Tapahtumien Lahti?

Ihan kaikki eivät ole vaipuneet Lahdessa koronaepätoivoon, vaikka syytä voisi sellaiseen ollakin. Viime kesänä käytännössä kaikki vähänkin isommat tapahtumat peruttiin ja näyttää siltä, että näin tulee käymään myös tänä kesänä. Ainakin kesäkuun osalta tapahtumien järjestäminen vaikuttaa kovin epätodennäköiseltä, sillä rokotukset eivät ole vielä kesäkuun loppuun mennessä välttämättä ohi, eikä vielä voida ennustaa, miten koronaviruksen eri variantit maahamme leviävät ja kuinka rokotteet niihin tehoavat.

Hotellit ja ravintolat kuitenkin tarvitsevat isoja tapahtumia kaupunkiimme, jotta elpyminen koronakriisistä olisi mahdollista saada jossain vaiheessa käyntiin. Tällä viikolla kuulimme hyviä uutisia, sillä kaksipäiväinen Ironman 70.3 -maailmanmestaruustapahtuma järjestetään Lahdessa 26.–27. elokuuta 2023. Kyseessä on siis suomeksi sanottuna puolitriathlonin maailmanmestaruuskilpailut. Kyseessä eivät ole mitkään ihan pikkukisat, sillä osallistujien määräksi odotetaan noin 15 000 henkilöä. Lisäksi kesällä 2023 järjestetään Lahdessa Kalevan kisat ja tuossa aivan naapurissa Iitin Kymiringillä ajetaan MotoGP-sarjaa. Vaikka KymiRing aiheuttaakin Lahdessa eripuraa ja sen rahoituskuvioissa on epäselvyyksiä liittyen Lahden kaupunkiin, on selvää, että Lahti on yksi KymiRingin suurimmista hyötyjistä Kouvolan ohella. MotoGP-sarjan viikonloppu saattaa hyvinkin vetää pieneen Iittiin yli 100 000 maksavaa asiakasta, jotka tarvitsevat majoitusta, ruokaa sekä muita erilaisia palveluita. Niitä Lahti voi tarjota vain 40 kilometrin päästä KymiRingistä.

Tällä viikolla kuulimme myös hyviä uutisia Ranta-Kartanoon suunnitellusta viihdekeskuksesta. Projekti odottaa enää koronan väistymistä, jotta rakentaminen voitaisiin alkaa. Noin 23 500 neliön laajuisen kokonaisuuden tiloista jo 90 prosenttia on varattu esisopimuksin, mikä kuulostaa hyvin lupaavalta. Tarkoituksena on rakentaa 153 huoneen hotelli, kylpylä, kaupungin pyörittämä uintikeskus, 116 asuntoa, tiloja kaupoille, ravintoloille sekä terveys- ja hyvinvointipalveluille ja pysäköintitalo. Viihdekeskus sai jo komean, kansainväliseltä kalskahtavan nimenkin; ”The Moss Resort”. Tavoitteena on, että kokonaisuudesta muodostuisi Suomen tai jopa Pohjoismaiden merkittävin terveys- ja luontomatkailun kokonaisuus. Kävijäennuste on aika hurja, noin miljoona kävijää vuosittain. Kokonaisuus olisi valmis vuoden 2024 vuoden alussa. Samalla viereen nousisi myös Kisapuiston kauan odotettu jalkapallostadion tekojääratoineen.

Mikä puuttuu? No, musiikkifestarit tietenkin. Tällä hetkellä useimmat festarit vain odottavat hallitukselta exit-suunnitelmaa siitä miten festareita voitaisiin järjestää turvallisesti jo tänä kesänä. Vinkkinä siis kaupungintalon suuntaan, että kannattaa olla yhteydessä näihin festarijärjestäjiin jo hyvissä ajoin ja tarjota esimerkiksi Mukkulan tapahtumapuistoa, Lahden toria tai vaikka hiihtostadionia paikaksi, jossa festarit voitaisiin helposti järjestää. Lahden keskeinen sijainti hyvien yhteyksien päässä on merkittävä. Koska kaupunginjohtajamme on Tapahtumateollisuus ry:n puheenjohtaja, on hänellä varmasti jo tarvittavat kontaktit tallennettuna puhelimensa muistiin. Onhan?

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Vastakkainasettelun aika

Vuonna 2005 Sauli Niinistön presidenttikamppanjan slogan oli ”Vastakkainasettelun aika on ohi.” Nyt 16 vuotta myöhemmin voimme tarkastella asiaa uudelleen, eikä tarvitse olla mikään asiantuntija huomatakseen, että tänä päivänä, niin perinteisessä kuin sosiaalisessakin mediassa, vastakkainasettelu on se mikä keskustelua pyörittää. Tosin erilaisia jakolinjoja on nykyään suuntaan jos toiseenkin, eli kaikille riittää kyllä kiisteltävää.

Itsestään selvää on tietenkin hallituksen ja opposition välinen vastakkainasettelu, joka on ollut aina olemassa ja on sellaisenaan yksi demokratiamme tärkeistä kulmakivistä. Politiikasta saa somessa varmuudella aikaiseksi kunnon väännön. Some-aikakaudella olemme onnistuneet luomaan paljon uusia vastakkainasetteluja ja niitä löytyy päivittäin milloin mistäkin aiheesta. Kun seuraa pari päivää some- sekä muita nettikeskusteluja, huomaa nopeasti, että tietty kaava toistuu. Oikeastaan oli aihe mikä tahansa, jossain vaiheessa keskusteluun osallistunut porukka jakautuu kahteen leiriin ja monissa tapauksissa keskustelu on varsin kiihkeää. Vastapuolta isketään täysin surutta ilman mitään kunnioitusta. Faktat sivuutetaan helposti, sillä monessa asiassa faktat on korvattu mielipiteellä. Hyväksi koettu keino on myös jakaa netistä joku uutinen, joka pönkittää juuri omaa mielipidettä. Aika harva jaksaa tarkistaa sitä, mikä taho on ”uutisen” takana vai onko mikään. Riittää, että saa pönkitettyä omaa mielipidettään ja nolattua vastapuolen. On kyllä myönnettävä, että nykyään myös valeuutiset on jo niin taidokkaasti tehty, että vipuun voi mennä joskus media-ammattilainenkin. Joskus joku suomalainen poliitikko taisi valeuutisen jaettuaan kertoa, että ”Ei se välttämättä ole totta, mutta näin tämä asia koetaan” eli tarkoitus pyhittää keinot.

Ehkäpä meillä on näin korona-aikana ihan liikaa aikaa olla sosiaalisessa mediassa? Kun yhteydenpitoa naamatusten ei ole tarjolla, on helppo ymmärtää toisen kirjoitettu viesti kaikkine eri hymiöineen väärin. Ajaudumme omaan kuplaamme, jossa kaikki, jotka eivät ole puolellamme, ovat meitä vastaan. Uskon ettei kovinkaan moni meistä laukoisi sellaisia solvauksia naamatusten, mitä lauotaan somessa. Monella keskustelut menevät ihon alle ja samaan aikaan jotkut haluavat vain provosoida. Lyödään lisää löylyä kiukaalle, kun huomataan, että toinen ilmiselvästi kiihtyy. Joskus keskustelut päättyvät siihen, että henkilöitä poistetaan facebookin kaverilistalta ja olenpa kuullut myös sellaisia tarinoita, joissa ystävyyssuhteet ovat loppuneet kovaan facebook-kiistaan jostain päivänpolttavasta aiheesta. Tällainen käytös on saanut minut monta kertaa jo miettimään sitä, miksi yleensä haluan edes olla sosiaalisessa mediassa, kun se aiheuttaa minulle monesti vain pahaa mieltä.

Toisaalta olisi kamalan tylsää, jos me olisimme kaikesta yhtä mieltä. Vastakkainasettelut kuuluvat elämään ja ilman vastakkainasetteluja mikään asia ei kehittyisi mihinkään suuntaan. Eläisimme tilassa Status Quo. Toivon kuitenkin, että osaisimme olla eri mieltä sivistyneesti ja kunnioittaisimme myös sen toisen mielipidettä. Tiedän ihan omakohtaisesti, että se voi välillä olla kovin vaikeaa. Toisen mielipide tuskin muuttuu, jos huudat kovempaa tai haukut keskustelukumppanisi idiootiksi?

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Vuosi hiljaisuutta

Koronasta ovat kärsineet monet eri alat ja yritykset. Valtio on tukenut yrityksiä parhaansa mukaan, mutta koska korona kohtelee aloja eri tavalla, ei yhtenäinen tukijärjestelmä taivu huomioimaan kaikkia aloja tasapuolisesti. Jotkut alathan ovat jopa nostaneet tulostaan näinä aikoina. Keskityn tässä kirjoituksessa yhteen erityisalaan, joka on ollut paitsiossa tukien suhteen jo vuoden eli elävään musiikkiin ja tapahtuma-alaan ihan yleisestikin. Olen itse ollut tapahtuma-alalla niin musiikin tekijänä, -esittäjänä kuin tapahtumien järjestäjänäkin vuodesta 1987, joten ala ja sen erityispiirteet ovat tulleet tutuksi vuosien varrella ja olen itsekin sen kokenut, ettei tukea valtiolta näy eikä kuulu, vaikka tulonmenetykset ovat kiistattomia ja tuntuvia.

Tänään perjantaina klo 14.05 tulee kuluneeksi vuosi siitä, kun hallitus tiedotustilaisuudessaan suositteli yli 500 hengen tapahtumia kiellettäväksi. Siitä alkoi suomalaisen elävän musiikin eloonjäämistaistelu, jossa ala jätettiin selviytymään ilman toimintavalmiuksia tai minkäänlaisia tulevaisuudennäkymiä. LiveFIN vaatii valtiolta taloudellista tukea, joka kohdistuu koko elävän musiikin ekosysteemiin, tapahtumajärjestäjiin, muusikoihin ja heidän välittäjäportaaseen sekä alihankintaketjuun. Tämä edellyttää elävän musiikin ekosysteemin ja sen luomien työpaikkojen sekä alalle tyypillisten työn muotojen tunnistamista ja tunnustamista. Lisäksi vaadelistalla on tapahtumien takuutukimalli, joka aidosti toimisi riskinhallinnan välineenä epävarmana aikana. Eilen ministeri Lintilä lupaili A-studiossa, että tämä malli viedään eduskunnassa läpi vielä maaliskuun aikana ja hyvä jos näin myös tapahtuu.

Ilman pikaisia toimenpiteitä ja riittäviä tukitoimia elävän musiikin tapahtumien järjestäminen vaikeutuu oleellisesti, sillä alan infrastruktuuri murenee ja osaaminen katoaa. Elävän musiikin yksityissektori menetti viime vuonna koronan vuoksi 360 miljoonaa euroa eli 80 % alan koko vuoden liikevaihdosta. Yksinomaan yksityissektorilla jäi vuonna 2020 toteutumatta yli 15 000 tapahtumaa, 30 000 musiikkiesitystä ja 7,4 miljoonaa konserttikäyntiä. Alan yrityksistä valtaosa (lähes 80 %) on pieniä suomalaisia yrityksiä, joissa yrittäjä työllistää lähinnä itsensä. Juuri nämä yhden miehen/naisen yritykset ja freelancerit ovat jääneet toistuvasti ulos kaikista valtion tukijärjestelmistä. Näin ei voi jatkua.

Joidenkin asiaa huonosti tuntevien mielestä muusikoiden ja muiden pitkätukkien tulisi mennä ns. oikeisiin töihin. Vaikka kitaran tai basson soittaminen on kivaa ja näyttää kenties vain hauskalta harrastukselta, on syytä muistaa, että musiikki tuo oikeasti leivän monen perheen pöytään monin eri tavoin. Musiikki tuottaa kassavirtaa monenlaisiin eri palveluihin ja muodostaa siten verorahaa meidän kaikkien yhteiseen pottiin. Yhdestä ainoasta keikasta hyötyvät taloudellisesti mm. bändi, ääniteknikot, valomies, ravintolat/keikkajärjestäjät, keikkamyyjä, lipunmyyntitoimistot, äänitekniikkaa ja kuljetuskalustoa vuokraavat yritykset, soitinliikkeet, taksit, hotellit, siivouspalvelut jne. Kyllä tuo minun mielestäni täyttää oikean työn kriteerit?

Ja onhan kulttuurilla ja taiteella myös toinenkin tehtävä. Huolehtia meidän kaikkien henkisestä puolesta. On nimittäin todettu, että aktiivinen kulttuuriharrastus on yhteydessä koettuun terveyteen, hyvän elämän kokemuksiin sekä pitkään ikään. Sosiaalinen osallistuminen ja kulttuurin harrastaminen liitetään myös hyvään mielenterveyteen.

Minna Canth on hienosti kiteyttänyt asian jo 1800-luvulla: ”Taide pehmentää sydämen, hienontaa luonteen, lauhentaa tavat. Se herättää inhoa raakuuteen, sääliä heikkoja kohtaan, myötätuntoisuutta ja hellyyttä kärsiviin; se avaa silmät kauneutta näkemään ja ihailemaan sielläkin, missä tylsempi mieli huomaa vaan rumuutta. Taide rakastaa elämää, se etsii elämää ja löytää elämää kaikkialta.”

Eli ennen kuin manaat pitkätukkamuusikot, muut taiteilijat ja kulttuurintekijät alimpaan helvettiin ahneina työnvieroksujina, niin mieti edes pieni hetki millainen maailmasi olisi ilman musiikkia, taidetta, urheilua, kirjoja, elokuvia jne.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Siirtyvätkö kuntavaalit koronan tieltä?

Koronapandemia on tiukentanut otettaan Suomessa viime päivinä ja viikkoina. Tartuntamäärät ovat kovassa nousussa ja jos käyrät jatkavat nousuaan pystysuoraan, on mahdollista, että myös Suomessa nähdään ulkonaliikkumiskielto jossain vaiheessa kevättä. Hallitus on määrännyt tiukan sulun ajalle 8.- 28.3., jonka jälkeen tilannetta tarkastellaan uudestaan. Kaikilla on varmasti toiveissa se, että tuo kolmen viikon sulku katkaisee taudin etenemisen tai ainakin edes hidastaa sitä. Samaan aikaan uskotaan ja toivotaan apua rokotuksista, jotka tosin etenevät tuskallisen hidasta tahtia.

Kuntavaalit on tarkoitus pitää huhtikuussa ja keskustelu ja huoli sen ympärillä, pidetäänkö vaalit vai ei ,on koko ajan kasvanut. Pääosin koko poliittinen kenttä on valmis kevätvaaleihin ja usko siihen, että vaalit voidaan käydä koronaturvallisesti, on kova. Ehdokasasettelun vahvistaminen on maaliskuun 18.päivä eli tasan kuukausi ennen vaaleja. Olemme vaalien suhteen siis loppusuoralla ja kynnys vaalien siirtoon kasvaa koko ajan. Vaikkei vaaleja siirrettäisikään, tulee vaalikampanjasta varmuudella toisenlainen verrattuna edellisvaaleihin. Perinteiset toritapaamiset kahvin ja pullan ääressä loistavat poissaolollaan, joten ehdokkaille haasteelliseksi nousee varmasti etenkin vanhuusväestön tavoittaminen. He kun eivät netissä ja somessa pyöri, eivätkä katsele striiimejä.

Perusperiaate on, että vaalien pitää olla tasapuoliset ja mahdollistaa äänioikeutetuille lain mukaisesti mahdollisimman laajasti äänestämisen mahdollisuus. Toinen perusperiaate on, että vaalien siirtäminen on demokratiassa äärimmäisen poikkeuksellinen toimenpide, johon pitää ryhtyä vain hyvin painavin perustein. Se onko koronaepidemia niin painava peruste, että vaalit siirtyisivät syksylle, selvinnee maaliskuun aikana. Käytännössä vaalit voidaan kuitenkin peruuttaa hätätilanteessa vaikka vaaliviikolla, joka olisi ehdottomasti pahin mahdollinen skenaario.

Koronan varjossa on onnistuttu viime vuoden lopulla käymään mm. USA:n presidentinvaalit, joten uskoisin, että Suomi onnistuu kyllä pitämään koronaturvalliset kuntavaalit ihan ajallaan huhtikuussa. Olihan USA:n koronatilanne vaalien aikaan ihan eri planeetalta kuin Suomen nykyinen epidemiatilanne ja homma toimi käsittääkseni varsin hyvin. Tosin USA:ssa oli mahdollista äänestää kirjeitse, mikä ei valitettavasti Suomessa onnistu. Ainakaan näin lyhyellä varoitusajalla.

Kuntavaalien ajankohta on loppujen lopuksi aika pieni murhe itse koronan rinnalla. Totta kai vaalien siirtäminen aiheuttaisi paljon ylimääräistä säätämistä, mutta sitähän tässä on tehty jo vuoden päivät mm. tapahtuma-alalla. Jos ja kun vaalit huhtikuussa järjestetään, niin pidetään jokainen omalla kohdalla huoli siitä, että myös siellä vaaliuurnilla pidetään ne turvavälit, käytetään maskeja, pestään kädet ja vältetään turhia kontakteja.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

PÄÄKIRJOITUKSET -arkisto

joulukuu 2024

marraskuu 2024

lokakuu 2024

syyskuu 2024

elokuu 2024

kesäkuu 2024

toukokuu 2024

huhtikuu 2024

maaliskuu 2024

helmikuu 2024

tammikuu 2024

joulukuu 2023

marraskuu 2023

lokakuu 2023

syyskuu 2023

elokuu 2023

kesäkuu 2023

toukokuu 2023

huhtikuu 2023

maaliskuu 2023

helmikuu 2023

tammikuu 2023

joulukuu 2022

marraskuu 2022

lokakuu 2022

syyskuu 2022

elokuu 2022

kesäkuu 2022

toukokuu 2022

huhtikuu 2022

maaliskuu 2022

helmikuu 2022

tammikuu 2022

joulukuu 2021

marraskuu 2021

lokakuu 2021

syyskuu 2021

elokuu 2021

heinäkuu 2021

kesäkuu 2021

toukokuu 2021

huhtikuu 2021

maaliskuu 2021

helmikuu 2021

tammikuu 2021

joulukuu 2020

marraskuu 2020

lokakuu 2020

syyskuu 2020

elokuu 2020

heinäkuu 2020

kesäkuu 2020

toukokuu 2020

huhtikuu 2020

maaliskuu 2020

helmikuu 2020

tammikuu 2020

joulukuu 2019

marraskuu 2019

lokakuu 2019

syyskuu 2019

elokuu 2019

kesäkuu 2019

toukokuu 2019

huhtikuu 2019

maaliskuu 2019

helmikuu 2019

tammikuu 2019

joulukuu 2018

marraskuu 2018

lokakuu 2018

syyskuu 2018

elokuu 2018

kesäkuu 2018

toukokuu 2018

huhtikuu 2018

maaliskuu 2018

helmikuu 2018

tammikuu 2018

joulukuu 2017

marraskuu 2017

lokakuu 2017

syyskuu 2017

elokuu 2017

kesäkuu 2017

toukokuu 2017

huhtikuu 2017

maaliskuu 2017

helmikuu 2017

tammikuu 2017

joulukuu 2016

marraskuu 2016

lokakuu 2016

syyskuu 2016

elokuu 2016

heinäkuu 2016

kesäkuu 2016

toukokuu 2016

huhtikuu 2016

maaliskuu 2016

helmikuu 2016

tammikuu 2016

joulukuu 2015

marraskuu 2015

lokakuu 2015

syyskuu 2015

elokuu 2015

heinäkuu 2015

kesäkuu 2015

toukokuu 2015

huhtikuu 2015

maaliskuu 2015

helmikuu 2015

tammikuu 2015

joulukuu 2014

marraskuu 2014

lokakuu 2014

syyskuu 2014

elokuu 2014

kesäkuu 2014

toukokuu 2014

huhtikuu 2014

maaliskuu 2014

helmikuu 2014

tammikuu 2014

joulukuu 2013

marraskuu 2013

lokakuu 2013

syyskuu 2013

elokuu 2013

kesäkuu 2013

toukokuu 2013

huhtikuu 2013

maaliskuu 2013

helmikuu 2013

tammikuu 2013

joulukuu 2012

marraskuu 2012

lokakuu 2012

syyskuu 2012

elokuu 2012

kesäkuu 2012

toukokuu 2012

huhtikuu 2012

maaliskuu 2012

helmikuu 2012

tammikuu 2012

joulukuu 2011

marraskuu 2011

lokakuu 2011

syyskuu 2011

elokuu 2011

heinäkuu 2011

kesäkuu 2011

toukokuu 2011

huhtikuu 2011

maaliskuu 2011

helmikuu 2011

tammikuu 2011