Näyttää vahvasti siltä, että odotetun sinipunaniskahallituksen sijaan saammekin Suomeen sateenkaarihallituksen. Kataisen sixpack eli hallitusneuvotteluja käyvä johtoryhmä saanee tulevalle hallitukselle tärkeät linjaukset neuvoteltua valmiiksi lähipäivinä. Joku ehti nimeämään tulevan hallituksen myös häviäjien hallitukseksi, sillä vaalien selkeä voittajahan oli perussuomalaiset.

Soinin joukot kuitenkin päättivät, että heille on kynnyskysymys Portugalin tukipaketti. Tulikohan mieleen, että äänestäjät olisivat nimenomaan halunneet perussuomalaiset päättämään myös kotimaan asioista? Tukipaketti on kuitenkin vain yksi kiistakapula tulevien neljän vuoden aikana. Nyt persut pääsevät jatkamaan oppositiossa piikkinä hallituksen lihassa ja tulevat kasvattamaan suosiotaan seuraaviin vaaleihin. Ehkäpä neljän vuoden päästä Suomeen valitaankin ensimmäinen kuningas, Timo I Suuri.
Toisaalta ihan hyvä, ettei persuista vielä ministereitä leivottu. Ajatelkaapa vaikka surullisenkuuluisaa Teuvo Hakkaraista ministerinä. Siinä olisi ”neekeriukot” saaneet kyytiä ja välillä olisi pistetty tanssiksi ylävartalo paljaana. No kyseessä on vapaissa vaaleissa kansanedustajaksi valittu henkilö, joten kansa saa mitä kansa haluaaa…

Soini on tietenkin suominut kovin sanoin hallitukseen tunkevia demareita ja vasemmistoliittoa, jotka ovat hänen mukaansa selkärangattomia kuin madot. Taitaa olla kuitenkin niin, että kyseisillä puolueilla on yksinkertaisesti enemmän politiikan tekemisen kulttuuria kuin persuilla.
Toivottavasti perussuomalaisetkin oppivat seuraavan neljän vuoden aikana, että politiikkaan kuuluvat kompromissit. Joskus on jossain asiassa annettava hieman periksi, jotta voi saada toisia, itselleen tärkeitä asioita eteenpäin. Se on nimeltään politiikkaa.
Mielenkiintoista nähdä minkälaisia linjauksia tuleva sateenkaarihallitus tulee tekemään, sen verran kirjavaa on porukka ja aatokset.

päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Suomi on jääkiekon maailmanmestari vuosimallia 2011. Kaukalossa komeasti ärjynyt Suomen leijona näytti myös örveltämisen mallia, kun ”Liipolan Hasek” Pasi Nurminen heitti omanlaisensa ilmaveivin lentokoneesta astuessaan. Pelicansissakin pelannut puolustaja Anssi Salmela onnistui myös aiheuttamaan pientä myötähäpeäntunnetta halailemalla estottomasti tasavallan presidenttiä juhlalavalla 100 000 leijonafanin kirkuessa.
Ymmärrän kyllä täysin, että jääkiekon maailmanmestaruus on iso asia Suomessa ja ymmärrän myös joukkueen juhlimisenkin erittäin hyvin. Ei niitä maailmanmestaruuksia liikaa vielä ole, mutta se jokin pieni raja tuli nyt ylitettyä ja asia onkin ollut viime päivien kuuma peruna mediassa.

Itse olen sitä mieltä, että joukkueen tulisi esiiintyä viimeisessä julkisessa ja virallisessa tilaisuudessaan asiallisesti, edustaahan joukkue koko Suomea. Onneksi suurin osa joukkueesta hoiti tilanteen tyylikkäästi ja örveltäminen rajoittui vain muutamaan henkilöön, joten ei nyt ruoskita koko joukkuetta. Esimerkiksi kapteeni Mikko Koivu näytti, miten oikea jääkiekkoammattilainen asian hoitaa. Todella tyylikäs pelaaja. Sen sijaan valmentaja Jalosen kommentit, siitä, että kaikkien isät ja äidit ovat joskus kännissä kummastuttavat. Niin varmasti ovatkin, mutta eivät silloin edusta Suomea miljoonien katsojien edessä. Eikö niitä kaatokännejä olisi voinut vetää yksityistiloissa, kun siihenkin varmasti oli mahdollisuus?

Kun katsoin leijonien riehuntaa lavalla, ihmettelin minkä ihmeen takia mediassa kohistiin viime vuoden urheilijan Minna Kaupin hassuista poseerauksista voittopokaalin kanssa. Ne kun eivät kuulemma olleet palkinnon arvolle sopivia…Minkäköhänlainen skandaali olisi syntynyt, jos hiihdon maailmanmestari Matti Heikkinen olisi kaatuillut kännissä kultamitalinsa kera lentoasemalla Oslosta tullessaan?

Jostain syystä Suomessa on kolme lajia: jääkiekko, keihäänheitto ja mäkihyppy, joissa urheilija saa vetää julkisesti lärvit ja selitys on aina sama. ”Antaa poikien juhlia”, Pojat on poikia” tms. Ja pojathan juhlii ja saunoo…

Näyttää vahvasti siltä, että rokkarit ovat menettämässä otettaan suomalaisten renttujen kuninkaina, joten jäämme odottamaan Jouni Hynysen ja Andy McCoyn vastavetoja.

Onnea Leijonat!

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Lahden Talot Oy ilmoitti viime viikolla, että se aikoo remontoida Milkin alueen kerrostalot, mikä tarkoittaa sitä, että aluksi 50 vuokralaista joutuu etsimään itselleen uuden kodin.
Lain mukaan vuokranantajalla ei ole velvollisuutta järjestää sijaisasuntoa remontin ajaksi, mutta hyvän vuokratavan mukaista kuitenkin olisi, että sijaisasuntoa mahdollisuuksien mukaan tarjotaan.

Vuokranantajalla on oikeus valita vuokralaisensa, joten nykyiset asukkaat eivät kuulemma ole etusijalla remontoituihin asuntoihin asukkaita valittaessa.
Tällä varmistetaan se, että ”epäsopivaksi” katsottu vuokralaissakki ei pääse enää sotkemaan uusia, savuttomiksi remontoitavia asuntoja. Remontoitujen asuntojen vuokrat nousevat, eikä kaikilla vanhoilla asukkailla ole edes varaa hakea Milkkiin takaisin. Monet heistä ovat asuneet Kansakoulunkadun kerrostaloissa jo vuosikymmeniä ja heitä tilanne varmasti huolettaa. Mistä löytyy seuraava asunto yhtä huokeaan hintaan?

On selvää, että Lahden Talot on laskenut saavansa huomattavasti paremman tuoton asunnoista tällä tavalla, sillä Milkin asuinalue sijaitsee hyvällä paikalla, lähellä keskustaa, hyvien kulkuyhteyksien varrella. Milkin asunnoissa oli halvimmat vuokrat Lahden Taloissa ja nyt tähän tulee siis muutos. Milkin maine on kieltämättä huono vuokramarkkinoilla ja tällä tavalla saadaan halutunlaisia ( lue: varakkaampia) vuokralaisia alueelle ja tehdään alueesta houkuttelevampi.
Toivotaan, että kaikki asukkaat saavat katon päänsä päälle ja ihan hyvien tapojen vuoksi Lahden Talot tässä asiassa asukkaitaan myös auttaa.

päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Äitienpäivää vietetään sunnuntaina. Kyseistä juhlapäivää on vietetty Suomessa jo vuodesta 1918, joten juhlalla on pitkät perinteet. Alunperin äitienpäivä sai alkunsa tietenkin Amerikasta, mistäpä muualtakaan. Ann Jarvis- niminen neito oli vuonna 1907 menettänyt äitinsä ja pyysi seurakuntansa papilta, että ryhdyttäisiin viettämään kaikkien äitien yleistä muistopäivää. Pappi järjesti Anna Jarviksen äidille muistojuhlan, mutta pian muutkin halusivat äitiään muistettavan ja samalla myös elossa olevat äidit saivat tästä oman päivänsä.

Siinä missä isänpäivää vietetään formuloita tai jääkiekkoa katsomalla, on äitien juhla jotenkin aidompi, lämpimämpi ja juhlallisempi. Johtuuko se sitten siitä, että sillä on pidemmät perinteet kuin isänpäivällä? Ehkä niinkin, mutta totuushan on, että äiti on se perheen sydän ja sillä siisti. Isäkin on tietenkin tärkeä, mutta äiti on varmasti se ”one and only”.

On ollut vuosien varrella hellyyttävää katsoa omia lapsia äitienpäiväaamuisin. Heille on ollut erityisen tärkeää, että kaikki menee äitienpäivänä juuri niin kuin pitääkin: Ensin äidille aamiainen vuoteeseen, valkovuokkojen ja onnittelulaulujen kera tietenkin. Sen jälkeen annetaan itsetehdyt äitienpäiväkortit ja lahjat joita on väsätty omin pienin kätösin suurella rakkaudella joko koulussa tai kotona.
Iltapäivällä on sitten aika käydä vielä halaamassa mummit ja mammat, jotka myös saavat osansa ansaitusti äitienpäivänä. Myös yhteinen lounas tai illallinen perheen kesken on tärkeä yhteinen traditio. Illalla äitin juhla jatkuu, sillä hän saa valita kanavan TV:stä ja isä voi vain toivoa, että äitiä kiinnostaa nimenomaan se Suomen jääkiekko-ottelu…
Äidit ovat ehdottomasti päivänsä ansainneet.

Hyvää Äitienpäivää!!

päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi