Pääkirjoitus 8.12.2017

Yhteinen hiili

Keskiviikkona juhlittiin komeasti itsenäisyyspäivää ympäri maata jo sadannen kerran. Juhlavuotta on juhlittu jo pitkin vuotta erilaisissa tapahtumissa ja monenlaista tuotettakin on ehditty myymään Suomi 100 -etiketin kera. On ollut monenlaisia elintarvikkeita, makeisia, kodintekstiilejä, astioita, lasiesineitä, koruja, vaatteita, kosmetiikkaa, lahjatavaroita, kodintuotteita ja piensisustusesineitä. Jopa niin paljon, että pikku hiljaa alkoi jo korvista tulemaan ulos koko satavuotishehkutus. Kaikkein kummallisin Suomi 100-tuote taitaa kuitenkin olla Suomi 100-ruumisarkku! Kyllä luit oikein, ruumisarkku. Kyllä siellä sitten kelpaa kuolleena köllötellä Suomi 100-arkussa.
No, kyllähän maamme satavuotinen vaellus itsenäisenä valtiona on ollut pienoinen ihme ja kaiken juhlimisen arvoinen. Pieni kansa on kylmässä Pohjolassa saanut paljon aikaan sadasssa vuodessa ja siitä on syytä olla ylpeä.

Juhlat on aina kivoja, mutta toisaalta on ihan OK, että suurin huuma on nyt ohi ja päästään keskittymään siihen, miten tätä maata viedään eteenpäin tulevaisuudessa. Historiamme kyllä jo tunnemme hyvin, mutta tulevaisuus on avoin monille eri mahdollisuuksille. Hallituksella ainakin on jo ihan lähitulevaisuudessa muutama aika iso kivi käännettävä liittyen varsinkin soteen. Olisi kyllä syytä saada sekin pikkuhiljaa ihan maaliin asti, jotta sadan vuoden päästä voidaan ihmetellä, että mikähän se siinäkin kesti niin monta vuotta, ennen kuin se saatiin toimimaan hyvin.

Miltä näyttää Suomen seuraavat sata vuotta? Sitä tuskin pystyy kukaan täällä kertomaan, sillä muutosvauhti kaikilla elämän aloilla on niin hurja, että ennustaminen vaikkapa vain 20 vuoden päähän tuntuu jo likipitäen mahdottomalta. Esimerkiksi tietotekniikka yksinkertaisesti vain kehittyy niin hurjaa tahtia, että tuskin pystymme tänä päivänä edes uneksimaan niistä asioista, joita käytössämme on vaikkapa vuonna 2050. Mietipä vaikka sitä, mitä laitteita oli olemassa vuonna 1917 ja mitä on nyt saatavilla. Puhumattakaan siitä, että sellainen pikkuseikka kuin ilmastonmuutos tulee aiheuttamaan suuria muutoksia koko maapallolla ellei sitä jollain ihmeellä saada pysäytettyä.

Niinpä jätänkin Suomen ja koko maapallon tulevaisuuden miettimisen kokonaan science fiction- kirjailijoille ja keskityn tekemään parhaani mukaan oman pienen osani tässä suuressa muurahaiskeossa, jota myös yhteiskunnaksi kutsutaan. Vaikka elämmekin maailman parhaassa maassa, on meillä vielä joitain osa-alueita, joissa voimme parantaa. Täällä ei yksin saa kukaan mitään aikaan, mutta yhdessä me voimme rakentaa entistä paremman tulevaisuuden meille suomalaisille. Ihan jokaiselle. Siitä vaan puhaltelemaan siihen kuuluisaan yhteiseen hiileen, niin hyvä tulee!

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

JÄTÄ KOMMENTTI

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Pääkirjoitukset

KOLUMNISTIT

Ilen Hajatelmat

Melastelua

Mika Kari

Papin Palsta

Sporttinurkka

Ville Skinnari

ARTIKKELIT

Fysioterapeutti Rosa Hemming: Liiku, niin jaksat paremmin!
Ikääntyvä kansa tarvitsee itsekkyyttä ja rohkeutta, erityisesti naiset
Helsingintie aukeaa jo kesäkuussa
Eteläinen kehätie valmistuu: Mitä hyötyä Lahdelle 70 miljoonan euron sijoituksella?
Matematiikan lehtorit Sari Hautala ja Annika Kinnunen: ”Olemme aivan liekeissä, kun pääsemme uuteen monitoimitaloon”
Rehtori Matti Tuovinen: ”Erityisoppilas voi opiskella Sylvia-koulussa turvallisessa maaseutumaisessa kaupunkiympäristössä”
Omalähiö jää tauolle – seuraava lehti ilmestyy 15.5.
Ylikonstaapeli Ari Pinomäki: Maakuntarajan sulku on suomalaisten viranomaisten yhteistyökyvyn testi
Luokanopettaja Tytti Heikkinen: Positiivinen palaute on tärkeää sekä työkaverille että oppilaalle
Koronavirus siirsi Sylvia-kodin juhlia tuonnemmaksi
Hennalan upseerikerholla juhlittiin talvisodan 80-vuotismuistojuhlaa
Järjestyksenvalvoja Osmo Ruhanen: Kalenteriin merkittiin ensimmäiseksi pelipäivät ja sen jälkeen suunniteltiin muuta elämää
Käsikirjoittaja Timo Taulo: Jokaisella Hennalassa asuvalla ihmisellä oli suuri huoli tulevaisuudestaan syksyllä 1944
Työllisyysasian päällikkö Sami Kuikka: Ohjaamon kautta moni lahtelainen nuori löytää työtä
Käyttöpäällikkö Pasi Heinonen: Yhden suurjännitepylvään romahtaminen ei vaikuta sähkönjakeluun
Avantouimari Siviä Kähkönen: Avantouinti virkistää kehoa ja mieltä
Kuuba – Menneen ajan rappioromantiikkaa
Ohjaaja Väinö Weckström: Loistavaa, että elokuva herätti kiinnostusta näin paljon jo koekuvausten yhteydessä
Projektipäällikkö Janne Wikström: Liipolan tunnelin tekniset järjestelmät on rakennettu kesään mennessä
Kitaristi Mika Jokinen: Lättähatun paluu on monipuolinen ja viihdyttävä levy
ARKISTO