Ensi maanantaina kuusi Salpauskunta-selvityksessä mukana ollutta kuntaa äänestää hankkeen puolesta tai vastaan valtuustoissaan. Kuntien hallitukset jo asiasta äänestivätkin ja tulos oli odotetun kaltainen. Tosin yllättävää oli se, että peräti viisi kuntaa kannatti uuden suurkunnan perustamista. Itse odotin, että vastustusta olisi ollut enemmänkin.

Tiukinta oli Iitissä, jossa kyllä-puoli voitti äänestyksen yhdellä äänellä. Edelleenkään ketään ei yllättynyt se, että vastarannankiiskenä touhuaa edelleen Hollola. Tosin sielläkin oli äänestyksessä hajontaa, kun Ei-liitokselle voitti äänin 7-4. 
On kuitenkin odotettavissa, että valtuustojen äänestystulokset ovat erilaiset. Kuntien hallituksissa on mukana paljon henkilöitä, jotka ovat olleet mukana selvityksessä alusta lähtien ja tietävät varmuudella tarkalleen liitoksen faktat. Niin hyvät kuin ne huonotkin puolet.

Valtuustoissa ollaankin sitten enemmän äänestäjien paineen armoilla. Uskallapa painaa kyllä-nappia Hollolassa ja voit seuraavissa vaaleissa heittää hyvästit valtuustopaikallesi. Lisäksi on todettava, että jos Hollola jostain kumman syystä liittyisi Lahteen, niin tuskin kovinkaan moni Hollolan valtuutettu löytäisi paikkaansa uuden suurkunnan valtuustossa. Joten oma lehmä ojassa-mentaliteetillä voi ihan hyvällä omallatunnolla painaa sitä ei -nappia. Äänestäjät tykkää ja oma paikka kunnan päätöksenteon ytimessä säilyy. Lahdessa onkin jo leikkimielisesti väläytelty muurin rakentamista Lahden ja Hollolan rajalle sekä hollolalaisten irtisanomista lahtelaisista työpaikoista teemalla Lahti lahtelaisille.

Se tosiasia, että vähintäänkin yksi kunta tulee maanantaina kieltäytymään liitoksesta aiheuttaa sen, että ne kunnat, jotka ovat vastanneet liitokselle kyllä, aloittavat jatkoselvityksen. Ainakin Kärkölän ja Hämeenkosken liittyminen Lahteen muuttuisi silloin kovin haastavaksi, koska yhteistä maarajaa ei kuntien välillä ole lainkaan, kun Hollola jää välistä pois. Näinköhän vielä lopuksi käy, että uuden kunnan muodostavat vain Lahti ja Nastola kahdestaan. Lähtökohdat huomioiden tulosta voisi pitää melkoisena epäonnistumisena. Maanantaina jännitetään.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Lahden kaupunginhallitus linjasi tällä viikolla Lahden tulevaksi sote-suunnaksi Helsingin. Alunperinhän valtion suunnitelmissa on ollut Lahden liittäminen Tampereen sote-alueeseen. Ei ole kuitenkaan varmaa, voidaanko toive toisesta sote-alueesta hyväksyä, vaikka Lahti sitä esittääkin. Seuraavaksi Lahti yrittää saada mukaansa Helsingin sote-alueeseen koko maakunnan, koska sitä varmemmin mahdollinen esitys siirrosta Helsingin sote-alueeseen hyväksytään, mitä yksimielisempi maakunta asiasta on, kaupunginjohtaja Jyrki Myllyvirta kommentoi asiaa.

Kaupunginhallituksen linjauksen taustalla on kaupungin strateginen suunta etelään ja metropolialueelle. Linjaus on vähintäänkin mielenkiintoinen. Asiantuntijoiden mielestä, kun Tampereen vaihtoehto tulisi Lahdelle halvemmaksi kuin suuntautuminen Helsinkiin päin. Eikö kaupungintalolta ole viime aikoina kovastikin patisteltu säästämään, säästämään ja vielä kerran säästämään? Tosin sosiaali- ja terveyslautakuntaa ja sen asiantuntijalausuntoja ei päätöstä tehdessä edes kuunneltu. Tapaus on sosiaali- ja terveyslautakunnan varapuheenjohtaja Kari Lempisen mielestä jopa demokratian irvikuva. Eli tällä kertaa säästämisen ankeuden voitti imagollisesti parempi vaihtoehto eli Helsinki. Näin Lahti linjaa jatkossakin kuuluvansa mielummin mediaseksikkäälle Helsingin metropolialueelle kuin suuntaavansa katsettaan ”landepaukkujen” Tampereelle. Maksoi mitä maksoi.

Asiantuntijalausunnoissa mainitaan että sosiaali- ja terveyspalveluista suurin osa on peruspalveluja. Tämä tarkoittaa sitä, että sosiaali- ja terveysalueen suuntautumisvaihtoehdoissa etäisyyksillä ei ole suurta merkitystä asiakkaan kannalta, koska valtaosa palveluista tuotetaan jatkossakin Päijät-Hämeessä. Vaativan sosiaalihuollon ja erikoissairaanhoidon palveluja asiakas tarvitsee harvemmin. Siksi pendelöinnin edullisuuden, helppouden tai nopeuden vertailu Helsingin ja Tampereen välillä ei ole ratkaisevaa. Suuntautuminen Helsinkiin onkin perusteltavissa pikemmin elinkeinopoliittisilla kuin sosiaali- ja terveyspoliittisilla seikoilla. Myös Lahden vaikutusmahdollisuudet olisivat asiantuntijoiden mielestä paremmat Tampereen sote-alueella kuin Helsingin vastaavalla. Helsingin sote-alueella Lahti on vasta neljänneksi suurin kunta, kun Tampereen alueella olisimme toiseksi suurin.

En halua tässä ottaa kantaa siihen, kumpi sote-alueista olisi parempi. Tietotaitoni ei yksinkertaisesti siihen riitä. Niinpä minä maallikkona ainakin kuuntelisin asiantuntijoita asian tiimoilta. Tulevaisuus kyllä näyttää onko ratkaisu hyvä vai huono. Ennustaminenhan on tunnetusti vaikeaa ja tässä asiassa tuskin kukaan tietää mitä tulevaisuus tuo tullessaan, kunhan sote-uudistus saadaan vihdoin ja viimein maaliin asti. Selväksi sen sijaan tuli, että jatkossa Lahti selkeästi suuntautuu kohti Helsinkiä ja nähtävästi hinnalla millä hyvänsä.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Syntyykö uusi suurkunta vai eikö synny? Deadline-päivä eli valtuustojen äänestyspäivä 29.9. lähestyy kovaa vauhtia ja lobbausta tehdään kiihtyvällä tahdilla molemmissa juoksuhaudoissa. Faktat tietänevät kaikki. Joko nyt synnytetään kuuden kunnan yhteinen, uusi suurkunta tai sitten selvityksestä kuoriutuu kaksi tai useampikin pikkuinen untuviikko, jotka jo pesässä ollessaan ovat lähtökohtaisesti toistensa kilpailijoita.

Selvitys on ollut nähtävissä ja kommentoitavissa nyt kuukauden päivät ja huomautuksia on tullut yli 40 kpl. Se ei yllätä ketään, että eniten huomautuksia jätettiin Hollolasta. Siellä pelätään Hollolan hyvinä pidettyjen palveluiden heikkenemistä muiden kuntien tasolle. Joissakin vastustettiin hollolalaisten joutumista keskuskaupungin eli Lahden investointien maksajiksi. Lisäksi Lahden pelätään jyräävän päätöksenteossa pienemmät kunnat. 
Faktahan on, että lahtelaisia olisi uuden kunnan alueella 67 %, joten on käsittääkseni vain demokratian mukaista, että silloin Lahdella olisi uudessa valtuustossa enemmän edustajia.

Itse olisin lämmennyt eniten Lahden, Hollolan ja Nastolan liitokselle. Se olisi ollut ainoa järkevä kombinaatio ajatellen lähinnä työssäkäynti- ja asiointialuetta. Molempien ympäryskuntien keskukset ovat lähellä keskuskaupunkia Lahtea. Lisäksi todella monet hollolalaiset ja nastolalaiset työskentelevät Lahdessa, mutta kantavat veroäyrinsä omaan asuinkuntaansa. Iitti, Hämeenkoski ja Kärkölä eivät mielestäni tähän liitokseen oikein istu. Ne ovat jo suhteellisen kaukana ja varsinkin Iitti kuuluu mielestäni Kymenlaaksoon, joten hus!hus! Iitti pikaisesti liittymään Kouvolaan. Asikkala ja Orimattilakin olisivat istuneet paremmin tähän kokonaisuuteen.

Tästä päästäänkin sujuvasti siihen tunnepuoleen, joka näihin liitosasioihin aina liittyy. Jos asia käännettäisiin niin päin, että Lahden pitäisi liittyä vaikkapa Helsinkiin, niin uskon, ettei Lahdesta moista halua kovinkaan paljon löytyisi. Puheita Lahden ehdottoman itsenäisyyden puolesta pidettäisiin kiihkeästi ja Helsinkiä mollattaisiin ihan kuorossa. Meitä ei määräillä Helsingistä käsin -henki yhdistäisi lahtelaisia varmuudella. Siihen peilaten on helppo ymmärtää niitä, jotka liitosta vastustavat. Pieni ei halua liittyä isoon, niin se vain menee. Mielikuva isosta pahasta haukkaamassa pienen ja sympaattisen suihinsa on vahvasti läsnä keskusteluissa. Yllättävän monet ihmiset tekevät päätöksensä enemmän mutu- kuin faktapohjalta.

Monesti käy niin, ettei edes järkisyillä ihmisten tunteita muuteta. Niin käy nytkin. Hollola pysyy itsenäisenä, Kärkölän ja Hämeenkosken kärttäessä siltä yhteistyötä. Lahti, Nastola ja Iitti muodostavat uuden kunnan. Siitä olen aika varma, että Hollola ja toinen ”ikuisesti itsenäinen” Asikkala aloittavat tunnustelut Lahteen liittymisestä seuraavan 10 vuoden aikana, kunhan ne kylmät faktat loppujen lopuksi voittavat tunteen.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Tällä viikolla olemme saaneet seurata televisiosta suomalaisittain outoa näytelmää. Suomi on nimittäin mukana sekä lentopallon että koripallon MM-kisoissa. Suomen palloilu elää nyt melkoisessa flow-tilassa. Kaikki tuntuu sujuvan kuin itsestään. Jääkiekon MM-kisat ovat meille kyllä jokakeväistä herkkua, mutta harrastajamäärältään niin lento- kuin koripallo ovat ihan eri sfääreissä kuin jääkiekko, joka on loppujen lopuksi maailman mittakaavassa todella pienen piirin dominoima laji.

Siihen nähden, miten vähän kotoiset kori- ja lentopalloliigat vetävät yleisöä, on suuri yllätys kuinka paljon suomalaisfaneja on matkustanut paikan päälle seuraamaan kisoja. Susijengin edesottamuksia on Espanjaan matkustanut seuraamaan peräti 8000-10 000 suomalaisfania ja Puolaan lentopallomaajoukkueen perässäkin on matkannut pari tuhatta sinivalkoista fania. Suomalaiset faniryhmät ovat herättäneet molemmissa kisoissa ansaittua huomiota ja vieläpä positiivista sellaista. Susijengi on toistaiseksi kerännyt suuremman huomion mediassa, mutta saattaa olla, että lentopallomaajoukkueen näillä näkymin parempi menestys tekeekin meistä pian lentopallokansan.

Samaan huumaan yrittää päästä käsiksi myös jalkapallo, sillä sunnuntaina Huuhkajat aloittaa oman EM-karsintansa Fär-saarten vieraana. Tämä on nyt sitten ”se” karsinta, josta on puhuttu jo muutama vuosi. Tästä mennään jatkoon. Nyt tai ei koskaan. Lohko ei ole mahdoton, sillä siinä ei ole mukana yhtään varsinaista huippumaata ja tällä kertaa varsinaisiin kisoihin selviää enemmän maita kuin aikaisemmin. Olisihan se mukava edes kerran nähdä Suomi myös jalkapallon arvoturnauksessa. Mielenkiintoista nähdä miten tämän hetkinen palloiluhuuma jaksaa kantaa Huuhkajia. Muutama voitto alkuun ja buumi syntyy kuin itsestään.

Näinä huonoina taloudellisina aikoina, jolloin saamme lukea lehdistä koko ajan uusista lomautuksista ja irtisanomisista on elintärkeää, että Suomi menestyy edes urheilussa. Tällä hetkellä suomalaiset palloilujoukkueet nostavat meidän itsetuntoamme ja uskoa suomalaisuuteen. Hakkaa päälle-henki on edelleen elossa. Onneksi.

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi