Marsalkka Mannerheim on vielä yli 60 vuotta kuolemansa jälkeenkin kiitelty ja myös kiistelty hahmo Suomen historiassa. Toisten mielestä vapaussodan sankari, toisten mielestä punaisten lahtaaja. Joka tapauksessa myös Suomen presidentti sodanjälkeisessä Suomessa.
Pääosin uskon Mannerheimin nauttivan Suomessa kuitenkin suurta arvostusta. Ainakin joitakin vuosia sitten, kun nukkeanimaatiossa ”Uralin perhonen” Marskista tehtiin nuorten poikien rakastaja, heräsi hurja vastalauseiden ryöppy.
Tätä taustaa vastaan onkin hieman outoa, että Suomen kansallinen yleisradioyhtiö eli Yle tuottaa Mannerheim-elokuvan, jossa pääroolissa on tummaihoinen näyttelijä ja tapahtumat on siirretty Keniaan. Toisaalta, jos tarkoituksena on ollut saada julkisuutta elokuvalle, niin nyt sitä varmasti riittää.
Uskon että Yle on ottanut tässä harkitun riskin, sillä kaikki on mahdollista julkisen lynkkauksen ja maailman suurimman camp-elokuvan väliltä.
Aikaisemminhan kaiken huomion Mannerheim-elokuvien sarjassa on vienyt Markus Selinin ikuisuusprojekti, johon ollaan upottamassa yli 10 miljoonaa euroa, mutta muuta ei ole saatu aikaiseksi kuin kuvat näyttelijä Mikko Nousiaisesta Mannerheimina.
Samaa tehokeinoa eli tummaihoinen valkoisen roolissa tai päinvastoin on käyttänyt mm. Mel Brooks elokuvassaan Villiä villimpi länsi, mutta se elokuva onkin komedia ja lähtökohdat hieman toiset kuin suomalais-kenialaisessa yhteistyöelokuvassa.
Malttamattomana odotan Mannerheim-elokuvan innoittamana sitä, kun Hollywood tekee elokuvan valkoihoisesta Martin Luther Kingistä ajamassa mustien kansalaisoikeuksia Venäjällä tai tummaihoista George Washingtonia kirjoittamassa itsenäisyysjulistusta Kiinassa.
Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi