin uudet tehtävät ovat aiheuttaneet, sillä kaikki postinjakajat eivät ole suostuneet ruohoa leikkaamaan. Niinpä leikkuuta suorittavat vain vapaaehtoisesti tehtävään ilmoittautuneet. Lisäksi mm. Suomen Yrittäjät ovat älähtäneet epäreilusta kilpailusta, mitä se toki onkin, jos asiaa katsotaan vaikkapa kotipalveluja tarjoavan pienyrityksen näkökulmasta. Postihan joka tapauksessa käy kaikkien ovien takana, kun taas pienyrittäjälle jo matka uuteen työkohteeseen on uusi kulu.
Sen lisäksi että Posti etsii lisätöitä jakajilleen, on se myös kovin halukas luopumaan viiden päivän jakeluvelvoitteestaan. Kovin ymmärrettävää tämäkin, sillä ainoastaan yritysten luulisi olevan tänä päivänä ainoita, joilla on tarvetta saada postinsa edelleen joka arkipäivä. Toinen esillä ollut säästökeino on kerrostalojen jakelun siirtäminen ala-aulassa sijaitseviin lokerikkoihin nykyisen luukkujakelun sijasta. Ratkaisu, joka kelpaisi muuten meille ilmaisjakelulehdillekin. Tämä tosin, kuten myös tuo jakelupäivien harventaminenkin, vaatisi lakimuutoksen.
Jos edellä mainitut säästökeinot toteutuvat jollain aikavälillä, tarkoittaa se sitä, että laajoja irtisanomisia on luvassa. Tai sitten Postin täytyy toivoa, että erilaiset oheistoiminnot, kuten edellämainittu ruohonleikkuu saavat tuulta siipiensä alle. Ja eipä se ruohonleikkuukaan enää niin kauhean naurettavalta tunnukaan, jos sillä säästytään irtisanomisilta, vai mitä?
Onhan näitä työtehtäviä mitä postinjakaja voisi tulevaisuudessa tehdä. Itselleni vanhana postinjakajana tuli heti mieleen, että perheen koiran voisi antaa jakajalle mukaan lenkille. Itse olen tätä postinjakajana työskennellessäni kerran kokeillutkin jo 90-luvulla. Kerinkalliolla irtipäässyt saksanpaimenkoira halusi nimittäin jyrsiä nilkkaani niin kiivaasti, että juoksi pyöräni perässä kaksi korttelia. Sai siinä jakaja ja koira kivan yhteisen lenkin.
Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi