Lahden kulttuuripiireissä kuohuu. Kuohunta liittyy Lahden kaupunginteatterin näytelmään Nummisuutarit. Kyseinen näytelmä on yksi kansallisen Taidetestaajat-ohjelman esityksistä, johon kutsuttiin kaikki päijäthämäläiset 8.-luokkalaiset. Näytelmä on nyt nostettu tikun nokkaan, koska näytelmä ei sovi joidenkin mielestä lapsille sen sisältämän yliseksuaalisuuden vuoksi. Suomeksi sanottuna, siinä on joidenkin mielestä liikaa ns. pornoa.

Viime viikolla Lahden Kristillisen koulun rehtori Aleksi Rinne kirjoitti lehden yleisönosastolle pettyneensä näytelmän liian eroottisiin ja yliseksuaalisiin kohtauksiin, jotka eivät hänen mielestään sovi 8. luokkalaisille. Rinteen mukaan yliseksuaalisia ovat mm. kohta jossa päähenkilö Esko saa naimaluvan, joka kirjoitetaan hänen pakaroihinsa. Samoin erotiikkaa tihkui Rinteen mukaan pillimehun nauttimista kuvaava kohtaus, joka päättyy siemensyöksyä kuvaaviin roiskeisiin. Aleksi Rinteen kritiikki kohdistuu erityisesti näytelmän hääkohtaukseen, jonka sisältö on hänen mielestään lapsille sopimatonta, täysin juoneen kuulumatonta ja sisältää tarpeetonta seksuaalisuutta. Tämän Rinteen purkauksen jälkeen näyttelijöitä on ahdisteltu kadulla haukkumalla ja huutamalla. Lisäksi tekijöille ja Taidetestaajille on lähetetty törkyviestejä. Kerrassaan uskomattoman typerää toimintaa.

Rinteen kritiikki ja sitä seurannut kohu aiheutti itselleni ”Mitä ihmettä täällä tapahtuu?” -ilmiön. Itse kävin katsomassa kyseisen näytelmän ja en löytänyt esityksestä mitään sellaista yliseksuaalisuutta tai ”pornoa” mitä 8. luokkalainen ei löytäisi tänä päivänä todella helposti netistä, somesta ja perinteisestä mediasta päivittäin. Ainoa mikä voi olla nuoren ehkä hankala käsittää näytelmästä, on Aleksis Kiven alkuperäinen teksti, joka eroaa merkittävästi nykypäivän kielestä.

Olen hieman hämilläni rehtori Rinteen purkauksesta. Käsittääkseni näytelmä toi esiin nimenomaan isona teemana nuorten kiusaamisen ja syrjäytymisen, joka on yhteiskunnassamme suuri ongelma. Sen sijaan, että kasvatusopin ammattilainen olisi huomannut tämän ison teeman, päätti hän tarttua ns. lillukan varsiin eli etsimällä etsi näytelmästä seksuaalisuutta. Ikään kuin hän ei näkisi metsää puilta.

Olisi tietenkin helppo sanoa rehtori Rinteelle, että kannattaisi hieman löysätä pipoa, mutta niinhän se on, että mielipiteitä on maailmassa yhtä paljon kuin meitä ihmisiäkin ja kenenkään mielipide ei ole lähtökohtaisesti väärä. Sen sijaan tärkeämpi huomio on se, että nähtävästi USA:ssa voimissaan oleva äärikonservatiivinen kristillisyys ja siihen liittyvä tiukka moraalikäsitys on rantautumassa kovaa vauhtia meille Suomeenkin. Viime vuonna mm. Floridassa klassisen koulun rehtori joutui eroamaan oppilaiden vanhempien valitusten seurauksena. Valitusten aiheena oli kuudesluokkalaisten taidetunnilla esitetty Daavid-patsas, jota pidettiin pornografisena. Seuraavaksi vaaditaan Suomessakin patsaille housuja?

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Hyvää kautta liigassa pelaava Pelicans on tällä kaudella tavoittelemassa mestaruutta tosimielessä. Jo ennen kautta oli selvää, että viime kauden hopean jälkeen lahtelaiset pistävät tällä kaudella kaikki likoon eli pokeritermilla all-in. Joukkuetta on mainostettu termillä kaikkien aikojen kovin Pelicans ja kyllä, hyvällä syyllä voidaan todeta näin varmasti olevan. Viime kauden Pelicans oli hyvä joukkue, samaten edellisen hopeakauden 2012 Pelicans oli hyvä joukkue, mutta molemmat mitalit saavutettiin joukkueella, jota kukaan ei alunperin veikannut edes playoff-peleihin. Tällä kaudella odotukset ovat olleet korkealla jo ennen kautta ja niin toimistolta kuin valmentaja Niemelänkin suusta on kuultu totuus: Vain mestaruus kelpaa. Kauden alku oli hankala aina marraskuulle asti, mutta sen jälkeen turkoosinutut ovat pelanneet odotuksien mukaan ja nousseet pelaamaan vähintään pudotuspelien kotiedusta.

Vaikka joukkue onkin hyvin koottu jo alunperin, on sitä määrätietoisesti pyritty kauden mittaan vielä vahvistamaan, tähtäimessä kevään pudotuspelit ja Suomen mestaruus. On hankittu pari uutta maalivahtia, tosin pakon edessä, kun Olkinuora lähti ja Patrikainen loukkaantui. Puolustukseen löytyi vanha tuttu Veri-Pena eli Ben Blood, joka on omiaan juuri pudotuspelien kiihkeään tunnelmaan. Hyökkääjistä Tyrväisen hankinta oli mielestäni yllättävänkin ratkaiseva, sillä hän toi loppuvuodesta tarvittavaa santapaperia joukkueeseen, jota tarvitaan kun pelit keväällä kovenevat. Kovia työmiehiä tarvitaan, jotta ne joukkueen tähdet saavat loistaa.

Viimeinen silaus tämän kauden joukkueeseen on tietenkin taiteilija Juhamatti Aaltonen. Liki nelikymppinen kaiken nähnyt ja kaiken kokenut kehäkettu ja pellaaja, jolla on taitoa ja näkemystä pelistä. Aaltonen voi olla iso riski, mutta jos Niemelä saa Juhiksen taidot valjastettua joukkueen käyttöön, voi jälki olla kullanhohtoista. Voittomaalikilpailuissa Pelicans on tällä kaudella tehnyt yhden maalin(!). Auttaisikohan Aaltonen ainakin tässä asiassa?

Tällä kaudella ei liigassa ole yhtään ylivoimaista joukkuetta, jolle mestaruus olisi ikään kuin tarjottimella. Tapparahan tämmöinen joukkue on viime vuodet ollut, mutta molemmat tamperelaiset ovat olleet yllättävän haavoittuvaisia, vaikka kärjessä ovat koko kauden keikkuneetkin. Jukurit kyllä liitää nyt komeasti, mutta kuinka se kestää pudotuspelipaineet? Ison budjetin HIFK ja Kärpät ovat parantaneet pikkuhiljaa ja nousseet kilpailuun kotiedusta. Lisäksi tuohon vielä yllätysvalmiit Lukko ja KalPa, niin ei se mestaruuden tuominen Lahteen mikään helppo tai itsestään selvä juttu ole, mutta uskon että Pelicansilla on tällä kaudella ihan oikeasti hyvä mahdollisuus kannun nosteluun keväällä. Lasch, Carlsson, Aaltonen, Jämsen, Jordan, Kràl, Schnarr, Bryggman. Miettikääpä milloin viimeksi turkoosinutussa on nähty tämän luokan pelimiehiä ja vielä näin monta? Turkoosikevättä odottaen!

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Presidentinvaali käy kovilla kierroksilla ja jokapäiväiset Stubbin ja Haaviston kaksintaistelut ja tentit ovat vallanneet median. Eilen tervehdin ilolla, kun ensimmäistä kertaa tenteissä otettiin esille Suomen ennätysalhainen syntyvyys ja sen tuomat ongelmat. Presidenttiehdokkaista Stubbilla ei ollut halua asiaan puuttua presidentinroolissa, Haavisto sen sijaan ottaisi ongelman esiin mm. maakuntamatkoillaan. Muutama pääministeri on aikoinaan yrittänyt nostaa alhaisen syntyvyyden esille julkisuudessa, mutta nämä pääministereiden silloiset puheet ”synnytystalkoista” eivät ottaneet tuulta purjeisiinsa ja jos ottivatkin, niin lähinnä kovaa vastatuulta.

Mistä sitten on kyse? Suomi on maailman kolmanneksi nopeimmin ikääntyvä maa. Suomessa voidaankin jo hyvällä syyllä puhua vauvakadosta, sillä viime vuonna Suomeen syntyi enää 43 000 vauvaa. Näin alhaisissa luvuissa ollaan oltu viimeksi vuonna 1836. Melkoinen ero vaikkapa tämän hetken suurimpaan ikäluokkaan vuodelta 1963, joka on kooltaan noin 75 000 henkilöä. Väestön ikääntymisen myötä etenkin sosiaali- ja terveyspalveluiden tarve kasvaa merkittävästi samalla, kun työikäisen väestön määrän vähetessä veronmaksajia on yhä vähemmän. Arvostettu talouslehti Financial Times on varoittanut Suomen ikärakenteesta ja siitä, ettei tilanteen vaatimia uudistuksia muun muassa terveydenhuollon ja sosiaaliturvan osalta ole onnistuttu viemään läpi. Tilastokeskuksen arvion mukaan Suomen väkiluku lähtee nykyisellä kehityksellä laskuun vuonna 2031. Vuonna 2050 väkiluku olisi noin 100 000 nykyistä pienempi. Suomessa on vuonna 2040 vain 16 kuntaa, joissa syntyy enemmän lapsia kuin tänä vuonna.

Miksi sitten suomalaiset eivät enää halua lapsia? Yksi syistä on se, että vapaaehtoinen lapsettomuus yleistyy. Lapsiperheen arki voidaan kokea liian kiireiseksi, stressaavaksi ja kalliiksi. Tutkijoiden mukaan moni kyllä haluaisi lapsia, mutta siirtää ja siirtää lasten hankintaa, kunnes yhtäkkiä se ei enää olekaan niin helppoa. Ihmisen hedelmällisyys nimittäin lähtee melkoiseen laskuun 35 ikävuoden jälkeen. Taustalla vaikuttavat myös muun muassa pitkät opiskeluajat ja ajattelutapa, että kaiken pitäisi olla ikään kuin valmista ennen lapsen saantia. Pitäisi olla varma toimeentulo ja vakaa parisuhde. Lapsen hankintaa jarruttavat myös monet taloudelliset syyt, kuten työttömyys, alhainen tulotaso ja yleinen epävarmuus työsektorilla. Pätkätöitä tekevät tuskin ensimmäisenä miettivät lapsen hankkimista. Perhepoliittiset tekijät kuten perhevapaat tuntuvat vaikuttavan enemmän toista tai kolmatta lasta harkitsevilla. Lapsien hankkimista ei varmasti edesauta myöskään nykyinen kovin epävarma maailmantilanne Ukrainan ja Gazan sotineen.

Tänä päivänä jotkut saattavat ajatella lapsettomuutta myös oman hiilijalanjälkensä pienentämisenä.Isossa mittakaavassa näin voi ollakin, sillä paljon puhutaan maapallon väestön räjähtämisestä ja ylikansoittumisesta, eikä tällä kasvun tiellä voida jatkaa loputtomiin. Eri asia on tietenkin se, kannattaako juuri meidän suomalaisten olla se kansa, joka lopettaa lasten tekeminen ja aiheuttaa näin isoja ongelmia omalle kansantaloudelleen tulevaisuudessa?

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi

Viime sunnuntaina jännitettiin presidentinvaalin ensimmäistä kierrosta ja lopputulos oli yllättävänkin paljon äänestäjäkyselyiden mukainen. Ääniosuudet pysyivät varsin hyvin odotetuissa luvuissa ja toiselle kierrokselle menivät Alexander Stubb sekä Pekka Haavisto. Vaalitaisto on kova ja toisen kierroksen vaalityö alkoi jo vaali-iltana, sillä kampanja-aika on todella lyhyt, vain kaksi viikkoa. Kahdessa viikossa tuskin kovin montaa päätä ehdokkaat saavat käännettyä, sillä molemmat ovat olleet mukana suomalaisessa politiikassa jo vuosikaudet ja äänestäjien mielikuva ja ajatukset ehdokkaista ovat varmasti muodostuneet jo ajat sitten. Sitä kuvaa tuskin parissa viikossa muutetaan suuntaan tai toiseen?

Poliittisia eroja ehdokkaiden kesken on vaikea löytää edes vaalikeskusteluissa ja tenteissä. Tämä on tietenkin ymmärrettävää, sillä vaikea on Suomesta löytää ehdokasta, joka olisi kovin eri mieltä maamme tämänhetkisestä ulkopoliittisesta linjasta. Toimittajat kyllä kovasti yrittävät tenteissä kaivaa erimielisyyksiä, mutta uskon, että molemmat ehdokkaat pysyvät loppuun asti tyyninä ja sivistyneinä, eikä minkäänlaista loanheittoa tulla näkemään. Tämä on itseäni miellyttävä tapa puhua politiikkaa. Kunnioitetaan toista ihmistä, vaikka oltaisiinkin jostain asiasta eri mieltä. Tämä usein unohtuu ainakin kunta- ja eduskuntavaaleissa, joissa loka lentää ihan eri tyyliin. Olemme kyllä onneksi hyvin kaukana amerikkalaisesta vaalikeskustelukulttuurista, josta on verkkokalvoille palanut kuva Donald Trumpista uhkailemassa Hilary Clintonia vankilatuomiolla, kunhan hänet valitaan presidentiksi.

Sunnuntain vaali-illassa pienimuotoisen kohun nostatti juontaja Matti Rönkä, joka kyseli asiantuntijoilta mielipidettä siihen, miten se, että toinen ehdokas kuuluu seksuaalivähemmistöön vaikuttaa äänestäjiin. Asiaa ei olisi joidenkin mielestä saanut nostaa esiin, sillä eihän seksuaalinen suuntautuminen vaikuta mitenkään henkilön kykyyn suoriutua presidentin tehtävästä. Toisaalta se on kuitenkin asia, joka on varmasti kaikkien äänestäjien tiedossa jo ennestään ja en pidä mitenkään pahana, että Rönkä rohkeasti asiaa suoraan kysyi. Ikävämpää ja hieman surullistakin, nimenomaan vähemmistöjen kannalta on se, että vielä vuonna 2024 meillä Suomessa on ihan liikaa ihmisiä, joille tuolla asialla on jotain merkitystä, kun presidenttiä valitaan. Toisaalta ei siitä niin kauan ole, kun Suomessa väännettiin siitä, voiko nainen olla Suomen tasavallan presidentti tai edes pappi.

Gallupit ovat joka tapauksessa nostaneet Stubbin selkeäksi ennakkosuosikiksi toiselle kierrokselle ja täytyy myöntää, että Haavisto tarvii pienen ihmeen, jotta Halla-ahon ja Rehnin kannattajien äänet suuntaisivatkin hänen laariinsa. Vasemmalta äänet taisivat tulla Haavistolle pitkälti jo ensimmäisellä kierroksella ja sieltä ei enää suurta äänipottia ole kalasteltavissa. Demokratiassa on kuitenkin se hyvä puoli, ettei mikään ole varmaa, ennen kuin kaikki äänet on laskettu. Tosin tässä vaalissa varmaa on se, että kävi sitten miten tahansa, Suomi tulee saamaan itselleen ulkopolitiikan hyvin hallitsevan, laajasti verkostoituneen ja yleisestikin ottaen varsin pätevän presidentin. Olen itse elänyt viiden eri presidentin johtamassa Suomessa ja yksikään heistä ei ole maatamme perikatoon johdattanut, enkä usko, että niin käy nytkään, on presidentin nimi sitten Stubb tai Haavisto. Käykäähän ihmiset äänestämässä!

Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi