Kännykkä kasvoi käteen kiinni

Nykyään meillä kaikilla taitaa olla älypuhelin kasvanut käteen kiinni. Varsinkin koululaisten kännykän käytöstä oppitunneilla on oltu huolissaan. Koulut saavat kyllä jo nykyään kieltää kännyköiden häiritsevän käytön oppituntien aikana. Koulu voi myös edellyttää, että mobiililaite on häiriötä aiheuttamattomassa tilassa opetuksen aikana. Nykylainsäädännön nojalla koulut eivät kuitenkaan voi asettaa koko koulupäivän kattavaa kieltoa. Ne eivät myöskään voi kieltää oppilaita tuomasta kännykkää kouluun. Koulupäivien aikana varsinkin sosiaalisen median jatkuva vilkuilu tai erilaisten pelien pelaaminen puhelimella vahingoittaa oppilaiden keskittymiskykyä. Keskittymisen taito on välttämätön kaikelle pitkäjänteiselle toiminnalle kuten työlle ja oppimiselle ja keskittymistä oppii vain ja ainoastaan keskittymällä. Itse uskon, että kännykkäkiellolla kouluissa olisi monta positiivista vaikutusta oppimiseen, joten sitä olisi syytä kokeilla.

Ja eihän tämä kännyköiden tuijottaminen ole pelkästään koululaisten ongelma. Sama vaiva vaivaa meitä aikuisiakin päivä päivältä enemmän. Milloin sinä olet viettänyt päivän ilman älylaitetta? Tai edes työpäivän? Kuinka moni meistä on oikeasti läsnä tapaamisissa tai kokouksissa, kun koko ajan pitää vilkuilla puhelimesta somea tai muuta ns. tärkeää? Yhtä hyvin voisimme olla huolissamme meidän työssäolevien työkyvystä, sillä väitän, että monella meistä kuluu työpäivänkin aikana monta hetkeä puhelinta vilkuillen. Näin ainakin itselläni, mutta olen selittänyt asian itselleni niin, että toimittajana minun tulee olla koko ajan ajan hermolla, joten uutisia on seurattava herkeämättä.

Tarkistin puhelimestani oman päivittäisen ruutuaikani keskiarvon. Se oli melkein 4 tuntia päivässä! Tämä tieto kyllä hätkähdyttää, sillä se pistää miettimään sitä, onko noin suuri aika lainkaan järkevää ja tarpeellista? Tulisinko pienemmälläkin ruutuajalla tarpeen? Kieltämättä myös multitaskaus eli samaan aikaan työskentely pöytäkoneella ja puhelimella on lisääntynyt. Sillä aikaa kun pöytäkone ruksuttaa ja raksuttaa, niin odotellessa teen muita töitä puhelimella. En kuitenkaan usko, että tämä keskittymiskykyä ainakaan parantaa tai rauhoittaa aivojen toimintaa? Ei siis mikään ihme, että erilaiset keskittymisvaikeudet ja mielenterveysongelmat ovat nostaneet viime vuosina päätään yhteiskunnassamme. Toki maailmanlaajuinen pandemia ja Ukrainan sota viimeisten neljän vuoden aikana ovat sellaisia asioita, jotka kyllä vähintäänkin alitajunnaisesti ovat vaikuttaneet meidän kaikkien henkiseen hyvinvointiimme. Uskon, että aivojen olisi todella hyvä välillä hengähtää kaiken tämän digitaalisen ähkyn keskellä. Tee siis itsellesi palvelus ja jätä se puhelin välillä kotiin ja lähde vaikka luontoon kävelylenkille tuulettumaan ja rauhoittumaan. Aivot, mieli ja koko kroppa kiittää.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

 

Nyt leikataan ja säästetään

Tällä viikolla hallitus etsi ja löysi kehysriihessään leikkauksia ja säästöjä vaadittavat kolme lisämiljardia. Näin pyritään estämään talouden ajautuminen hallitsemattomaan luisuun ja Suomen joutuminen EU:n alijäämämenettelyyn. Säästöjen ja leikkauksien kohdistamisesta voidaan olla montaa eri mieltä ja varsinkin opposition suunnasta on hallituksen niskaan kaadettu paljon kuraa, osa ansaitusti, osa ikään kuin opposition rooliin kuuluvasti. Säästäminen ja leikkaaminen on esillä tällä hetkellä aivan kaikessa. Tämä ei tietenkään ole mikään ihme, sillä viimeiset neljä vuotta olemme eläneet kovin erilaisessa ja epävarmassa maailmassa, kun ensin korona ja sitten Ukrainan sota ovat aiheuttaneet suurta epävarmuutta koko maailma, mutta varsinkin Euroopan talouteen. Esimerkiksi Suomi on tukenut Ukrainaa jo liki 2 miljardin euron arvosta. Siitä avusta emme kuitenkaan voi, emmekä halua tinkiä, vaan mielummin pannaan niitä kukkaronnyörejä täällä hieman tiukemmalle.

Esimerkiksi talousongelmista voidaan ottaa vaikkapa oma kaupunkimme Lahti, joka kipuilee uusien säästöjen ja leikkauksien kanssa. Lahti Energian myynti ei keinoksi käynyt, joten nyt olisi etsittävä muita keinoja. On hieman outoa, että Lahden päättäjät eivät ole etsineet näitä muita, korvaavia säästökeinoja jo aikaisemmin? Voisi ajatella, että olisi ollut hyvä, jos kaupungilla olisi olleet vaihtoehdot A ja B valmiina? Mitä tehdään, jos Lahti Energian myynti ei toteudukaan? Ilmeisesti useamman valtuutetun ajatuksissa oli, että Lahti Energian myynnillä homma hoituu helposti, eikä vaihtoehtoa lopulta tarvi edes harkita?

No, nyt on sitten kiireellä saatava aikaan uskottava talouden tasapainottamisohjelma ilman Lahti Energian myyntiä. Se, oliko se kaupunkilaisten todellinen tahto vai ainoastaan kovaäänisimpien kaupunkilaisten tahto, jää nähtäväksi. Samalla katseet säästötoimissa on käännetty LE:n myyntiä vastustaneiden suuntaan. Todelliset vaihtoehdot on nyt viimeistään lyötävä pöytään.
Jyväskylässä tehtiin hiljattain samanlainen päätös eli ei myyty kaupungin omistamaa energialaitosta. Siellä lisätuloja on lähdetty hakemaan veronkorotuksella ja haettu säästöjä sivistystoimesta sekä kulttuurista ja tämä sama on edessä myös Lahdessa. Samalla kun säästetään ja leikataan, on syytä muistaa, että säästöjen tiellä on myös pidettävä huolta kaupungin elinvoimasta ja kilpailukyvystä. Sama koskee tietenkin isossa mittakaavassa koko maata. Etsitään kustannustehokkaampia toimia, mutta ei säästetä itseämme hengiltä.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Kaupunginjohtajalta vedettiin matto alta

Viime sunnuntaina vetäistiin matto Lahden kaupungin talouden tasapainottamissuunnitelman alta, kun Lahden sos.dem. kunnallisjärjestön edustajisto tyrmäsi kaupunginjohtaja Niko Kyynäräisen esityksen linjaamalla, että kaupungin tulisi tasapainottaa taloutensa ilman Lahti Energian myyntiä. Sen sijaan demarit suosisivat tasapainottamisessa muita keinoja kuten tulojen lisäyksiä, verotulojen kasvattamista, säästöjä sekä myös omaisuuden myyntiä. Koska demarit on valtuuston suurin ryhmä, on selvä, ettei Lahti Energian myynti tämän jälkeen ole enää mahdollista. Samalla se asettaa muutaman demarivaltuutetun luottamuksen puolueessaan kyseenalaiseksi, sillä he ovat olleet mukana vetämässä mallia, jossa talous olisi laitettu tasapainoon myymällä Lahti Energia.

Demareiden linjanveto tuli yllätyksenä ja viime tinkaan, sillä kaupunginjohtaja oli valmistautunut ensi maanantaina esittämään valtuustolle talouden tasapainottamista nimenomaan Lahti Energian myynnillä. Voi vain kuvitella minkälaisen hämmennyksen vallassa kaupunginjohtaja ja muut puolueet ovat, sillä demareiden päätöksen takana eivät olleet vaaleilla valitut valtuutetut, vaan eräänlainen puolueen ”ylähuone” eli kunnallisjärjestö. Monen valtuutetun korvaan linjauksen tuleminen kunnallisjärjestöltä ei varmastikaan kuulosta aidosti parlamentaariselta toiminnalta. Kunnallisjärjestössä kun ei ole demokraattisissa vaaleissa valittuja henkilöitä. Toisaalta vaaleissa äänet annetaan ensisijaisesti puolueelle, vaikka henkilöitä äänestetäänkin, joten sillä tavoin demarit voivat linjaustaan ehkä perustella?

Tässä vaikeassa taloudellisessa tilanteessa demareiden kunnallisjärjestö teki siis varsin merkittävän linjauksen. Se ei halua myydä lahtelaisten omaa sähköverkkoa ulkopuoliselle taholle. Samalla se tarkoittaa myös sitä, että nyt katseet talouden tasapainottamisen suhteen kääntyvät erityisesti demareiden ja LE:n myyntiä vastustaneiden suuntaan. Mistä säästöt eli vuositasolla 65 miljooonaa euroa? Tiedossa on siis mm. veronkiristyksiä, muita pienempiä omaisuuksien myyntejä sekä toivottavasti myös Lahden kaupungin organisaation haravointia. Kummat ovat tärkeämpiä, pikkupomot vai tekevät kädet? Mitä säästetään kulttuurista, mitä liikunnasta? Voidaanko koulutuksesta leikata? Voitaisiinko Lahti Energiasta saada taas jollain konstilla isoja osinkoja tuottava yhtiö? Kysymyksiä on paljon, mutta kuka pystyy niihin vastaamaan?

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Miksi Jeppe kiusaa?

Pääsiäisen jälkeinen viikko alkoi maassamme todella ikävissä merkeissä, kun Vantaalla 12-vuotias poika ampui yhden luokkatoverinsa ja haavoitti vakavasti kahta muuta. Erittäin poikkeukselliseksi ampumisen tekee niin ampujan, kuin uhrienkin nuori ikä. Nyt motiiviksi on varmistunut koulukiusaaminen, jota varmasti useimmat meistä osasivatkin epäillä syyksi ampumiselle.

Koulukiusaamisesta on puhuttu jo vuosikymmenet ja sen kitkemiseksi on tehty kymmeniä ellei jopa satoja toimenpiteitä ja aloitteita. On mietitty miksi kiusaaminen kouluissa on tänä päivänä niin yleistä. Silti kouluissa kiusataan päivittäin. Lisäksi kiusaamista esiintyy tietenkin myös vapaa-ajalla ja entistä enemmän kiusaaminen on siirtynyt sosiaaliseen mediaan. Nykyinen somekulttuuri mahdollistaa siis kiusaamisen vuorokauden ympäri ja voi vain kuvitella millaista on kiusatun elämä, jos siitä ei pääse irti missään vaiheessa.

Itse näen kiusaamisongelman paljon laajempana kokonaisuutena kuin pelkästään koulun ongelmana. Mielestäni kiusaaminen lävistää koko yhteiskuntamme päiväkoti-ikäisistä vaariin asti. Ei koulu ole paikka, jossa yhtäkkiä opitaan kiusaamaan, kyllä kaikki lähtee jo kotoa, kun lapset ovat ihan pieniä. Pieni lapsi oppii käyttäytymismallit hyvin pitkälti kotoa. Vaikka kuinka paljon meillä puhuttaisiin lapsille kotona siitä, että muita ei saa kiusata, niin toimimmeko me aikuiset päivittäin hyvänä esimerkkinä lapsillemme? Miettikääpä ihan käsi sydämellä, onko meidän aikuisten toiminta sellaista, josta lapset voisivat oppia hyviä malleja kanssakäymiseen muiden kanssa?

Valitettavasti toisten ihmisten kiusaaminen, nimittely, haukkuminen, aliarvioiminen ja halventaminen on jokapäiväistä toimintaa myös meidän aikuisten maailmassa. On sitten syynä toisen ihmisen eri mielipide, ulkonäkö, sukupuolinen suuntautuminen, ihonväri, pukeutuminen tai mikä tahansa eroavaisuus, niin kovin helposti me aikuisetkin lähdemme kiusaamaan, naureskelemaan toisille ja haukkumaan. Tilanteessa mukana oleva lapsi kyllä imee tällaisen käyttäytymismallin kuin sieni. On siis varsin ristiriitaista, että yritämme kasvattaa lapsistamme ihmisiä, jotka eivät kiusaisi muita, kun samaan aikaan itse käyttäydymme päivittäin aivan päin vastoin kuin opetamme. Sosiaalisesta mediasta en viitsisi edes mainita, koska tuntuu siltä, että siellä saa sanoa ihan mitä tahansa ja mielestäni nimenomaan aikuiset ovat niitä, jotka somessa pahiten toisiaan kiusaavat ja nimittelevät. Somessa maalittaminen on arkipäivää ja se täyttää kyllä täysin kiusaamisen kriteerit. Nykyään on melkein mahdotonta olla somessa eri mieltä ilman, että asia etenee haukkumiseksi ja nimittelyksi.

Eli kyllä meillä kaikilla on kiusaamisen suhteen paljon petrattavaa jo ihan pelkästään omassa käytöksessämme. Näitä asioita on ihan hyvä miettiä seuraavan kerran, kun ihmettelemme, että miksi siellä kouluissa kiusataan. Olisiko syytä katsoa myös peiliin?

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

PÄÄKIRJOITUKSET -arkisto

joulukuu 2024

marraskuu 2024

lokakuu 2024

syyskuu 2024

elokuu 2024

kesäkuu 2024

toukokuu 2024

huhtikuu 2024

maaliskuu 2024

helmikuu 2024

tammikuu 2024

joulukuu 2023

marraskuu 2023

lokakuu 2023

syyskuu 2023

elokuu 2023

kesäkuu 2023

toukokuu 2023

huhtikuu 2023

maaliskuu 2023

helmikuu 2023

tammikuu 2023

joulukuu 2022

marraskuu 2022

lokakuu 2022

syyskuu 2022

elokuu 2022

kesäkuu 2022

toukokuu 2022

huhtikuu 2022

maaliskuu 2022

helmikuu 2022

tammikuu 2022

joulukuu 2021

marraskuu 2021

lokakuu 2021

syyskuu 2021

elokuu 2021

heinäkuu 2021

kesäkuu 2021

toukokuu 2021

huhtikuu 2021

maaliskuu 2021

helmikuu 2021

tammikuu 2021

joulukuu 2020

marraskuu 2020

lokakuu 2020

syyskuu 2020

elokuu 2020

heinäkuu 2020

kesäkuu 2020

toukokuu 2020

huhtikuu 2020

maaliskuu 2020

helmikuu 2020

tammikuu 2020

joulukuu 2019

marraskuu 2019

lokakuu 2019

syyskuu 2019

elokuu 2019

kesäkuu 2019

toukokuu 2019

huhtikuu 2019

maaliskuu 2019

helmikuu 2019

tammikuu 2019

joulukuu 2018

marraskuu 2018

lokakuu 2018

syyskuu 2018

elokuu 2018

kesäkuu 2018

toukokuu 2018

huhtikuu 2018

maaliskuu 2018

helmikuu 2018

tammikuu 2018

joulukuu 2017

marraskuu 2017

lokakuu 2017

syyskuu 2017

elokuu 2017

kesäkuu 2017

toukokuu 2017

huhtikuu 2017

maaliskuu 2017

helmikuu 2017

tammikuu 2017

joulukuu 2016

marraskuu 2016

lokakuu 2016

syyskuu 2016

elokuu 2016

heinäkuu 2016

kesäkuu 2016

toukokuu 2016

huhtikuu 2016

maaliskuu 2016

helmikuu 2016

tammikuu 2016

joulukuu 2015

marraskuu 2015

lokakuu 2015

syyskuu 2015

elokuu 2015

heinäkuu 2015

kesäkuu 2015

toukokuu 2015

huhtikuu 2015

maaliskuu 2015

helmikuu 2015

tammikuu 2015

joulukuu 2014

marraskuu 2014

lokakuu 2014

syyskuu 2014

elokuu 2014

kesäkuu 2014

toukokuu 2014

huhtikuu 2014

maaliskuu 2014

helmikuu 2014

tammikuu 2014

joulukuu 2013

marraskuu 2013

lokakuu 2013

syyskuu 2013

elokuu 2013

kesäkuu 2013

toukokuu 2013

huhtikuu 2013

maaliskuu 2013

helmikuu 2013

tammikuu 2013

joulukuu 2012

marraskuu 2012

lokakuu 2012

syyskuu 2012

elokuu 2012

kesäkuu 2012

toukokuu 2012

huhtikuu 2012

maaliskuu 2012

helmikuu 2012

tammikuu 2012

joulukuu 2011

marraskuu 2011

lokakuu 2011

syyskuu 2011

elokuu 2011

heinäkuu 2011

kesäkuu 2011

toukokuu 2011

huhtikuu 2011

maaliskuu 2011

helmikuu 2011

tammikuu 2011